Vihdoinkin olen liikkeellä – kaikki näyttää kiinnostavammalta

Alkutalvi ja kevät ovat sujuneet enemmän tai vähemmän loukkaantunutta polvea potiessa. Olen liikkunut kotoa minimaalisen vähän. Nyt kun pääsen melko hyvin liikkeelle, en malttaisi pysyä ollenkaan paikoillani. Helsingin keskustakin näyttää jotenkin uudelta.

Vielä liikun päääosin omalla autolla, mutta jätän auton kauemmaksi määränpäätä ja kävelen. Niinpä olinkin kuin Liisa Ihmemaassa eräänä aamuna, kun käväisin kirjanjulkistamistilaisuudessa Helsingin Iso Roballa. Kävelin Punavuoressa, ihastelin näyteikkunoita ja kauniita taloja. Aurinko paistoi ja ilmassa oli kevään tuntua. Vedin syvään happea ja nautin. PU7

Tykkään autoista ja niitä tuleekin katseltua. Oli pakko pysähtyä ihailemaan tätä yksilöä. Uskomattoman hieno, jotenkin niin pollea, silti tyylikäs. Mietin ottaisinko, jos ei tarvitsisi huimia maksaa. Ottaisin!

PU1Sitten ilahduin tästä ihanasta Puurolan puurokärrystä ja puurontekijästä.

PU2

En valehtele sanoessani, että tämä peganpähkinä-tuorepuuro maistui taivaalliselta! Puurokärry oli tilattu infon vieraille, mutta puuroja myydään kahviloissa ja kärry kiertelee kaupungilla erilaisissa ruokatapahtumissa aika ajoin. Ei tällaista puuroa tule tehdyksi itselle kotona.

Jo ovella haltioiduin Proloque-sisustusmyymälästä, jossa info pidettiin. Putiikki on muutama viikko sitten muuttanut Iso Robertinkadulle. Paljon kauniita esineitä ja ihania, ranskalaisia unisex-tuoksuja. Kannattaa piipahtaa.

Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen Happy Homes: Hideaways -sisustuskirjasta, joka tiloissa julkaistiin, kirjoitan kun olen ehtinyt lukea kirjan.

Kävellessäni pois tilaisuudesta hymy huulilla, törmäsin useampaankin tuttuun kadulla. Kepeä olo ja hyvä mieli. Jäin pohtimaan, pitäisikö sittenkin muuttaa omakotilähiöstä takaisin kaupunkiin. Näkisi muutakin kuin asuintaloja ja koiranulkoiluttajia, tapaisi tuttuja ex tempore, voisi piipahdella kaupoissa, kahviloissa jne.

Mutta osaisinko enää asua kerrostalossa parinkymmenen omakotitaloasumisen jälkeen? Malttaisinko luopua pihasta, puutarhasta ja omasta rauhasta. Ehkä en tai jos sittenkin. Siinäpä nyt miettimistä, kun kevät ja pihatyöt antavat odottaa itseään.

Sini

 

 

Kommentit
  1. 1

    Arja Juvani sanoo

    Ihana postaus Sini. Kokemuksesta voin sanoa että vuosikymmenien paritaloasumisten jälkeen nautimme mieheni kans uuden kerrostaloasumisen tekniikasta ja huolettomuudesta ja lasitetun ISON terassin auringosta!Ssuosittelen!!

    • 1.1

      sini sanoo

      Hei Arja

      Kiitos kommentista, kiva kuulla onnistuneesta muutoksesta.
      Mietintä jatkuu.
      Hyvää vappua

      Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *