Talviajoa opettelemassa

Osaatko jarruttaa ja ohjata autoa hallitusti, jos joudut äkkijarrutukseen jäisellä tiellä? Entäpä jos auton perä lähtee liukuun, pysyykö auto tiellä?

Kysymykset luettani tajusin, etten taida osata. Edellisestä liukkaan kelin ajoharjoittelusta on aikaa jo 15 vuotta.  Ilmoittauduinkin heti, kun kysyttiin, kiinnostaisiko lähteä Juha Kankkunen Driving Academyyn opettelemaan talviajoa Volkswagenin nelivetoisilla Golfeilla ja Passateilla. Kun pikakurssin hintakin oli kohtuullinen oppiin verrattuna, en epäröinyt.

Lensimme Kuusamoon, aurinko paistoi ja maisemat olivat kuin postikortissa. Perillä meitä odotti uljas autorivistö ja kymmenisen ajo-opettajaa. Pääkouluttajana rallin nelinkertainen maailmanmestari Juha Kankkunen. Harjoittelurata siinteli viereisen järven jäällä.

Epäröinnin aika tuli heti ensimmäisellä harjoitusradalla. Siinä piti puikkelehtia radalle aseteltujen merkkien välistä ja lopussa kiihdyttää vauhti reiluun 80 kilometriin tunnissa, tehdä äkkijarrutus, nopea väistöliike ja ohjata auto heti takaisin ajoradalle. Yritin kinuta vapautusta tehtävästä. Onneksi ope ei antanut periksi.

Teki hyvää ylittää oma mukavuusalue ja oppia uutta. Piti uskaltaa luottaa kovassa vauhdissa vierellä istujaan ja siihen, että kykenee itse noudattamaan ohjeita heti. Ihan hyvin meni, tosin pientä viivettä oman pääkopan sisällä.

Seuraavan radan alku kuulosti munkkilatinalta. Radalla oli oikein ja väärin kallistettuja loivia ja jyrkkiä mutkia, kiihdytyssuoria jne. Ope ohjeisti ajoa: pieni jarru, ratti sisään, ratti auki, kaasua. Muista pitää molemmat kädet koko ajan ratissa. Neliveto menee sinne, mihin pyörät osoittavat. Ohjaa kaasulla, ei ratilla. Jep, jep.

Mietin  hätäpäissäni, kuinka paljon on pieni jarru, mitä tarkoittaa ratti sisään, huoh. Paljon opittavaa ja asiat on tehtävä nopeasti, muuten auto on radalta ulkona. Tosin se olisi suotavaakin, siinä oppii. Tajusin, miksi paikalla oli koko ajan traktori.

Hiljalleen pääsin jyvälle. Teamin opettajat ovat ajamisen ammattilaisia ja he osaavat opettaa rauhallisen jämäkästi. Se oli tarpeen, sillä ainakin minä istuin alkuun ratin takana jäykkänä kuin tönkkö suolamuikku. Hiki virtasi selässä ja pulssi oli varmaankin lähellä maksimia.

Pääsimme myös Juha Kankkusen kyytiin. Kyllähän hänen vauhtinsa oli hieman eri luokkaa kuin minun. Oli kiinnostavaa katsoa, kuinka vähäeleisen rauhallisesti hän käsitteli ohjauspyörää. Yritin ottaa videota ajosta, mutta eipä kamera pysynyt kädessä auton kääntyillessä radalla.

Suosittelen kaikille talviajon ja liukkaan kelin harjoittelua. Se pitäisi mielestäni tehdä aina, kun vaihtaa autoa. Uusissa autoissa on yllättävän paljon ajoa helpottavia ja turvaavia ominaisuuksia. Parhaan hyödyn niistä saa, kun niitä osaa käyttää oikein. Nyt tutkailen, mihin voisin mennä omalla autolla harjoittelemaan.

Sini

 

 

Kommentit
  1. 1

    Hannu Wallinheimo sanoo

    Olen nyt ollut tänä- ja toissavuonna vastaavalla kurssilla ja voin sanoa, että hyödyttää!
    Olen nyt jo reilusti eläkeiässä ja ajanut autoilla kilpailujakin mutta silti kurssilla oppi uutta. Normaaliautoilija oppii varmasti paljon.

    • 1.1

      sanoo

      Hei Hannu

      Kiva kuulla. Olen samaa mieltä, aina kannattaa opetella uutta.
      Yllätyin itsekin, kuinka innoissani asiasta olin ja kuinka paljon opin.
      Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *