Läpinäkyvyydestä kilpailuvaltti

Tekstiili- ja vaatealan läpinäkyvyys on suhteellisen uusi asia – ja vieläkään ei olla päästy maaliin. Suunta on kuitenkin oikea, ainakin vastuullisilla toimijoilla.

Olen ollut muotialalla koko ikäni. Olen seurannut sitä mm. ammattilehtiperspektiivistä, kouluttajana ja nyt toistakymmentä vuotta myös aikakausilehtitoimittajana. Muistan, miten vaikeaa joistakin asioista oli saada tietoa, missä tuote on tehty, mitä ”se on syönyt sisäänsä”, onko sen valmistuksessa käytetty haitallisia kemikaaleja jne.

marimekko väriaineet

Joskus ammoisina aikoina, kun kaupoissa oli lähinnä suomalaisia (ja myös Suomessa valmistettuja) vaatteita, näitä asioita ei tarvinnut tentata valmistajilta. Sitten 90-luvulla tilanne muuttui: tuotannot siirtyivät rajojen ulkopuolelle, ensin lähialueille, sitten kauaksi Kaukoitään. Siellä olosuhteet olivat hieman toiset kuin koto-Suomessa – samoin totutut tavat, hyväksytyt menetelmät ja kemikaalit jne.

Näitä kaikkia seikkoja muistelin, kun olin viime viikon tiistaina tekstiili- ja vaatetusalan vastuullisuusseminaarissa, jossa Suomen Tekstiili ja Muoti -järjestön muutama jäsen kertoi omia vastuullisuusnäkemyksiään.

Vaatteen valmistus raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi on monipolvinen polku. Alalla käytetään paljon alihankkijoita. Raaka-aine voi tulla yhdestä maasta ja mennä toiseen maahan lankavalmistalle, sieltä kolmanteen maahan kankaankutojalle ja neljänteen maahan leikattavaksi. Eikä siinä vielä kaikki viidennessä maassa se ehkä värjätään ja kuudennessa painetaan, seitsemännessä ommellaan ja kahdeksannesta jne. voi tulla lisäosia: vetoketjuja, nappeja jne.

marimekko paino

Tuolloin tuotannon valvonta ei ole yhtä helppoa kuin silloin, jos tuotanto on naapurikaupungissa. Vaikka yrityksellä olisi ollut tahtotila eettiseen, läpinäkyvään ja vastuulliseen valmistukseen, aina tämä ei ole onnistunut, kun alihankkijaketjussa on voinut olla sellaisia, jotka eivät ole toimineet toivotulla tavalla.

Vastuullisuusseminaarissa Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila, joka tuli vuonna 2014 mainosalalta tekstiilien pariin ostaessaan Finlaysonin yhdessä kahden kumppanin kanssa, hämmästeli alan salamyhkäisyyttä, kukaan ei kertonut mitään, valmistuspaikkoja ei paljastettu kuluttajille eikä muillekaan.

”Meillä vastuullisuus lähti maalaisjärjestä. Kerroimme heti mm. valmistusmaat”, kertoo Kurttila.

Koska kuluttajat ovat nykyisin kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä (alkuperämaan merkintäpakkoa ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen), valveutuneet valmistajat ovat palkanneet vastuullisuudesta vastaavia työntekijöitä, jotka kehittävät prosesseja mahdollisimman läpinäkyviksi, minimoivat ongelmia jne.

Vähitellen yhä useampi tekstiili- ja vaatevalmistaja on sitoutunut BSCI-sertifikaatin (Business Social Compliance Initiative) mukaiseen toimintaan. BSCI:n tavoitteena on ns. riskimaiden tavarantoimittajien työolojen parantaminen kansainvälisten sopimusten vaatimalle tasolle ja selkeyttää yritysten tekemää tavarantoimittajien valvontaa. Tavoitteena on varmistaa, että kuluttajille tarjottavat tuotteet on valmistettu sosiaalisesti ja eettisesti hyväksyttävissä tuotanto-olosuhteissa. BSCI kattaa mm. nämä seikat: työaika, korvaus, lapsityövoiman kielto, pakkotyökielto, rotusyrjintäkielto, kurinpitotoimenpiteiden kieltäminen, järjestäytymisvapaus, työturvallisuus, työterveys, ympäristö- ja turvallisuusasiat. Monet suomalaiset valmistajat vaativat alihankkijoiltaan tuon sertifikaatin noudattamista.

Valitettavasti tuotteisiin ei ole merkitty, että yritys on BSCI-auditoitu. Se helpottaisi ostotilanteissa. Sitä vastoin monet yritykset kertovat tästä nettisivuillaan.

Palaamme vielä tulevissa postauksissa yritysten läpinäkyvyysteemaan, joten seuratkaapa postauksiamme.

Kaisa

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *