Väriä vai luonnollisena?

Mieheni on ostanut Tallinnan keskustasta live-cafe -ravintolan ” Cubanitan”. Päätimme järjestää kaikille ravintolan naistyöntekijöille virkistysiltapäivän. Mikä olisikaan helpompaa kuin pitää meikki-iltapäivä!

Päätin siis tehdä kaksi meikkidemoa: toinen nuorelle tarjoilijalle ja toinen hieman iäkkäämmälle, keittiössä työskentelevälle rouvalle. Ravintolan työntekijät koostuvat sekä virolais- että venäläistaustaisista naisista.

Nuoremmalle naiselle tein raikkaan ja näyttävän päivämeikin käyttäen silmissä liilaa ja rosaa. Vanhemmalle tein suomalaisittain perinteisemmän silmämeikin ruskealla ja vaalealla aprikoosilla.

Kummassakin meikissä painotin ja käytin vedenkestäviä silmämeikkikyniä, joita käytän aina – oli sitten kyseessä päivä- juhla- hää- tai oopperameikki. Kun silmämeikki, samoin kuin huulipunakin on sellainen, jota ei tarvitse korjailla kertaakaan päivän mittaan, voi keskittyä kaikkeen muuhun vilkuilematta peiliin.

Meikkausiltapäivä päättyi naisten ihastellessa uusia lookejaan.

Erityisesti haluan kertoa vanhemmasta naisesta. Hän on työskennellyt ravintolan tiskaajana ja kertoi, että ei käytä meikkiä. Oli aikamoinen työ saada hänet meikkituolille, hän istui kauimpana nurkassa. Kun hän lopulta suostui,  muut työntekijät eivät halunneet hänen näkevän itseään peilistä ennen kuin meikki olisi valmis.

Kun meikki oli valmis pikkuisine tekoripsipätkineen, ja hän näki itsensä peilistä, hänen koko olemuksensa muuttui! Hänestä tuli ryhdikkäämpi ja hän alkoi keimailla kaikille meille olkapäidensä työntyessä naisellisesti eteenpäin.

Läksiäislahjana minulla oli pussi täynnä erivärisiä huulipunia ja – kiiltoja. Kaikki PUNAISET ja ” räikeät” tuotteet menivät ensimmäisinä ja pussin pohjalle jäi vaaleat, roosat, aprikoosit ja rusehtavat värit. Naureskellen totesin, että jos tilaisuus olisi pidettu Suomessa, tilanne olisi ollut juuri päinvastainen: pussin pohjalle olisi jäänyt kaikki ”kirkkaat” värit.

Ja tästä keskustelu alkoikin! Mutta ennenkuin kerron, millainen keskustelu, minun on pakko selventää eräs hämmentävä asia. Virossa johtajaa ja johtajan vaimoa puhutellaan ja heidän kanssaan käyttäydytään aivan toisin kuin meillä täällä Suomessa!

Rohkein, nuori hovimestari ”uskaltautui” sanoen, että kyllä suomalaisen naisen tunnistaa välittömästi hänen astuessaan ravintolaan! Ja huomio, kaikkihan tiesivät, että olen Suomesta!

Tämä lause oli mielestäni mielenkiintoinen ja totesin, että niin minäkin tunnistan suomalaisen lähes poikkeuksetta maailmalla. Kysyin, miten suomalainen nainen sitten heidän mielestään eroaa muista. Ensin joku lisäsi pienen ja hienovaraisen kommentin.

Kun he huomasivat, että olin heidän kanssaan samaa mieltä, tuli niskaani aika kylmää suihkua! Suomalainen nainen ei ole naisellinen, hän on usein pukeutunut urheiluvaatteisiinei käytä korkokenkiä eikä meikkiä. Lisäksi nainen on yleensä se, joka puhuu tilatessa, vaikka mies on vieressä! Ruotsalainen on myös tunnistettava: hän on huoliteltu ja trendikkäästi pukeutunut.

Mikä meissä suomalaisissa sitten on? Miksi emme voi korostaa naisellisuuttamme ja pukeutua naisellisesti?

Kirjoitin tästä asiasta Facebookiin ja sain pitkän keskustelun aikaiseksi.

Monet kommentoivat, että haluamme olla itsenäisiä. Onko siis itsenäisyys ja naisellisuus toistensa vastakohdat?

”Ei ole aikaa”! Miten sitten muiden maiden naisilla on aikaa?

Olen kuunnellut jo yli 30 vuotta suomalaisten ylpeilyä siitä, kuinka he eivät KOSKAAN ole käyttäneet muuta puhdistusainetta kuin saippuaa tai ei ole koskaan käyttänyt mitään naamarasvoja. Huulipunan käyttöä on edes turha mainita.

Naisten helman pituudesta on ennustettu ja mitattu kansakunnan talouden tilaa. Samoin joku, jonka nimeä en saa kaivettua muististani, on sanonut, että huulipunan väri on naisellisuuden mittari: mitä punaisempi puna, sitä naisellisempi nainen.

No ajatelkaapa nyt  Marilyniä! Häntä pidetään edelleen yhtenä maailman naisellisimmista naisista!

Virolainen nainen käy usein kasvohoidossa ja manikyyrissä ja ehostaa itseään päivittäin.

Facebook-ketjussa joku sanoi, että he meikkaavat itseään, että saisivat rikkaan miehen! Entä sitten he, jotka ovat jo naimisissa? Etsivätkö hekin sitten rikkaampaa miestä? Tuskin!

Menkääpä sunnuntaina tallinnalaiseen kauppakeskukseen ja katsokaa niitä shoppailevia perheitä! Nainen on laitettu korkokenkineen kaikkineen!

Kerron tähän loppuun, miten tehdään teatteriin ja elokuviin vanhennusmeikkaus. Yksi sen peruskivi on se, että jos  huulet on luonnostaan punaiset, ne meikataan meikkivoiteella piiloon. Vaikka emme haluaisikaan käyttää punaista punaa (muita sävyjähän on tuhansia), emmehän halua olla vanhennettuja, EMMEHÄN?

Todisteeksi laitan kaksi kuvaa, jotka on otettu samana päivänä. Toinen kuva on aamulla laboratorioon mennessä. Kasvoissa ei ole meikkiä, hiukset kiepautettu pois kasvoilta, huuliin on laitettu nopeasti ensimmäinen puna, mikä tuli käteen. Toinen kuva on labran ja suihkun jälkeen. Hiukset on kuivattu nopeasti pää alaspäin, kasvoissa ei edelleenkään ole meikkiä ja huulet on punattu punaisella. En tiedä, mitä mieltä olet, mutta omasta mielestäni jälkimmäinen kuva on huomattavasti naisellisempi. Ja arvaapa mitä: minulla oli myös sisältäpäin naisellisempi, varmempi ja ihanampi olo!

Naisellista päivää kaikille

Kaarina Kokkonen

Kirjoittaja on MAKE UP FOR EVER Academy -maskeerauskoulun vastuukouluttaja ja Savonlinnan Oopperajuhlien maskeerausosaston esimies.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *