Musikaalilla ankeutta vastaan

La La Land -elokuva kahmi kiitettävän määrän Golden Globe -palkintoja. Leffa on myös yleisön suosikki.

La La Land on kunnianosoitus menneiden vuosikymmenten musikaalielokuville, Gene Kellylle ja Ginger Rogersille. Elokuva alkaa vauhdikkaasti: massiivinen ruuhka saa autoilijat tanssimaan tiellä ja autojen katoilla. Lennokasta menoa.

Elokuva kertoo kahden losangelilaisen, pianistin ja tarjoilijan, unelmista. Pianistia ei innosta joululaulujen soittaminen ravintolassa, vaan hän haluaisi avata oman jazzklubin. Tarjoilijan tavoitteena olisi päästä näyttelijäksi. Hän juoksee koekuvauksia joutuen jatkuvasti pettymään.

Pääosan esittäjät Emma Stone ja Ryan Gosling selviytyvät laulu- ja tanssikohtauksista hyvin, vaikka eivät olekaan huippuja. Muuten he soveltuvat hyvin rooleihinsa. Heissä on sitä “jotain”, säteilyä. Ryan Gosling jopa opetteli pianonsoittoa. Elokuvassa se näytti hyvinkin uskottavalta. Jazzmusiikki tempaa mukaan, luo tunnelmaa.

La La Land on elokuva unelmista, haaveista ja omista tavoitteista. Pitää jaksaa uskoa unelman toteutumiseen, vaikka senhetkinen todellisuus olisi aivan muuta. Päämäärä on hyvä pitää mielessä, vaikka epätoivo valtaisi. Elokuva valaa toivoa katsojan mieliin. Ja ennen kaikkea ankeus, sään harmaus, stressi, työkiireet tms. unohtuvat ainakin hetkeksi. Tämä on hyvänmielen elokuva.

Elokuvan jälkeen mieli on kevyt ja toiveikas.

Kaisa

Kuvat Finnkino