Yrittäjyys saa jäädä

Joulukuun toisella viikolla sain postia verottajalta: ”Teidät on poistettu arvonlisäverovelvollisten rekisteristä…”. Se tarkoitti kahdeksanvuotisen yksinyrittäjän uran lopettamista ja uranvaihtoa.

Olin jäänyt yksinyrittäjäksi tilanteessa, jossa minulla oli kolme alakouluikäistä lasta, koira, paljon töitä tekevä mies ja lupaavat näkymät liikunnanohjauksen ja aikakauslehtikirjoittamisen parissa. Olin käynnistellyt toimintaa kummallakin alalla samalla, kun olin vielä vakituisessa työsuhteessa isossa kustantamossa – vedin jumppia työn ohessa ja kirjoittelin oman talon lehtiin pieniä juttuja.

Lopulta loikka palkkatyöstä pois ei ollut vaikea, ja hommat alkoivat pyöriä lupaavasti. Töitä riitti, eikä omaa osaamista tarvinnut edes erityisemmin markkinoida. Arjen organisointi oli helpompaa, kun meistä vanhemmista toisella oli joustava työaika. Ekaluokkalaisten kaksosten ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin ja illalla, kun minä lähdin jumpan vetoon, pojat saivat viettää aikaa isänsä kanssa.

Murros ja ikä

Kahdeksan vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Paitsi, että lapset ovat kasvaneet, työn määrä varsinkin media-alalla on vähentynyt, vapaan työvoiman määrä kasvanut ja työn tekemisen ehdot ovat heikentyneet radikaalisti.

Liikunta-ala porskuttaa taloustrendejä vastaan, mutta varsinkin ryhmäliikunnan ohjauksessa ikä alkaa rajoittaa sitä, kuinka paljon voin tehdä töitä. Olen yrittänyt ratkaista työn fyysisen rasittavuuden ja kasvavan iän välisen ristiriidan siirtymällä sellaisiin ohjauksiin, joissa ei tarvitse liikkua täysillä mukana. Ensin kouluttauduin pilatesohjaaksi, sen jälkeen hankin kuntosaliohjaajan ja personal trainerin lisenssin ja lopulta kävin pitkän, noin 300-tuntisen joogaopettajan koulutuksen. En edes uskalla laskea, kuinka paljon rahaa olen näihin koulutuksiin laittanut.

Päivääkään en ole katunut siirtymistäni liikunta-alalle, vaikka alkuperäinen koulutukseni oli ihan muualta. Olen saanut herättää liikkumisen kipinän, tuottaa onnistumisen elämyksiä ja ihan silkkaa nautintoa tuhansille ihmisille. Olen suunnitellut valtavan määrän ryhmäliikuntatunteja ja yksitystreenejä, kuunnellut tuhansia biisejä löytääkseni juuri jumppaan sopivat, harjoitellut satoja koreografioita, tsempannut, kannustanut, rohkaissut ja joskus jopa piiskannut.

Paluu alkuperäiseen

Itse työ on ollut ihanaa ja palkitsevaa, mutta yksinyrittämiseen olen niin totaalisen väsynyt, että panen nyt pillit pussiin ja yritän palata siihen, mihin olisin voinut suunnata jo 25 vuotta sitten: ranskan ja äidinkielen opettajaksi.

Liikunta-alan yksinyrittäjän työ on todella palasina maailmalla, sillä jokaista työtehtävää varten joutuu yleensä siirtymään asiakkaan luo. Jumpanohjaamisessa voi hyvällä tuurilla olla kaksi tuntia peräkkäin samassa paikassa, mutta personal trainerinä joutuu helposti suhaamaan jokaisen asiakkaan perässä erikseen. Pääkaupunkiseudulla sellaiset salit, joihin yksityinen PT pääsee asiakkaansa kanssa, alkavat olla harvassa, ja kuntosaliketjujen treenareiden työehdot ovat lähes järjestään niin surkeat, että ne onnistuvat houkuttelemaan vain hyvin nuoria ja kokemattomia työntekijöitä. Työ pakkautuu iltoihin ja viikonloppuihin. Koska työsuoritteessa on väistämättä oltava itse läsnä, työn skaalamisen mahdollisuudet ovat olemattomat.

Myyminen ja raha

Ihan varmasti omassa osaamisessani ja asenteessanikin olisi ollut parannettavaa, jos olisin halunnut menestyä ja jaksaa pidempään alalla. Myyminen ja rahasta puhuminen ovat aina olleet minulle vaikeita asioita, eikä se ole yrittäjän työssä todellakaan etu.

Yrittäjänä pärjäämiseen olisi varmaan tarvittu myös analyyttisempää mielenlaatua sekä halua jatkuvasti kehittää omaa liiketoimintaa ja vainuta uusia bisnesideoita. Niitä minulla ei ole ainakaan tarpeeksi. Yrittäjän täytyy myös pystyä sietämään runsaastikin epävarmuutta, eikä se valitettavasti ole vahva puoleni. Ahdistun ajatuksesta, ettei seuraavan puolen vuoden työtilanne ole varma. Siksi vakituisen, kuukausipalkkaisen työn houkutus kävi ylivoimaiseksi.

25 vuotta sitten opiskelin Helsingin yliopistossa romaanista filologiaa ja yleistä kirjallisuustiedettä.

Viime syyskuussa palasin opinahjooni takaisin suorittamaan erilliset aineenopettajan pedagogiset opinnot, ja tavoitteenani on valmistua toukokuussa 2016. Jos oikein satumainen tuuri käy, olen elokuusta 2016 jossain oppilaitoksessa jotakin opettamassa. Valitsin tämän tien täysin käytännöllisten syiden takia: opettaja oli minulle peruskoulutukseni (filosofian maisteri) takia nopeimmin saavutettavissa oleva ”oikea ammatti”, ja useimpien ennusteiden mukaan opettajilla on töitä vielä tulevaisuudessakin.

Ilokseni olen huomannut olevani sellainen ihminen, joka pystyy innostumaan hyvin monenlaisista asioista, ja opintojen aikana kiinnostus uutta alaa kohtaan on vain kasvanut. Uranvaihtoajatus tuntuu nyt jo oikein mukavalta ja odotan innolla sitä, että pääsen ihan oikeasti opettamaan.

Ainakaan ihan heti en aio jättää liikunnanohjauksia kokonaan, vaan jatkan niitä nyt ensin opintojen ohessa ja sitten toivottavasti työn ohessa. Jatkuvaa oman osaamisen kauppaamista, arvonlisäveron kanssa pelaamista, palkattomia sairaus- ja vuosilomia, ylisuuria eläke- ja muita vakuutusmaksuja en kuitenkaan jää kaipaamaan.

Anna Takala

personal trainer,  jooga-, ryhmäliikkuntaohjaaja, filosofian maisteri, tuleva ranskan ja äidinkielen opettaja

Kommentit
  1. 1

    Nimetön sanoo

    Olen ollut Annan pilatestunneilla ja toivon kovasti että pääsen niille edelleen. Parempaa ohjaajaa ei löydy! :€

    • 1.1

      sanoo

      Hei Anonyymi, kiitos kommentistasi.

      Anna oli noin 1,5 vuotta PT:ni. Ihan huippu siinäkin, kannustava, sopivasti vaativa. Onneksi hän ohjaa vielä joogaa ja PV:n tunteja.
      -Kaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *