Kulttuurielämyksiä

Kätilö, Oopperan kummitus ja Sibelius-Fantasia. Kolme erilaista kulttuurielämystä, kaikki peräkkäisinä päivinä. 

Paljon julkisuutta saanut Antti J. Jokisen ohjaama ja Krista Kososen tähdittämä Kätilö-elokuva sijoittuu Lapin sodan aikaan. Krista Kosonen näyttelee ”vikasilmäistä”, itseoppinutta kätilöä, joka hakeutuu saksalaisten leirille sairaanhoitajaksi. Saksalaisten julmat testit ja sodan läheisyys on kerrottu todentuntuisesti.

Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää sotaa ja ahditusta. Kantavana teemana on kätilön ja saksalaisen sotilaan, joka on osittain suomalainen, rakkaustarina tuo inhimillisyyttä leffaan. Ankeiden kohtausten rinnalla on toivo ja suuri rakkaustarina. Elokuva on todellinen selviytymistarina.

Loistavia roolisuorituksia on ilo seurata: Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Tommi Korpela, Leea Kleemola ja Pirkka-Pekka Petelius – kaikki huippuja.

Käykää katsomassa tämä Katja Ketun romaaniin pohjautuva elokuva. Vahva suositus.

Torstaina oli vuorossa Oopperan Kummitus. Olen nähnyt Kummituksen pari kertaa Lontoossa (viimeksi tämän vuoden maaliskuussa) ja näin myös aikoinaan myös Helsingin Kaupunginteatterin version.

Odotukset olivat korkealla. En pettynyt Kansallisoopperan esitykseen – päinvastoin. Se oli tasokas, erittäin hyvin toteutettu.

Kummituksella on kaksoismiehitys. Tällä kertaa kyse oli ns. kakkosmiehityksestä: Kummituksena Ilkka Hämäläinen ja Christinenä Hanna-Liina Vösa.

Sir Andrew Lloyd Webberin musiikki tempaa mukaan eri tunnelmiin – ja jää mukavasti ”korvamadoksi” moneksi päiväksi.

Olin ihastunut Lontoon esitykseen, mutta täytyy todeta, ettei Kansallisoopperan esitys jää yhtään huonommaksi. Iho oli monta kertaa kananlihalla.

Oopperan taiteelliselta johtajalta Lilli Paasikiveltä tämä Kummituksen ottaminen ohjelmistoon oli hyvä veto. Uskon, että tämä tuo oopperaan sellaisia katsojia, jotka eivät tätä ennen ole käyneet oopperassa.  Esitykset on myyty loppuun keväänkin osalta. Se selvä osoitus hyvästä satsauksesta. Hyvä, Kansallisooppera ja Lilli Paasikivi.

Perjantaina matkasin kulttuuri- ja lehtiväen kanssa Hämeenlinnaan Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden nimissä (toistamiseen; vuosi sitten edellisen kerran, kun juhlavuosi ei vielä ollut käynnistynyt).

Kävimme Sibeliuksen syntymäkodissa, jossa hän asui 2,5 ensimmäistä vuotta. Esillä on huonekaluja, astioita, asiakirjoja yms., joiden avulla kävijät pääsevät eläytymään Sibeliuksen aikaan. Syntymäkodissa järjestetään pienoiskonsertteja, mutta tällä kertaa meillä ei ollut mahdollisuutta sellaiseen. Kaiken muun lisäksi minuun teki vaikutuksen kodin ”tapetit”, jotka todellisuudessa oli maalattu seinään.

Saimme jälleen nauttia Hämeenlinnan torilla esitetystä Sibelius-Fantasiasta. Huikea esitys. Täytyy nostaa hattua kaikille esiintyjille, jotka säätä uhmaten (vettä satoi) antoivat katsojille parastaan.

Sibeliuksen juhlavuosi on tuonut Hämeenlinnan ”maailmankartalle”, hyvää julkisuutta.

Kolme erilaista kulttuurimenoa ja hienoa elämyksiä. Tällaiset antavat voimaa ja piristystä arkiseen aherrukseen.

Kaisa

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *