Ekaa kertaa koiravahtina

Kyllä Mosku teidät opettaa mieleisekseen, ohjeisti koiran isäntä jättäessään lemmikkinsä meille muutamaksi päiväksi hoitoon.

Ajattelin ensin lauseen olevan tyypillistä savolaishuulenheittoa, mutta kyllähän se paikkansa piti. Koulutus alkoi illalla, kun komensin, että koira nukkuu lattialla omalla paikallaan. Ennen kuin sain pyjaman ylleni, herra oli valloittanut paikkani. Mieheni kainalosta se katseli silmät pyöreänä tyyliin ”et kai sinäkin tänne ole tulossa”. Valtasin oman paikkani, mutta aika nopeasti koira kiilasi takaisin, nyt minun kainalooni.

Ruoka-asioissa koira ei ole saanut meistä mieleistään. Mutta eipä tuo ole takaiskusta moksiskaan. Häntä heiluuu iloisesti koko ajan ja välillä herra nuolaisee säärtä tai tökkää kylkeen. Kun istahdan hetkeksi, se tulee viereen. Kun rojahdan sohvalle, koira tulee heti kainaloon. Ihanan liikkuttavaa. Mietin, tykkääkö se aidosti vai onko taka-ajatuksena makupala, jota se yrittää pummata heti kun suunnistan keittiöön.

Huomaan höpöttäväni koiralle koko ajan. Mieheni mielestä lässytän kuin lapselle. Koira ihan selvästi ymmärtää puheeni. Paitsi kun komennan. Silloin kuulo on selvästi valikoiva. Koira tottelee kuitenkin, kiltti kun on luonnoltaan. Mosku on seitsemänvuotias springerspanieli, joka asuu nuoressa lapsiperheessä.

Olen aina ollut kissaihminen. Oma kissa eli yli 18-vuotiaaksi. Koiria olen vain silitellyt aiemmin. Nyt on ollut jännä huomata, kuinka hyvin koira osaa kertoa mitä haluaa. Kun Mosku haluaa lenkille, se tulee taulutushihna suussaan eteeni. Lenkillä se juoksee samaan tahtiin kanssani ja vahtii, että pysyn tien vasemmalla reunalla. Jos menen keskelle tietä, se saa katseellaan minut tuntemaan idiootiksi ja ohjaa samalla takaisin tien reunaan. Kun pitäää heittää keppiä tai palloa, väline kannetaan eteen.

Herra on valloittanut minut täysin. Tajuan toki, että jo koulutetun, aikuisen koiran muutaman päivän hoitojakso maalla kesämökillä on kuin kuherruskuukausi. Arki on todennäköisesti työläämpää. Sen yritämme nyt pitää mielessä, kun tuumimme että ”joku eläin olisi kiva meilläkin.”

Sini

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *