Yli-innokas Canth

Kansallisteatterin Canth on aiheena mielenkiintoinen. Odotukset olivat korkealla, mutta valitettavasti ne kaikki eivät täyttyneet.

Seppo Parkkosen Canth valottaa Kuopion suuren naisen, Minna Canthin elämää kirjailijana ja Kanttilan emäntänä, oman aikansa kulttuuripersoonana, aikana, jolloin naisen paikka oli kotona hellan ääressä, ei julistajana, ei vaikuttajana.

canth_9_30908806331_o

Aihe on mielenkiintoinen ja tietysti omalta kohdaltani kiinnostusta lisäsi kuopiolaisuus, tuttujen paikkojen esiintyminen.

Kaisa Korhosen ohjaama näytelmä oli turhaan venytetty lähes kolmituntiseksi. Esimerkiksi venäjäksi esitetty Lokki-pätkä olisi huoletta voitu jättää pois. Muutenkin tiivistäminen olisi tehnyt näytelmälle hyvää. Nyt toteutus oli sekava, katsoja lähes hengästyi erilaisten kohtausten sekamelskasta.

Näytelmään oli laitettu Canthin eri näytelmien pätkiä. Se oli mielenkiintoinen toteutus. Sitä vastoin en viehtynyt siihen, että Papin perheen Maiju oli pukeutunut tämän päivän vermeisiin (vaikka siinä oli olevinaan teatterin harjoitukset), kun muuten puvustus oli enemmän tai vähemmän 1800-luvun henkistä. Jotenkin sekavaa. Ja kyllähän se tuntui jotenkin hullulta, että Minnan äitiä esitti mies samaan aikaan, kun vanhemmat naisnäyttelijät joutuvat valittelemaan roolien vähyyttä.

Julistaminen näkyi ennen kaikkea Minnaa näyttelevän Cécile Orbilinin ylinäyttelemisenä. Monissa kohdin näyttelijät lähes huusivat repliikkinsä aivan kuin toteutuksessa olisi haluttu alleviivata kohtauksia.

Ida Ahlbergia näytellyt Kristiina Halttu ja Kaarlo Bergbomia näytellyt Jukka Puotila tekivät taas taattua laatua.

canth_14_22818363588_o

Kati Lukan lavastus oli mielenkiintoinen: näyttämön keskiössä olivat erilaiset tuolit ja harmoni. Vaikka ratkaisu ei ollut perinteinen, mielestäni se toimi hyvin.

canth_19_31083519145_o

Parhaimmillaan näytelmä kuitenkin valotti Minnan elämää meille nykyihmisille, miten hän yhdisti yksinhuoltajuuden ja työn, taiteen ja bisneksen.

Canth on kuitenkin näkemisenarvoinen (ennen kaikkea Minna Canhtin vuoksi), ja ehkä esitys vielä hioutuu. Näin ainakin toivon.

Kaisa

Kuvat Kansallisteatteri

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *