Himoshoppaaja on uusi tupakoija

Trendit ja asenteet alkavat olla ylenpalttista shoppailua vastaan.

Japanilaisen Mari Kondon opit ovat Suomessakin langenneet otolliseen maaperään. Ihmiset siivoavat kaappejaan ja yrittävät päästä eroon turhasta roinasta. Tavarapaljouden perkaaminen on joskus niin työlästä, että se toimii vieroituskuurina uuden tavaran ostamiselle.

Yhä useampaa hävettää tunnustaa, että turhaa tavaraa on liikaa ja että tavarakaaoksen hallitseminen on liki ylivoimaista.

Vain muutama vuosi puhuttiin shoppailuterapiasta ahdistuksen lievittäjänä. Nyt shoppaileminen itsessään aiheuttaa ahdistusta ja syyllisyyttä. Shoppailu voi myös lähteä kokonaan lapasesta niin, että henkilökohtainen talous romuttuu tai sitten kuluttaja muuttuu himohamstraajaksi, jonka kodissa tavara täyttää kaiken tilan vaaraksi asti.

Ylenpalttisen ostelun välttämiseen on muitakin syitä kuin pursuilevat kaapit.

Ympäristötietoisuus leviää. Raaka-aineiden ja energian rajallisuus, lisäaineet ja epäeettiset valmistustavat saavat yhä useamman pohtimaan ostamisen mielekkyyttä. Lisäksi useimpia kulutustuotteita valmistetaan kaukana ostopaikoista, joka merkitsee kasvavaa hiilijalanjälkeä.

Halpa ostohinta merkitsee halpoja tuotantokuluja,

mikä muistuttaa länsimaisia kuluttajia aasialaisista hikipajoista eli myös humanitäärinen vastuuntunto toimii shoppailurajoitteena.

Shoppailun nurjat puolet tiedostavien kuluttajien määrä kasvaa ja tämä on selkeä trendi niin nuorempien kuin vanhempienkin kuluttajien joukossa. Ennen ikäihmisten shoppailu oli suorastaan tuomittavaa. Eräskin 60-vuotisjuhliaan valmisteleva nainen vastasi lahjatoivomusuteluihin ykskantaan: “En mie mittään tarvihe, mie olen tullut poispitoikään.”

Jos shoppailusta tulee toimintaa, joka nähdään eettisesti arveluttavana, ympäristöä kuormittavana ja ilmastonmuutosta edistävänä, siihen aletaan suhtautua kuten nyt tupakointiin. Himoshoppaaja on uusi tupakoija, joka on jo kielloin ja rajoituksin ajettu paarialuokkaan. Halvan krääsän ja kertatäyttötuotteiden ostamisesta tulee tupakoinnin lailla myös luokkakysymys. Koulutetettujen ja varakkaiden joukossa tupakointi alkaa olla harvinaista, mutta kouluttamattomien ja vähävaraisten joukossa tupakointi vähenee huomattavasti hitaammin. Asenteet tupakointia kohtaan ovat jopa tylymmät kuin viinanjuomiseen. Moni nimittäin pitää alkoholismia sairautena, mutta tupakointi on selvää selkärangattomuutta ja tupakoija on itse vastuussa paheensa aiheuttamista harmeista ja sairauksista.

Brittitoimittaja John Naish pohti jo vuonna 2008 ylenpalttisen kuluttamisen järjettömyyttä vallan mainiossa kirjassaan Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa.

Naish muistuttaa, että ihminen on perimmäiseltä luonteeltaan keräilijä, ja ainoa luomakunnan olento, jolla on himo tavaroihin. Tämä selittää suuren osan liikakulutuksesta. Ihminen on myös olento, joka haluaa samaistua heimonsa kärkihahmoihin ja imitoida muita, myös kuluttajana. Tämän vuoksi brändimainonta käyttää mielellään eri alojen julkkiksia mainoskasvoinaan.

Mutta liika on liikaa, mistä on kiittäminen myös tarjonnan räjähdysmäistä lisääntymistä toisen maailmansodan jälkeen ja lamakausista huolimatta pitkällä tähtäimellä jatkuvaa talouskasvua. Tässäpä onkin dilemma: jos kulutus romahtaa, mistä talouskasvu sitten syntyy?

Irmeli Salo

kirjoittaja on tupakoinut jo 50 vuotta

Kommentit
  1. 1

    Ele sanoo

    Hyvä kirjoitus, tavaranvähennysbuumi luo toivoa koko maapallon pelastumiselle. Mutta miksi pitäisi olla talouskasvua? Ilman kasvuakin pärjättäisiin, kun tyydyttäisiin nykyisenkaltaiseen tai vähempään. Siitähän vähentämisessä on kysymys. Meillä on jo tarpeeksi, enää pitäisi osata jakaa se tasan. Ja jos rahan halutaan kiertävän, sen ei tarvitse kiertää tavarakulutuksen kautta, vaan esimekiksi palveluiden tuottamisen ja kuluttamisen kautta.

  2. 2

    Omppu sanoo

    Itse panostan laatuun. Ostin viime vuonna 6 vaatekappaletta, joista 3 teetin.
    Ja käytän jotain näistä väh kerran viikossa.
    Nyt kun ruokakaupat ovat auki aamusta iltaan, ostan vaan mitä tarvitsemme sinä päivänä , ehkä samalla viikolla.
    Tarjouksista tulee äkkiä kalliita, jos ruokin bioa.

  3. 3

    sanoo

    Suomalaiset kuluttavat kolme kertaa niin paljon (kulutushyödykkeitä) kuin mitä me saisimme (Suomen ylikulutuspäivä on huhtikuussa). Ylikuluttamisesta ja tavaran halpatuotannon ympäristö- ja työvoimaongelmista on nyt puhuttu eri medioissa jo 20 vuotta. Jos joku väittää vielä, ettei muka tiedä asioitten todellista tolaa, hän valehtelee. Sosiaalinen painostus on tässä kohtaa hyvä asia.

    Mutta jutun loppu oli mielestäni hieman tökerö: ”jos kulutus romahtaa, mistä talouskasvu sitten syntyy?” Jos kirjoittaja on lukenut kuluttamisesta, hänen pitäisi tietää että talous ei romahda, jos tavarakulutuksemme vähenee. Tavaroitten ostamisen sijaan meidän pitäisi ostaa tietenkin enemmän palveluita!! Ja tavaroitakin voi ostaa käytettynä, niitä voi korjauttaa, vuokrata ja lainata. Anna rahasi yrityksille, jotka eivät harrasta verosuunnittelua ja veronkiertoa. Ostamalla palveluita ja tukemalla paikallisia pienyrityksiä kaikki voittavat, sekä koko maailman luonto että Suomen talous.

    • 3.1

      Irmeli Salo sanoo

      Fiksu kommentti, kiitos. Talouskasvu nousee usein vastapooliksi, silloin kun puhutaan kulutuksen vähentämiseksi. Kulutustavaroiden tuotanto, logistiikka ja kauppa ovat merkittävä tekijä monen maan kansantaloutta. Minullakin on tässä aika kapea suomalainen näkövinkkeli ja Suomessahan palveluissa on vielä valtavasti potentiaalia. Listasin mielessäni käyttämiäni palveluita: kampaaja, hammaslääkäri, optikko, eläinlääkäri, liikunta, ikkunoiden pesu (liian harvoin), joukkoliikenne ja silloin tällöin taksi, kaukoliikenne, majoituspalvelut…
      Mutta silti laajennusvaraa on. Kodissakin olisi pientä laittoa.
      Olet oikeassa kun suosittelet ostamaan palveluita ja tukemaan paikallisia pienyrityksiä, koska yritysostojen kautta yritysten ja brändien omistus valuu isoille, kansainvälisille yrityksille. Nämä esiintyvät brändit edellä, eivätkä kuluttajat tunne yritystä lainkaan. Tiedämme vähän niiden rakenteesta ja toimintapolitiikoista. Vastaavanlainen konsolidointikehitys on kylläkin menossa myös palvelupuolella. Pienet hammaslääkäriasemat ja terveyskeskukset sulautuvat isoihin ketjuihin. Kuluttajan pitää olla itse hyvin aktiivinen etsiessään sellaista ratkaisua, joka kestää tarkastelun niin yritysetiikan kuin ympäristönsuojelun kannalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *