Metsään vai helposti kerääjältä?

Sosiaalinen media on täynnä mustikka- ja sienikuvia. Tuntuu, että kaikki ovat käyneet keräämässä metsänantimia.

Arvostamme luonnon aarteiden kerääjiä. Me kumpikaan emme kuitenkaan suunnista aarrejahdissa metsässä. Tunnustamme huonommuutemme: hyttysparvet ja hirvikärpäset saavat meidät molemmat lähes paniikin valtaan. Metsäretkille pitäisi pukea vähintään tuollainen kuvassa oleva huppu, eikä hihattomissa vetimissä parane mennä ollenkaan, vaikka sää olisi helteinen. Myöskään myrkkyjen suihkuttaminen iholle ei tunnu hyvältä.

Siniltä on unohtunut myös metsänlukutaito. Lapsena metsässä kierreltiin mummon ja tätien kanssa. Nyt kun heitä ei enää ole ja metsähakkuut ovat muuttaneet maaston, tulee uskon puute. Mihin suuntaan, millaisessa maastossa mökkinurkilla mikäkin marja kasvaa. No, äkkiähän sen saisi selville tai voisi mennä myös konkaripoimijan matkaan. Mutta kun kyykkiminenkään ei innosta.

Kaisa on toivoton suunnistaja, eksyy jopa mökkimetsässä, jos tie ei ole koko ajan näkyvissä. Lähde siinä sitten metsään samoilemaan ja antimien perässä koluamaan.

Viime vuonna ostimme kumpikin tahoillamme valmiiksi poimittuja ja puhdistettuja mustikoita kymmenen litran ämpärilliset hintaan 40 euroa. Turvaudumme tänä vuonna samaan.  Jätämme surutta poiminnan niille, ketkä tarvitsevat sen tuomaa lisärahoitusta tai jotka oikeasti nauttivat poimimisesta. Sinin vakkaripoimija on eläkeläinen ja Kaisan pienipalkkainen nainen. Molemmille marjarahat tuovat tarpeellista lisää kapeaan leipään. Win-Win -tilanne kaikille.

Kaisa tyydyttää poimintavietin mökin pihassa poimimalla herukoita, pensasmustikoita ja tyrnejä. Varsinkin tyrnien poimiminen on niin järkyttävän hidasta, että sitä malttaa harrastaa vain tunnin kerralla. Onneksi ei ole pitkä matka pellolle, eikä ötökät kiusana.

Joko sinä olet poiminut marjoja tai sieniä?

Kaisa ja Sini

Kommentit
  1. 1

    Laila sanoo

    Minä en enää juurikaan poimi metsämarjoja. Nuorena siitä sai mukavasti lisätuloja ja nautin siitä. Itikoista hirvikärpäset saivat minut luopumaan leikistä. Minulla ei myöskään enää ole omia marjapuskia eikä säilöntätiloja. Ostan pieniä pakasteita kun niitä tarvitsen. Mutta arvostan niitä jotka marjastavat, tiedän millaista se on. Herukoita poimin mielelläni ystävän mökillä. Lahjaksi saan itse tehtyä herukkamehua.

    • 1.1

      Vieraskyna sanoo

      Hei Laila, kiitos kommentistasi.
      Uskon, että meitä, jotka eivät lähde metsään poimintamielessä, on aikaisempaa enemmän – kiitos hirvikärpästen.
      -Kaisa

  2. 2

    Jani-75 sanoo

    En ole poiminut viime syksynä ostin piikkikorkosaapikkaissa ja käärmeennahka-asuissa olleilta marttakerhon muoreilta mustikoita torilta:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *