Saisinko riittää sellaisena kuin olen?

Pitkän rentouttavan viikonlopun jälkeen avaan tietokoneen ja vilkaisen mitä sosiaalisessa mediassa nousee otsikkokärkeen. Olen vielä rauhallisessa mielentilassa, keväinen luonto on tehnyt tehtävänsä värienergiallaan, tuoksuillaan ja raikkaudellaan. 

 

292-001

Tunnen voivani hyvin ja nauttivani elämästä. Mutta kun avaan nämä jutut, musta pilvi jysähtää mieleeni. Lähes kaikissa kehotetaan kouluttautumaan fiksummaksi, hoikemmaksi, parempikuntoiseksi. Ottamaan itseä niskasta kiinni ja päästämään oma minä esiin.

Henkinen valmennus on todella hottia ja sitä tulee nyt kaikista tuuteista. Halutaan jakaa hyvää, mutta minun kohdallani tuputus alkaa kääntyä hiljalleen jo ärsytyksen puolelle. En koe tarvetta ulkoistaa elämänhallintaani, johtakoon päätös sitten syteen tai saveen.

Jutut syyllistävät salakavalasti. En todellakaan ole tarpeeksi hyvä.  Aivan selvästi minun pitäisi kehittää itseäni ja päästä tasapainoon, sillä jostakin kumman syystä en normielämällä voi olla zen. Normielämällä tarkoitan elämää, jossa on aaltoliikettä, työtä, lepoa, juhlaa ja arjen tylsyyttä, perhettä, ystäviä ja yksinäisyyttä. Mielestäni niitä kaikkia tarvitaan. Elämä on elämistä, eikä pakkodieettejä ja -ruokavalioita, supertreenejä ja täydellistä suorittamista varten. Missä välissä tulee se suvantopaikka, jossa taso riittää ja vain ollaan ja nautitaan?

Suurin osa täydelliseen ihmiseen tähtäävistä jutuista tuntuu lähtevän siitä, ettei ihminen osaa elää itsensä ja muiden kanssa. Parempaan on pyrittävä. Mutta miten elämäni muokkautuisi, jos pinnistäisin vielä enemmän. Menen jo nyt 120 lasissa, miksi vielä kovemmin pitäisi mennä? Ai niin, taidankin mennä liian lujaa, hiljentää ehkä pitäisikin. Silloin joutuisin tinkimään jostakin, joka tekee elämäni juuri nyt hyväksi.

Jos valmentaja itse on kokenut burn outin, syömishäiriöt, avioeron tai muita isoja haasteita, miksi minun, jolla niitä ei ole ollut, pitäisi hoitaa itseäni tavalla, joka hänellä on osoittautunut hyväksi ongelmien ratkaisijaksi. Kysyin tätä joskus ja sain vastauksen että kyllä sinullakin siellä kaapissa on luurankoja, joiden esiinkaivaminen tuo elämään laatua.

29

Miksi ei hyvä olotila ja siitä nauttiminen riitä? Mihin saa olla tyytyväinen ja saako tyytyväisyydestään nauttia? Edes hetken, kaksi. Tiedän toki, että tyytyväisyys on kehityksen jarru, mutta silti. Järki käteen, sanon itselleni. Nappaan kahvimukin käteen ja menen viettämään hetkeksi laatuaikaa pihallemme omenapuun kukkien alle. Mikä tuoksu, rauha, kauneus ja elämän suloisuus. Näin, tässä, juuri nyt.

Sini

Kommentit
  1. 1

    Sirpa sanoo

    Samaa mieltä, ei tarviste koko ajan pyrkiä kaikessa parempaan.Tai sitten tulee oikeasti asiaan terveydenhuollon ammattilaiselle.
    Itse ohitan ko. jutut suosiolla.Hienoa, että ihmiset ovat saaneet apua ongelmiinsa mutta jos just nyt sulla ei niitä ole, ei niitä kannata keksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *