Pieni pyllähdys – joulu uusiksi

Olkaapas varovaisia siellä ulkona, ettei teille käy kuten minulle. Olen makoillut jo viisi päivää sairaalassa jalka paketissa.

j4

Viime viikon keskiviikkona oli kaunis talvipäivä, muutama plussa-aste lämpöä ja aurinkokin pilkisteli hieman. Olin perinteisellä joululounaalla parinkymmenen kollegan ja järjestäjän kansssa. Söin maukasta jouluruokaa ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja. Lähdin hyvällä mielin takaisin toimistolle jatkamaan työpäivää.

Tai näin kuvittelin. Pääsin parikymmentä metriä bussipysäkin suuntaan, kunnes yhtäkkiä totesin istuvani kadulla jalat oikosenaan. Yleensähän tällaisessa tilanteessa käsilaukun sisältö on hujan hajan pitkin katua. Mutta nyt oli käsilaukku ja iso, täynnä purkkeja ja purtiloita oleva kassi edelleen napakasti olkapäillä.

Koska kävelin ryhmässä, sain heti apua. Yllätyin kuinka paljon ihmiset tietävät, mitä tällaisessa tilanteessa tulee tehdä. Ensin tuli apuun pari nuorta miestä, jotka tutkivat heti polveani ja totesivat, että on parempi olla liikuttamatta mitään. Poikien pikadiagnoosi oli joko polvinivelet tai polvilumpio sökönä. Takanani kävellyt pariskunta ryhtyi heti tilaamaan apua eli ambulanssia.

Kyytiä odotellessa ajatukseni kulkivat formula ykkösen nopeudella. Miten ihmeessä päädyin tähän. Palaveriin mennessä kadut olivat sulana ja loskaisena. Sää oli mennyt parissa tunnissa miinuksen puolelle. Katu oli aivan jäinen vailla hiekan murustakaan.

Vaikka tilanne oli vakava, ambulanssissa nauroin jo turhamaisuudelleni. Lounaskeskustelumme oli polveillut joulusuunnitelmista vanhusten kaatuilemiseen. Kollegani Taru oli kertonut, kuinka hänen yli 80-vuotias tätinsä oli ohjeistanut, että etenkin ikäihmisen kannattaa satsata hyviin alusvaatteisiin. Koskaanhan ei voi tietää, kuka ja missä vaatteita kaatuneelta riisuu.

Tämä tuli konkreettisesti mieleen, kun amblanssissa kaksi komeaa palomiestä keskusteli siitä, leikataanko farkkuni pois päältä vai tulisivatko alakautta vetämällä. Salamannopeasti mietin, mitä olinkaan aamulla päälleni pukenut. Ihan kuin se oikeasti kiinnostaisi ketään.

Minulla oli hyvä tuuri, sillä puolitoista tuntia kaatumisen jälkeen minut oli jo tutkittu, kuvattu ja jalkaan laitettu lepokipsi. Tovin päästä minut siirrettiin päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Kuvittelin, että sama nopeus jatkuu.

j1

Odottelin leikkausta kaksi päivää, sillä moni kiireisempi leikattava meni ohitseni. Minulla oli hyvää aikaa seurata julkisen puolen päivystyssairaalan toimintaa täällä Töölön sairaalassa Helsingissä.

Syvä kunnioitus kaikille täällä työskenteleville. Kiire on valtava, tilat ahtaat ja epäkäytännölliset. Tosin kyllä jotkut toimintatavat Tuntuvat oudoilta. Kun kolmannen kerran lääkäri, joka ei ole minua aiemmin tavannut, kertaa mitä minulle on tapahtunut, ja että kuvassa näkyvä vasen  polvi on turvoksissa, pimahdan.

Onhan minulla silmät päässä ja kipuaisti tallella. Lisäksi myös röntgenkuvat ja tieto tapahtuneesta, miksi lääkäri käyttää tehokasta työaikaa litanian toistamiseen. Ei hoito siitä etene.

Miksi et kerro milloin minut leikataan? Miksi putoan koko ajan listan perälle, kyselen kipakasti. Ja pyydän kiltisti heti anteeksi. Mutta kun on kahtena päivänä odotellut 15 tuntia syömättä ja juomatta leikkausta turhaan, niin ihan pikkusen pinna kiristyy. Samaan aikaan olen tyytyväinen, että meillä on tarjolla näinkin laadukasta hoitoa. Kaikilla ei ole sitäkään, saati edes kipulääkkeitä.

j2

Kahden nälkäpäivän jälkeen paahtoleipä ja tee maistuivat paremmilta kuin koskaan.

Oikeus saada äidinkielistä palvelua terveydenhuollossa -keskustelu saa mielenkiintoiset mittasuhteet, kun seuraan kielisekamelskaa, joka ainakin tässä sairaalassa vallitsee.

Olen kuuden hengen huoneessa, jossa kaksi potilasta viidestä ei osaa suomea, eikä ruotsia. Millä kielellä he voisivat vaatia palvelua? Entäpä minä suomenkielisenä potilaana. Olen aiemmin ollut itsekin tilanteessa, jossa lääkäri puhuu suomea, mutta minun on hieman vaikea sitä ymmärtää. Mietin voiko olla varma, että asiat kirjataan oikein potilastietoihin. Päätän tarkistaa omani.

j3

Yöllä valvoessa ihastelen kaunista kuutamoa ja mietin, ettei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Pieni vastoinkäyminen auttaa asettamaan arkea oikeisiin mittasuhteisiin. Satutin vain jalkani, en lyönyt päätä tai selkää. Saan tasokasta hoitoa maan parhailta kirurgeilta.

Minulla on tukiverkko ja perhe ympärilläni, katto pääni päällä. Ja teen työtä, josta pidän.

Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee?

Sini

PS Jos tänään jumppa sujuu, pääsen huomenna kotiin.

 

 

Kommentit
  1. 1

    Tuula Virtanen sanoo

    Pikaista paranemista Sini! Kaikesta huolimatta oikein mukavaa Joulua ja onnea vuodelle 2017.

    Kaisalle myös hyvät Joulun ja uudevuoden toivotukset!

    • 1.1

      sini sanoo

      Kiitos Tuula

      Toipuminen on sujunut toistaiseksi hyvin, keppien kanssa jo kuljen.

      Hyvää joulua ja tulevaa vuotta sinullekin!

      Sini

  2. 2

    Maikki sanoo

    Hui kauheaa😞otan osaa mutta hyvä että olet hengissä. Onhan siinä hyvätkin puolensa- nyt sun ei tarvi tehdä mitään muuta kuin olla passattavana😉 Pikaista paranemista💓
    T.Maikki

    • 2.1

      sini sanoo

      Kiitos Maikki!
      Hyvin nyt sujuu, kun pääsee liikkeelle keppien kanssa.
      Joulutunnelmaa nyt odottelen,sitä ei täällä vilskeessä ole.
      Hyvää joulunodotusta!

      Sini

  3. 3

    Merja Varvikko sanoo

    No jopas on joulun alunen… tsemppiä ja pikaista toipumista kintulle. Sinulle ja perheelle kaikesta huolimatta ihanaa Joulun aikaa❤️
    T. Metja

  4. 4

    Anita sanoo

    Se plussa puoli minullekin tuli mieleen, että saat OTTAA JOULUN VASTAAN! Tietenkään ei välttämättä ole helppoa makoilla ja miettiä kaikkea, mitä haluaisi valmistella muille, ehkä työtkin jäivät vähän kesken, mutta tässä maailmanmenossa ne ovat lopultakin pieniä murheita. Ennen kaikkea toivon jalkasi kuntoutuvan pian ennalleen.
    Hyvä kirja ja ehkä suklaata ja lasi konjakkia tai muuta mieleistäsi juomaa sekä joulumusiikkia sopivasti… rattoisaa joulua ja onnea tulevalle vuodelle!
    Anita

    • 4.1

      sini sanoo

      Hei Anita

      Kiitos kannustuksesta!
      Juuri noin aion ottaa joulun vastaan.

      Hyvää joulua ja uutta vuotta sinullekin

      Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *