Mihin katosi huolellisuuden arvostus?

Vuosikausia hehkutettiin moniosaamisesta eli multitaskingista. Nyt alan gurut ovat sitä mieltä, että olisi tehokkaampaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tulisi heti valmiiksi ja kunnolla tehdyksi. Olen täysin samaa mieltä.

Olen viime aikoina haronut hiuksiani, kun mikään asia ei tunnu etenevän tai tulevan valmiiksi. Teoriassa asiat ovat ok, mutta kun tulee käytännön suorituksen aika, mikään ei mene maaliin. Kirje viipyy matkalla viikon, tuotelähetys sisältää muuta kuin pitäisi. Tuotteiden mukana on tukkuhinnat, jotka saattavat kiireessä putkahtaa lehteen, jos toimittajan varoituskello ei pirahda.

Vakuutusyhtiöiden kanssa olen jo täysin toivoton. Tarjouspyyntöihin ei vastata ollenkaan tai pyynnön edellyttämällä tavalla, jolloin saadut tarjoukset eivät ole vertailukelpoisia. Aivan kuin tarjouksia laativat eivät olisi lukutaitoisia.

Monissa yrityksissä on alimiehitys. He, joilla on töitä, puskevat niitä kahden edestä. Uskallan väittää, ettei laatua kylläkään tule kahden edestä, tuskin yhdenkään. Jos yksinkertaisen asian joutuu tekemään kolmeen kertaan ennen kuin onnistuu, missä se kustannussäästö on?

Entä kuinka paljon menee kauppaa sivu suun, kun ei ole aikaa vastata sähköposteihin tai soittopyyntöihin, kun häslää monta asiaa samaan aikaan? Tai kun asiakas joutuu odottamaan myyjää, jota ei ole olemassakaan.

Multitaaskaaja olen ollut itsekin. Nykyisin yritän hoitaa yhden asian kerrallaan. Hitaampaa toki, mutta asiat saa kerralla kuntoon ja itselleen hyvän mielen.

Miten sinä toimit?

Sini