Sisäistä hortonomia etsimässä

Puutarhatöissä en ole vahvimmillani, vaan suorastaan mukavuusalueen ulkopuolella.

Vaikka kaupunkipihani ei ole suuri, sekin kaipaa jatkuvaa ylläpitoa, siistimistä ja kunnostamista. Nurmikon ajelen tottuneesti (kun kolmisen vuotta sitten opettelin koneen käytön). Sitä vastoin kasvien tunnistaminen, kitkeminen ja oikeiden kasvien valinta on minulle harmaata aluetta.

Ystäväni Salmeriitta, joka tuntee kasvit, rakastaa puutarhassa puuhastelua – ja se näkyy heidän pihastaan.

Minun pihastani näkee, etten ole vihreäpeukalo. Kaiken pitää olle simppeliä ja helppoa, ettei minun tarvitse koko ajan nyppiä ja kitkeä. Tällä hetkellä pihassani on vain yksi kukkapenkki, omenapuu, perintösireenit, rhodo ja pari pensasta. Lapsuudenkotini pihasta siirretyt perintöiirikset ja -pioni sekä kuunlinja onneksi kasvavat hyvin, mutta niiden väleihin ja pihalaattojen väleihin rikkaruohot yrittävät tunkea, vaikka mitä tekisi. Ne ovat suoranaisena vitsauksena.

puutarha omenapuu

Vuosien aikana olen yrittänyt kasvattaa ainoassa kukkapenkissä vaikka mitä muutakin kuin nuo aikaisemman mainitsemani – aivan turhaan. Rikkaruohot ovat olleet voimakkaampia, enkä kitkiessä aina ole edes tunnistanut, mikä on istutettu kasvi ja mikä tunkeutuja. Nyt luovutan.

Koska kyllästyin rikkiksien jatkuvaan kitkemiseen, päätin tänä vuonna istuttaa kesäkukkia erikokoisiin ruukkuihin. Jospa nämä viheliäiset rikkaruohot eivät tunkeutuisi niihin.

puutarhalla

Koska puutarhanhoito ei ole minun juttuni, maalla olen palkannut kesätalkkarin ajamaan laajat nurmikentät. Ainakin yksi huoli on vähemmän.

Kaisa

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *