Turhia kehuja

Olen liputtanut kehumisen puolesta. En kuitenkaan tarkoita turhia ylistyksiä. Havahduin tähän kesän aikana vaatekaupoissa.

Kiertelin lomalla jonkin verran myös vaatekaupoissa. Oli kiva, että lähes kaikissa tapauksissa myyjä lähestyi minua esitellen hänen mielestään minulle sopivia tuotteita. Vaikka monista tuotteista näin heti, etteivät ne ole minulle sopivia, menin kuitenkin sovituskoppiin – lähinnä kohteliaisuudesta. Hyvä, etten tukehtunut nauruun, kun katselin itseäni peilistä. Tulin sovituskopista näyttämään asuja.

”Voi, kuinka hyvin se pukee sinua!” ”Sehän on kuin tehty sinulle.” Olin vahvasti toista mieltä näissä kaikissa tapauksisa. Yhdessä näytin tynnyriltä, johon on tungettu yläkroppa – olin vyötäröltä alaspäin lievästi sanottuna 20 kiloa painavamman näköinen. Toisessa vaatteessa taas näytin siltä kuin olisin ollut tasapaksu tukki, ilman vyötäröä, ilman mitään linjaa. Kolmannessa tapauksessa näytin vahvasti ylipainoiselta. Kaikkihan ne vermeet muotia olivat, mutta eivät todellakaan imarrelleet minun 162-senttistä varttani, jossa ainut iloitsemisen aihe on vyötärö, jonka ympärysmitta on vähemmän kuin lantion tai rintojen.

vaatteet tunika

vaatteet pliseerattu hame

Muistan nuorempana, että silloisella paikkakunnalla välttelimme tiettyyn liikkeeseen menemistä tai ainakin yritimme kiertää tuon liikkeen yhtä myyjää. Häntä pidettiin henkilönä, joka myy vaikka väkisin sinulle myös täysin sopimattoman vaatteen.

Jotenkin sinisilmäisenä (vai johtuuko se siitä, että olen ostanut paljon vaatteita tutuista paikoista, joissa tiedetään minut ja mieltymykseni) olin ajatellut, että nykyisin liikkeissä osataan suositella kullekin asiakkaalle sopivia vaatteita, joissa asiakas on edukseen. Pääsääntöisesti näin varmaan onkin, mutta näyttää sitä olevan muutakin käytäntöä.

Mistä tuo johtuu? Onko syynä huono taloustilanne, jolloin on tuputettava mitä tahansa, kun asiakas tulee myymälään? Vai eikö henkilökunnalla ole silmää tai ammattitaitoa arvioida, millaisissa vermeissä asiakas näyttäisi mahdollisimman hyvältä? Vai onko kyse molemmista syistä?

Minun luottamukseni saavuttaa rehellisellä palvelulla, ja uskon näin olevan muidenkin kohdalla. Jos myyjä näkee, ettei vaate ole istuva / kaunnistava tms., hänhän voi suositella jotain muuta myymälässä olevaa. Uskon, että liikkessä on muitakin tuotteita kuin epäedullisia.

Onko sinulle yritetty myydä ”väkisin”, kehuttu sellaista vaatetta, joka näyttää päälläsi järkyttävältä (ainakin sinun mielestäsi)?

Kaisa

Kommentit
  1. 1

    pike Holmström sanoo

    Kyllä syy on henkilökunnan ammattitaidottomuudesta. Vaatekaupan myyjä oli ennen asiakkaitten todellinen luottohenkilö, jonka puoleen käännyttiin, kun haluttiin hemmotella itseä uusilla vaatteilla, tai oli oikein tarve esim. pitkille housuille (tosi vaikea löytää oikeaa kokoa ja mallia) Myyjät tunsivat tuotteet, ja näkivät heti, mikä asiakasta pukee, ja mikä on oikea koko. Nämä myyjät olivat täysipäiväisiä kuukausipalkkaisia ammatti-ihmisiä, jotka todella tekivät kassaa talolle. Nykyään myyjät ovat osa-aikaisia työntekijöitä, jotka varmasti kyllä pitävät vaatteista, mutta joilla ei ole edes käsitystä mallistoista – eikä aikaa edes tutustua tuotteisiin. He ovat kyllä iloisia ja palvelualttiita, mutta työtä tehdään vain rahan vuoksi. Ehkä yleistän liikaakin, mutta kyllä tämä on pääsääntöisesti tilanne ainakin Helsingissä.

    • 1.1

      sanoo

      Hei Pike, kiitti kommentistasi. On todella harmillista, että tilanne on tuollainen. Ammattitaito on a ja o vaatekaupassa. Pitää olla materiaalituntemusta, silmää vartalotyypeille, tuntea mallistot jne. Jos nämä puuttuvat, ei yritys menesty niin hyvin kuin voisi. Herää kysymys, miksi näin on.
      Surullista.
      -Kaisa

  2. 2

    sanoo

    Miten mulle tulee tosta ekasta, olkapäät paljstavasta puseeosta mieleen joku Muumilaakson asukki?

    • 2.1

      sanoo

      Hei Anna, aika mainio mielleyhtymä. Minä tunsin itseni lähinnä sumopainijaksi, tasapaksu möhkäle. Hyvä, etten revennyt nauramaan ääneen siellä sovituskopissa.
      -Kaisa

  3. 3

    sanoo

    Parissa helsinkiläisliikkeessä ei ole peiliä sovituskopissa, joten peilailemaan on tultava liikkeen puolelle – ja myyjä aina sanoo kuinka hyvin vaate sopii, vaikka omasta mielestäni näytän sirkusteltalta. Taitava myyjä kyselisi etsinkö tiettyä väriä, materiaalia, mallia, tulisiko vaate juhlaan vai arkeen ja sitten ehdottaisi jotain muuta tilalle, näissäkin liikkeissä kun valinnanvaraa todella on.

    • 3.1

      sanoo

      Hei Lumo, kiitos kommentistasi. Minäkin olen käynyt vaatekaupoissa, joiden sovituskopeissa ei ole peiliä. Toisaalta vierastan tätä, koska haluan joka tapauksessa itse arvioida vaatetta ennen kuin menen myymälän puolelle.

      Taitava ja ammattitaitoinen myyjä on vaatekaupan asiakkaan paras apu. Palvelutilanteen alkuun kuuluu tarvekartoitus, mihin tilanteeseen asiakas hakee asua, mitä toivoo jne.
      -Kaisa

  4. 4

    Kaino sanoo

    Ei todellakaan saa palvelua kaupoissa. Sitten ihmetellään miksi ostaminen on siirtynyt nettiin. Muuan kauppias kerran telkkarissa tuumasi, että kivijalkamyymälät ovat nykyään pelkkiä sovituskoppeja, asiakkaat käyvät myymälässä sovittamassa vaatteita ja sitten ostavat netistä. Entäpä jos kauppais/myyjä menisi asiakkaan luokse, katsoisi silmiin ja kysyisi millaista vaatetta olisi tarve löytää, voisi olla että kauppa kävisi. Mutta eihän nyt sellaista palvelua sentään, sehän olisi huomion tuhlaamista.

    • 4.1

      sanoo

      Hei Kaino, kiitos kommentistasi. On todella harmillista, että palvelutaso on liian monessa paikassa laskenut selvästi. Luulisi, että taloudellisesti haastavana aikana asia olisi toisinpäin.
      -Kaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *