Sokkomaistelua

Kyllähän sitä viinejä on tullut maisteltua ja juotua. Toinen asia onkin maistella ja vertailla usempaa viiniä tietämättä, mitä ne ovat. Viinipruuvi on kiva ja helppo ohjelmanumero vaikkapa ystävätapaamisessa.

Kokoonnumme vuosittain äidin puolen serkkujen kanssa. Tänä vuonna tapaamisemme oli Hämeenlinnassa. Vaikka tällä kertaa en ollutkaan järjestelyvastuussa, olin luvannut järjestää viinien sokkotestin.

Valitsin teemaksi noin 10 euroa maksavat, eurooppalaiset valkoviinit. Teemana olisi tietysti voinut olla jokin tietty maa tai vaikkapa rypäle. No, tällä kertaa päädyin siis ns. edullisiin valkkareihin ja Eurooppaan.

Valitsin neljä viiniä, jotta maistelussa ei olisi liikaa tuotteita. Testiviinit olivat:

1. Steinschaden Grüner Veltliner Riede Sten 2014, Itävalta, hinta 9,93 e

2. Parés Balta Savia Viva Familia Xarel-Lo, Espanja, luomu, hinta 8,59 e

3. Pfaff Special 2013, Alsace, hinta 9,99 e

4. Wolfberger W, Ranska, hinta 10,89 e

Serkkusessioon oli tulossa seitsemän osallistujaa. Tein ennakkoon jokaiselle paperit, joihin piirsin lasien paikat, jotka numeroin 1-4. Jokaisen alle ole tilaa muistiinpanoille.

Kotona teippasin pullojen etiketit piiloon, jotta muut eivät tunnistaisi juomia, näkisi alkuperämaata tai rypälettä.

Testin aluksi kerroin, miten etenemme:

– vertailemme viinien väriä ja kirkkautta

– tuoksuttelemme

– maistamme

-arvioimme aromia ja makua

Kaatelin kaikkien laseihin pienet määrät viiniä, jotta viinejä voi pyöritellä laseissa. Sitten alkoi testi. Jokaisen viinin jälkeen neutraloimme makuhermot vedellä ja patongilla. Siten aikaisempi viini ei sotkenut seuraavan viinin makua. Me emme käyttäneet sylkykuppeja, vaan nautimme viinit.

Tuoksuttelua, lasin pyörittelyä, värien vertailua, hidasta maistelua (suussa pyörittelyä) ja arviointia, mitä aromeja löytyi. Sitrusta? Herukkaa? Hedelmäisyyttä? Tunkkaisuutta? Kirpeyttä?

Oli mielenkiintoista havaita, miten erilailla koimme viinit – ja toisaalta niin samalla tavalla. Miespuoliset pitivät ehdottomana ykkösenä Steinschadenia, jota naiset pitivät liian voimakkaana, jopa hieman tunkkaisena. Sitä vastoin meidän naisten suosikit olivat Pfaff ja Wolfberger. Pidimme niitä raikkaina, kesäisinä, sopivan keveinä, vivahteikkaina ja hyvin helppoina viineinä. Meidän mielestämme ne sopivat niin kalaruuille kuin seurusteluun.

Testin lopuksi jokainen sai nautiskella mieliviiniään – ja ehkä vieläkin löytää niistä jotain uutta vivahdetta.

Testin jälkeen virisi keskustelu viinien eroista, vivahteista. Totesimme, että tällaisen testin myötä löytää viineistä sellaisia pieniäkin eroja, joihin ei ehkä muuten olisi kiinnittänyt mitään huomiota.

Järjestä sinäkin sokkotesti. Siitä viriää mielenkiintoisia keskusteluja pitkäksi aikaa.

Kaisa

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *