Mukavuusalueen laajentaminen

On niin helppo pysytellä tutuilla alueilla onpa kyse mistä tahansa. Tuttu työ, tutut ystävät, tutut harrastukset. Sitä niin helposti ajattelee, ettei aikaa ole irtiottoon tai uuden kokeiluun.

Uskon, että tuon pienen, tutun piirin laajentaminen (jotkut puhuvat mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä) antaa paljon. Silloin ihminen skarppaa, tutustuu uuteen, panee itseään likoon – ja aivan varmasti on monta kokemusta rikkaampi.

Aina mukavuusalueen laajentaminen ei tarvitse olla mitään suurta eikä kummallistakaan – ei tarvitse lähteä reippureissaamaan viidakkoon tms. Pienet asiatkin laajentavat piiriä.

Viikonloppuna saimme Sinin kanssa mahdollisuuden kokeilla lumikenkäilyä huippukokki ja eräopas Markus Maulavirran vetämänä. Kuusi ensikertalaista, kaikki intoa täynnä. Markus neuvoi ensin lumikenkätekniikkaa. Kävelyn piti muistuttaa hiipimistä, kantaa laahaten. Sitten vain lumikengät jalkaan, sauvat käteen ja kävelemään.

Ensin pieni pätkä pellolla, mutta sitten jätimme helpot kohdat ja suuntasimme metsään. Kallioita ylös, kallioita alas, risukoissa, kantojen yli. Lumi oli upottavaa. Kantavista hangista ei ollut tietoakaan. Tuo ei haitannut, sillä lumikengät kantoivat hyvin. Aluksi epäilimme, miten hyvin lumikenkien pohjassa olevat piikit pitävät jäässä. Hyvin pitivät. Ei ensimmäistäkään kaatumista.

Puolivälissä retkeilyä pidimme tauon. Markus kaivoi repustaan leipomansa pullat (todella isot) ja pakurikääpäteetä. Siinä kallion laella nautimme kuksasta kauneusteetä (eikös sovi kauneustoimittajille?).

Välillä Markus pysähtyi selittämään luonnon monimuotoisuudesta, jäkälistä, käävistä jne, miten niitä on hyödynnetty ravintona jne. Uskomaton määrä tietoa.

Markus kertoi, että lumikenkäily on paljon tehokkaampaa ja rasittavampaa kuin tavallinen sauvakävely. Sen kyllä uskon.

Meillä meni aikaa kolme tuntia. Metsän hiljaisuus ja raikas ilma rauhoittivat. Tuntui kuin olisimme olleet jossakin kaukana pohjoisessa, vaikka olimme parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta Vantaan Kuusijärvellä ja Sipoon korvessa. Lumikenkäsamoilun jälkeen tuntui aivan mahtavalta. Happimyrkytys.

Markus on innostava ja kannustava opas. Ja varmasti kokeilen lumikenkäilyä uudestaan. Se oli kivaa!

Miten seuraavaksi laajentaisi mukavuusaluetta? Miten sinä laajennat tuttua piiriäsi, miten heittäydyt uuden pariin?

Kaisa

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *