Metsästävät hapsut

Hapsuvaatteet ovat muotia. Kivaltahan ne näyttävät, mutta käytännöllisyyden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Pari vuotta sitten oli todella lähellä, etten ostanut 20-luvun henkistä hapsumekkoa. Kunnes muistin edellisen heutulakokemukseni.

Jo yksi hapsuvaate opettaa, kuten Siperia joitakin. Hihansuissa tai helmassa olevat nauhat tai langanohuet haitulat ovat siistinä juuri sen hetken, kun katsot vaatetta vaatekaupan rekillä. Kun puet vaatteen päälle, hapsut ovat helposti sekaisin.

Entä sitten käytössä? Roikkuvat,pitkät lankarykelmät keräävät mukaansa kaikki irtoavat tavarat. Vaate on kuin kalastajan verkko  tai haavi. On vähän noloa karistella pois vaatteen keräämät tavarat tai irrotella tuntemattomien miesten napeista tarttuneita vaatteita omasta hapsuvirityksestään. Vai pitäisikö tähän suhtautua miehen metsästysvaatteena?

Entä sitten pesussa, pestäänpä vaate kotona tai pesulassa? Hapsut ovat sekaisin kuin meikäläisen tukka pesun jälkeen.

Liukkaista viskoosilangoista viritetyt, rihmanpaksuiset nauhat myös helposti venähtävät. Kiva, kun jotkut ovat viisi senttiä pidemmät kuin muut.

Näistä syistä sanon ”kiitos ei” hapsuvaatteille.

Onneksi sentään leveähköt, lyhyet hapsut pysyvät siisteinä. Silti sanon niillekin ”ei”.

Kaisa

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *