Liian isoja ja pieniä

Miksi miehet ostavat liian ison tai liian pienen puvun? Miksi eivät osta sopivaa, kun samaan hintaan saisi sellaisen?

Haahuilin loman alussa kaupungilla ja ohitin kirkon, josta hääseurue oli tullut ulos. Katseeni kiinnittyi ensin pariin keski-ikäiseen mieheen. Puvut näyttivät lainapeitteiltä, vaikka ne eivät varmaan olleet edes kovin vanhoja. Pysähdyin katselemaan muita häävieraita, lähinnä miesten pukeutumista.

Mitä näin? Mitä vanhempi mies, sitä varmemmin puku oli vähintään numeroa liian iso: housut lököttivät ja roikkuivat, takki roikkui ja hartiat eivät olleen kohdallaan. Ja mitä nuorempi mies, sitä varmemmin puku oli ehdottomasti liian pieni: hihat eivät laskeutuneet, takakappaleen saumat ”soivat”. Molemmille ikäryhmille tyypillistä oli, ettei kaulus takaa ”pureutunut” niskaan, vaan jäi usein kököttämään irtonaisena.

Muoti tietysti suosii slim-pukuja, mutta eihän puku sentään liian slim saa olla. Eivät saumat saa olla liian tiukalla, eikä taakse saa tulla poikkipoimuja jne.

Kun katselin miesten pukeutumista, mieleeni tuli, miten vuosia sitten minua oli pyydetty yhteen liikkeeseen auttamaan asiakkaita valitsemaan vaatteita, opastamaan heitä. Ajankohta oli toukokuun puoliväli, jolloin ylioppilastulokset olivat saapuneet.

Olin ihan hämmentynyt, kun pukua ostavat miehet tulivat sovituskopista ja alkoivat jumpata puku päällä: kädet ylös, sivulle, kyykkyyn ja kaikkea yhtä aikaa ja vuorotellen.

No, pukuhan ei ole jumppavaate. Tietysti puku päällä pitää pystyä tekemään niitä liikkeitä, joita puku päällä tehdään: ehkä ajetaan autoa, istutaan, halataan jne. Mutta eihän se päällä jumpata.

Summa summarum: toivon, että miehet kääntyisivät jatkossa ammattilaisen palveltavaksi ja ostaisivat istuvan puvun.

Kaisa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *