Etsivä ei löydä ja odottavan aika on pitkä

Leena Kouhia kirjoitti Vieraskynässä, miten hankalaa yli 40-vuotiaan on löytää työpaikka. Nyt Leenalla on työpaikka. 

Olen tässä kirjoitussarjassa aiemmin kirjoittanut aikuisopiskelusta, ja siitä, kuinka hankalaa tänä päivänä jopa koulutetun ja osaavan ihmisen on löytää osaamistaan vastaavaa työtä. Olen omalla kohdallani aina pitänyt työtä ja sen jatkuvuutta itsestään selvyytenä. En olisi koskaan uskonut olevani se, joka ei heti halutessaan työllistyisikään. Kolmen tutkinnon suorittaneena ja menestyksekkään uran tehneenä kuvittelin olevani unelmatyöntekijä, jopa aarre, missä tahansa yrityksessä.

Yli kahdensadan huolellisesti tehdyn hakemuksen, vastauksen odottamisen ja hartaan toivomisen jälkeen työn löytyminen alkoi tuntua jo melko turhalta ja toivottomalta. Ahkeran hakemusten lähettämisen palkkana oli satunnaiset kiitos ei -vastaukset. Valitettavasti yleisimmin kohtasin yritysten rekrytointiosastojen viestinnän heikkouden, kiinnostukseni osoittamisen palkkana oli syvä ja monella tapaa tulkittavissa oleva hiljaisuus. Tuntui, että olin muuttunut näkymättömäksi.

Pääsin kyllä muutamiin haastatteluihin, mutta niiden hakuprosessit olivat hitaita, monipolvisia ja välillä niissä ilmeni outojakin piirteitä. Toiminta selkeästi kertoi yleisestä vaikeudesta rekrytoida uusia ihmisiä. Muutamat yritykset antoivat itsestään jopa niin huonon kuvan, että niihin en enää edes hakisi töihin. Oli hurja nähdä, miten yliolkaisesti ja tympeästi yritys näyttää suhtautuvan sen tärkeimpään voimavaraan, työntekijään.

Miksi vakituinen paikka?

Taustani tunteva saattaakin kysyä, miksi niin kovasti etsin ja halusin vakituista työpaikkaa? Olen toiminut liki koko työurani täystyöllistettynä free lancerina sekä yrittäjänä, muutamaa vuoden määräaikaista ja säännöllistä työpätkää lukuun ottamatta. Uteliaana ja oppimishaluisena ihmisenä olen halunnut käytännössä kokea molemmat tavat tehdä työtä. Pidemmät pätkät säännöllisestä työstä ovat olleet hyviä kokemuksia. Nyt tiedän kantapään kautta, mitkä ovat itsenäisen yrittämisen sekä kuukausipalkkaisen työsuhteen edut ja haitat.

Yrittäjänä on usein vapaus valita itselle soveltuva työaika, -paikka ja -tahti, riippuen tietenkin toimialasta. Nautin kotona työskentelystä, on mukava keskeyttää työnteko vaikka koirien ulkoiluttamisella, ja taas jatkaa keskittyneesti tekemistä vaikka puoleen yöhön. Hyvän työsuhteen etuna voi olla viisas, kannustava esimies sekä työkaverit, jotka jakavat työn paineita. Vakituisen työajan plussia ovat myös usein selkeästi rajattu vapaa-aika, säännölliset tulot ja palkanmaksupäivät.

Tällä hetkellä minulla on määräaikainen ja kuukausipalkkainen äitiysloman sijaisuus ensi kevääseen. Sen jälkeen työelämän ovet ovat taas auki uudella tavalla, ja silloin pyrin suhtautumaan tilanteeseen välitilinpäätöksen kaltaisesti. Mitä mahdankaan työnteoltani tuolloin haluta – onko minulla ylipäänsä mahdollisuutta valintaan?

Muuttunut työ 


Työn tekeminen ja työsuhteet ovat digitalisaation myötä muuttuneet. On sopeuduttava siihen, että perinteiset vakituiset työsuhteet ovat muuttumassa pätkiksi ja on ammatteja, jotka muuttuvat tarpeettomiksi. Miten on mahdollista säilyttää ansioiden ja eläkkeiden kertymisen turva, vaikka työ jaksottuu työllisiin ja työttömiin jaksoihin? Mielestäni kansalaispalkka on yksi järkevä tapa turvata yleinen elintaso ja talous, se myös kannustaisi työntekoon eri tavalla kuin perinteinen palkkamalli.

Digiaika tuo mukanaan uusia ammatteja, vaatien uutta osaamista. Valitettavasti tämän murroskauden aikana työn tarjonta ja tarve eivät kohtaa. Samaan aikaan, kun on valtaisa määrä työttömiä, on lukemattomia paikkoja avoinna siksi, että oikeat taidot omaavia osaajia ei ole. Globalisaation osuutta ei tule myöskään unohtaa, sillä työn siirtyminen halvempiin maihin vähentää tiettyjä tehtäviä Suomesta. Työperäinen maahanmuutto on heikkoa, ja näinä päivänä tuntuu, että työperäinen maastamuutto lisääntyy. Nuoret osaajat lähtevät sinne, missä lounaspöytä on katettu houkuttelevimmin eväin.

Kaikki nämä edellä mainitsemani ilmiöt tunnetaan ja niiden seuraukset ovat olleet jo suhteellisen kauan tiedossa. Väistämätöntä liikettä vastaan on mielestäni turha taistella, pikemminkin tulisi nopeasti sopeuttaa toiminta sellaiseksi, että kaikkien työpanos kyetään käyttämään parhaalla tavalla hyödyksi. Ihmisen oikeus on tulla toimeen omalla työllään ansaituilla euroilla ja osaltaan olla pyörittämässä maan kansantaloutta. Työajan jakaminen, työtapojen monipuolistaminen, työn palkkauksen järkeistäminen yhdessä kansalaispalkan kanssa tasapuolistaisi työelämää ja parantaisi myös hankalasti työllistettävien asemaa.

Sitoutuminen työhön ja työntekijään

Työnantajat eivät enää sitoudu työntekijöihinsä niin kuin muinoin. Harva saa kultakelloa vuosikymmeniä kestäneestä ansiokkaasta ja uskollisesta palveluksestaan, kuten oma isoäitini aikoinaan. Katri-mummin kultakello on laatikossani muistuttamassa jälleenrakennetusta Suomesta, tuloksellisesta työnteosta, -halukkuudesta sekä työn arvostamisesta. Nykyiset jatkuvat irtisanomiset ovat tehneet työntekijöistä helposti poisheitettävää resurssia, tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Eivät työntekijätkään sitoudu työnantajiinsa enää niin kuin ennen. Uranrakentaja vaihtaa paikkaa taajaan, työntekijä tuntuu rakentavan oman työminänsä brändiä enemmän kuin työnantajansa. Yrittäjävuosinani opin myös sen, ettei uskollista asiakasta, saaduista kehuista huolimatta, ole olemassakaan. Laatu ei ole ainoa kriteeri valita työntekijää, tuotetta tai palveluntuottajaa, vaan usein hinta ratkaisee. Tarpeeksi hyvä koetaan riittäväksi, erinomainen koetaan luksukseksi, johon muka ei ole varaa.

En ollut ainoa

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli työttömiä vuoden 2015 suurimmillaan 15 vuoteen. Varsinainen työttömyysaste oli 11,8 prosenttia. Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli toukokuussa 68,0 prosenttia. (HS 25.6.2015)

Nuo luvut ovat karuja kokonaisuutta ajatellen, mutta vielä karummat ne ovat yksilötasolla. Voi vain arvella, minkälaisia tarinoita ja tragedioita numeroiden takaa löytyy. Itse selvisin melko pienillä vaurioilla työttömyyskaudestani. Kaikki eivät selviä, sillä työttömyyden kohtaama saattaa saada itsetuntoonsa syvät haavat. Työttöminä on niin ammattiosaajia, kouluttamatonta väkeä kuin korkeakoulutettuja tohtoreitakin. Kukaan ei ole turvassa tältä ajan vitsaukselta.

Olen iloinnut nykyisestä työpaikastani, ja huomaamattani olen jo melkein unohtanut, millaisissa tunnelmissa vielä muutaman kuukausi sitten olin. Kun asiat ovat hyvin, hankaluudet unohtuvat liiankin nopeasti. Olen vilpittömän huolissani kaikkien pitkään työttöminä olevien puolesta. Toivon sinnikkyyttä niille, jotka vielä jaksavat yrittää löytää paikkaansa ja kannustaa niitä, jotka ovat toivonsa jo heittäneet. Ajat muuttuvat nopeasti, ihmiset hitaasti ja totutut toimintatavat vielä hitaammin.

Leena Kouhia

Digitaalista kulttuuria ja maisemantutkimusta opiskellut filosofian maisteri ja visualisti, joka lähti aikuisena opiskelemaan ja valmistuttuaan huomasikin, ettei työllistyminen entistä osaavampana olekaan itsestään selvää.

Kuva Heidi Strengell

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Leena, hyvä kirjoitus. On rohkeutta puhua myös omasta työttömyydestä. Käsittämätön määrä taitavia ja kokeneita ammattilaisia on viime vuosina joutunut työttömiksi. Toivottavasti viimeistään tällä kuurilla hälvenee työttömyydestä lopultakin häpeän ja syyllistämisen karma. Numeroihin tuijottaen potkuja on usein jaettu juuri työssä onnistumisen ansiosta myös palkkauksessaan edenneille.

    • 1.1

      sanoo

      Hei Tuula, Leenan kirjoitukset (se aikaisempi ja tämä uusi) ovat hyviä, pohdiskelevia. On se uskomatonta, että niin moni ammattilainen ei saa töitä. Eikö pitkää kokemusta enää arvosteta? Me kaikki tunnemme monta ammattilaista, jotka eivät ole löytäneet työtä, halusta huolimatta. Onneksi Leena sai työpaikan, edes sijaisuuden.
      -Kaisa

  2. 2

    Arja sanoo

    Kiitos taas erittäin hyvästä ja ajankohtaisesta kirjoituksesta! Tuot varmasti roppakaupalla hyvää työotetta uuteen työpaikkaasi – hyvä sinä!
    Hyvää kesää! T. Arja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *