Toipilaan tilanneraportti

Säätila sahaa pakkasen ja lämpöasteiden välillä. Kaduilla on nyt todella liukasta, joten olkaa varovaisia. Juuri tällaisilla keleillä pyllähdin itse ja loukkaisin jalkani.

Pyllähdyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Olin eilen tilannetarkastuksessa sairaalassa, jossa polvilumpio leikattiin ja kursittiin kasaan. Röntgenkuvissa näkyy aikamoinen rautahässäkkä. Polvilumpio on kurottu kasaan titaanilangasta tehdyllä silmukalla ja parilla pitkällä ruuvilla.

Nyt katsastettiin, miten toipuminen etenee vai eteneekö ja mitä on odotettavissa.

Alkuun jalka oli kipsissä nilkasta nivusiin. En jaksanut edes nostaa jalkaa, vaan hilasin sitä hihnalla tuolille, sängylle jne. Jouluaattona koristelin kipsin jouluvaloilla. Joulupäivän juhlaa oli jalkahoito, joka toteutettiin pientä luovuutta käyttäen. Jalkakylpy korvattiin kuumilla pyyhkeillä ja Lidlin muovipussilla. Ei nyt ihan kaunein viritelmä, mutta hyvin toimi. Hellästi hierotut ja hyvin hoidetut jalat tuntuivat ihanilta, kiitos Elina Koskinen Kauneushuone Noomista!

Ja4

Parin viikon päästä kipsi vaihtui kuvan ortoositukeen. Mikä helpotus, sillä iho pääsi hengittämään ja minä saunaan! Saunan nautinnon huomaa, kun siitä jää paitsi jonkin aikaa. Olen katsellut paljon telkkaria, mitä en yleensä harrasta kuin muutaman tunnin viikossa. Nyt olen taas kartalla Netflixin sarjoista, urheilukilpailuista jne.

J9

Autoon pakkautuminen oli hieman haasteellista, kun koipi sojotti suorana. Ensimmäinen autoajelu oli juhlaa, näki ihmisiä ja pääsi ulos pienelle kävelylle. Kuinka kauniilta Helsinki näyttääkään iltavalossa.

Eilen todettiin, että toipuminen näyttäisi sujuvan suunnitelmien mukaan. Olen saanut koko ajan laittaa painoa loukkaantuneelle jalalle, kunhan polvi on pysynyt suorana. Olen päässyt hieman liikkeelle, mutta enpä ole pitkälle jaksanut kävellä.

Nyt saan koukistaa polvea jo 90 astetta. Se ei ole helppoa, sillä arpi kiristää (onko kenelläkään pehmennysvinkkejä?) ja jalka on aamuisin kuin rautakanki. Mutta onneksi se päivän mittaan vetreytyy.

ja5

Opettelen nyt kävelemään jalalla. Askeltaminen jalkaterä rullaten ja polvea koukistaen tuntuu yllättävän oudolta. Treenaan kävelyä kuvan tuen ja keppien kanssa pari viikkoa. Sitten pitäisi pärjätä ilman molempia.

Ei tämä löhöilyä ole, sillä jumppaan kotona ainakin viisi kertaa päivässä. Välillä tuntuukin, ettei muuta ehdi tehdä. Toisaalta onhan jumppaaminen kivaa ja lihasvoiman paranemisen kyllä tuntee.

Vaikka yritän olla murehtimatta kaatumista, edelleen harmittaa vietävästi. Polvesta ei tule koskaan enää yhtä hyvää kuin se oli. Päinvastoin, rautoja poistellaan, kun alkavat hiertää eli joko keväällä, kesällä tai syksyllä. Tiedossa siis uusi leikkaus jne.

Jotta polvi kestää paremmin, reisilihakset kannattaa pitää hyvässä kunnossa ja paino kurissa. Hyvä vinkki meille kaikille!

Ja totta, taas kehotettiin pudottamaan painoa! Jonkin verran se on jo tullutkin alas, kun olen nukkunut niin paljon ja välttynyt ylimääräisiltä herkuilta. Vielä on urakkaa jäljellä ja motivaatiohan on siihen mitä parhain.

j8

Vaikka nyt ei tule mieleenkään laittaa korkkareita jalkaan, pohdin voinkohan koskaan käyttää näitäkään saapikkaita?

Jalkapotilaana joutuu ratkomaan pieniä ja isompiakin pulmia: kuinka rasvata jalat, leikata varpaiden kynnet tai laittaa sukka suorana sojottavaan jalkaan, kun kädet eivät varpaisiin saakka yllä. Apuvälineitä en ole hankkinut, mutta keittiöpihdeilläkin saa paljon aikaan. Apuakin kannattaa pyytää. Useimmat ovat avuliaita, kuten eräs lähetti, joka toi kosmetiikkapussukkaa ovelle. Ihan kiltisti hän avusti sukan jalkaani, kunhan ensin pyynnön tajusi.

Olen myös kiteyttänyt takaraivooni ajatuksen ”vie mennessä, tuo tullessa”. Kotimme on kaksikerroksinen, aivan turhaan en viitsi rampata kerroksesta toiseen. Kun keskittyy tekemisiinsä, selviää edestakaisin poukkoilulta.

Nyt olen päässyt myös ajamaan autoa, kun mahdun ratin taakse. Ajelin ensitöikseni kampaajalle.

Ja3

Kyllä se niin on, että kaikki on hyvin kun tukka on hyvin. Kampaajalla käynnin jälkeen tuntui kuin ryhtikin olisi suoristunut ja pituutta tullut lisää. Hyvä kampaaja on yksi naisen parhaista tukijoukoista! Minulla hän on Riia Koivisto.

Eli summa summarum, valoa ja kevättä kohti mennään suunnitelmien mukaan! Auringonpilkahdusta toivoen.

Sini

Pyllähdysjutun löydät täältä.

 

 

 

Kommentit (6)
  1. Hei!
    Itsellä molemmista käsistä löytyi rannekanavan oireyhtymät niin pahana, että kirurgin luona oli käytävä hermopinteet vapauttamassa. Leikkausarvet olivat siistit, mutta kiristivät koska itsellä arvet tahtovat jäädä rumiksi ja kovasti koholle.
    Avun sain Weledan Skin Food-voiteesta. Sitä hieroin aamuin illoin arpi-kohtiin reilun määrän kevyesti hieroen ja nyt ei ole kohoarpia ollenkaan. Voide helpotti myös arven kutinaa.
    Paranemista sinulle kaikin puolin! 😊

    1. Hei Outi

      Kiitos vinkistä, pitääpä kokeilla Weledaa. Onhan sitä kaapissa, mutta enpä sitä tähän hoksannut kokeilla.

      Hyvää vointia sinullekin

      Sini

  2. Toipumista, Sini! Tiedän kokemuksesta, miten pitkällinen riesa sekunnin murto-osassa tapahtuva kaatuminen on. Ja kyllä vain se vaikuttaa kenkävalintoihin… riskit haluaa minimoida… ihan samaa askelluksen huolettomuutta ei enää ehkä saavuta, sillä jokin kipu (tai pikemminkin sen pelko) voi jäädä selkäytimeen. Minulla saattoi käydä hiukan niin, niin kunnolla aikoinani tömähdin. Tsemppiä, sinulla on ihanan positiivinen asenne! Enää muutama kuukausi ja lumetkin sulavat – kesää kohden on kiva treenata kävelyä.

    1. Hei Lotta

      Kiitos kannustuksesta! Valoa kohti. Olen entistä vakuuttuneempi, että talvella pitäisi asua muualla kuin täällä pimeydessä ja kylmässä,))

      Sini

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *