Huussi järven rannalla

Mökkikauden alkaessa moni tuntuu pohtivan huussiasioita. Jos rakennat uutta, tässä pari hyväksi koettua vinkkiä.

Muistissa olivat ajat, kun värjöttelin pakkasella ulkohuussissa lasten kanssa – tai yksinänikin. Tuli monta kertaa mieleen, että miksi huussin pitää olla pieni, ahdas ja pimeä. Miksi siellä haisee, miksei ole käsien pesupaikkaa sisällä ja miksi huussi täytetään omituisilla koristeilla ja vanhoilla lehdillä?

Kun tuli aika rakentaa mökillemme uusi huussi, suunnittelimme sen hyvin. Koska suunnittelimme ja rakensimme huussin itse, saimme sinne kaikki ne pienet yksityiskohdat, jotka halusimme. Lyhyt matka mökkiin. Talvilämmin, jotta takin voi riisua pois. Tilaa niin paljon, että aikuinen mahtuu hyvin kummiksi lapsen mukaan. Käsienpesumahdollisuus. Valoa. Maisemaa. Ei hajuja eikä lehtiä luettavaksi, sillä pytyllä kuuluu istua vain se aika, kun asia on suoritettu.
Samaan aikaan oli tarve myös uudistaa kompostointia, joten yhdistimme nämä kaksi asiaa.

Huussista tuli erittäin toimiva. Asiat menevät neliosaiseen pyörivään pyttyyn, jonka yhteen lokeroon mahtuu nelihenkisen perheen noin kuukauden jätökset. Kun osio on täynnä, käännetään tyhjä osio tilalle. Turpeen kanssa kompostoitunut tuotos nostetaan huussin takana olevaan jälkikompostiin, josta se käytetään ajan myötä lannoitteeksi.
Huussissa on halogeenivalot ja kesävesi. Pytyn vieressä kaapissa on säilytystilaa paperille, pyyhkeille ja turpeelle, jota heitetään tuotoksen päälle.

Ilmanvaihto on hyvä, ei hajuja ollenkaan, sillä pytystä menee ilmanvaihtoputki suoraan katolle. Parasta on tilavuus ja hulppea maisema suoraan järvelle. Vaikka ikkuna on suuri, sisään näkee vain siellä olijan pään.
Tuntuu kuin olisi sisällä kylppärissä, vaikka istuukin linnunlaulussa upeiden maisemien äärellä.

Sini

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *