Elämässä ei ole takuita, joten iloitaan nyt, kun olemme elossa

Olen tainnut katsoa liikaa Downton Abbeyä. Tiedäthän draaman säännön: juuri kun pariskunnalla kaikki on hyvin, toinen kuolee traagisesti. Niin kuin kaikki sarjaa katsoneet tietävät, niin kävi Lady Maryn rakkaalle Matthewille ja entisen autonkuljettajan Tomin perijätär-vaimolle Lady Sybilille, samoin kuin sadoille muille hahmoille elokuvissa, tv-sarjoissa, kirjoissa ja näytelmissä. Omassa elämässämme Tim ja minä löysimme toisemme vuosi sitten kaikkien hankaluuksien jälkeen ja nyt olemme vihdoinkin onnellisia. Välillä pelkään, että mitä jos Timille tapahtuu jotain?

Kuva Shanshan Gong, meikki Emma Ärmänen.

Köyhän miehen Downton Abbey -perijätär. Kuva Dragon Flower Photo Studio/Shanshan Gong.

Meillä ei ole vielä ”tavallisia” televisiokanavia, eikä varmaan tulekaan ennen syksyn pimeitä iltoja. Emme ole Timin kanssa olleet mitään kovin ahkeria tv:n katsojia. Suomessa kyllä yritin katsoa ainakin yhden jakson jokaista kotimaista sarjaa, että tietäisin, mitä tutut tekevät, mutta loppusyksyllä huomasimme, ettemme olleet katsoneet ollenkaan televisiota pariin viikkoon.

Jossain vaiheessa kesälomien jälkeen haluan kyllä nähdä sisustusohjelmia, kuten ”Remppa vai muutto – Love it or list it Vancouver”, jonka maisemat oli ihan oikeasti yksi iso syy siihen, että katselin tarkemmin myös tämän maailmankolkan miestarjontaa. Mutta meillä on Netflix, jossa kyllä riittää katsottavaa vielä pitkäksi aikaa.

Näkymät meidän mäen huipulta. Ei kylläkään köyhän miehen.

Näkymät meidän mäen huipulta. Ei kylläkään köyhän miehen maisemia, näillä taloilla on varmaan kaksinkertainen hintalappu meidän taloon verrattuna.

Ensin katsoimme Netflixiltä pari kautta kehuttua ”House of cards” -sarjaa Washingtonin poliittisista juonitteluista. Sarjan hahmot tietysti ovat keksittyjä, mutta viime aikoina on välillä tuntunut, että todellisuus on tv-draamaa ihmeellisempää. Vaikka sarja on hyvin kirjoitettu, on sen maailmankuva myös masentavan synkkä.

Jane Fondan kirja "Prime time" on jo ensimmäisillä kappaleillaan herättänyt paljon ajatuksia.

Jane Fondan kirja ”Prime time” on jo ensimmäisillä kappaleillaan herättänyt paljon ajatuksia.

Etsin siis jotain valoisampaa, ja löysin Jane Fondan ja Lily Tomlinin tähdittämän mainion komediasarjan ”Grace and Frankie”, jossa seitsemänkymppiset lakimiehet jättävät vaimonsa saadakseen vihdoin elää yhdessä, siis homoina. Mitä tapahtuu jätetyille vaimoille? Sarjan käsikirjoittaja Marta Kauffman on aikoinaan luonut myös ”Frendit”, ja sen huomaa. Välillä nauran ääneen, kun hahmot sanailevat hauskasti. Erityisesti pian 80-vuotiaan Jane Fondan näytteleminen on sekä kepeää että myös kipeää – juuri niin kuin komediassa pitääkin. Martin ”Charlie-Sheenin-ja-Emilio-Estevezin-isä” Sheen on myös yllättävän hyvä ex-miehenä. Tietenkin sarjan päähenkilöt ovat epäluonnollisen kauniita (kellä on muka luonnostaan niin napakka leukalinja edes viisikymppisenä?) (paitsi Timillä, tietenkin) ja hämmentävän varakkaita, mutta se on sivuseikka. Pihtailen sarjan viimeisiä jaksoja, en malttaisi millään luopua vielä näiden naisten seurasta. Jane Fondasta olen innostunut niin, että ahmin juuri Fondan kirjaa ”Prime time” ikääntymisestä, ”elämän viimeisestä kolmanneksesta”. Lenitalla ja Fondalla on siis iän lisäksi muutakin yhteistä, Lenitahan kirjoitti aiheesta kirjan nimeltä ”Jatkoaika” jo vuosituhannen alussa.

Teen tässä samalla omaa pientä tutkimustani siitä, millaista minun oma loppuelämäni tulee olemaan, jos jatkan tätä menoa. Olen sitä mieltä, että näin viisikymppisenä rakennamme perustusta vanhuudelle (inhoan kaikkia ikäihmisseniori-kiertoilmaisuja), ihan niin kuin parikymppisenä tehdyt valinnat rakensivat tätä keski-ikää. Ehkä siksi nyt kiinnostaa yli seitsemänkymppisten naisten elämä.

Lenita Airisto ja minä loppusyksyllä 2016 Bazar Booksin kevään kirjojen esittelyjuhlassa. Haluan ehdottomasti lukea Lenitan uuden kirjan "Elämäni ja isänmaani" heti kun pääsen Suomeen kesällä.

Lenita Airisto ja minä loppusyksyllä 2016 Bazar Booksin kevään kirjojen esittelyjuhlassa, kuva Anu Kiiveri. Haluan ehdottomasti lukea Lenitan uuden kirjan ”Elämäni ja isänmaani” heti kun pääsen Suomeen kesällä.

Jossain vaiheessa aloimme sitten Timin kanssa pitää tunnin-parin minilomia Englannin kukoistavalla maaseudulla Downton Abbeyn kartanossa. Timillä on tapana puuhata jotain samalla ja siinä jalkalistoja laittaessa menee tietysti helposti ohi joku sukulaisuussuhteita selittävä lausahdus. Sarjassahan porukkaa piisaa ja brittiläiset tavat kukoistavat. Olen aina pitänyt sarjasta myös upeiden pukujen ja huolella tehdyn lavastuksen vuoksi, mutta ennen pidin henkilöhahmoja aika etäisinä. Nyt kun olemme katsoneet Downtonia lähes joka ilta olen ehkä itsekin katsonut sarjaa tarkemmalla silmällä. Erityisesti odotan aina leskirouvan, siis hallitsevan Lord Granthamin äidin Violetin, hienostuneen myrkyllisiä loukkauksia. Olisi myös ihana päästä vierailemaan kuvauspaikalla, Downton Abbeya esittävässä Highclere Castlessa.

Mutta nyt siis takaisin siihen alkuperäiseen kysymykseen. Kun olen puolen vuosisadan aikana moneen kertaan nähnyt, että paha ei aina saa palkkaansa, eikä itku aina seuraa pitkästä ilosta, niin miksi minua pelottaa olla onnellinen? Elääkö minussa kuitenkin pieni taikauskoinen ihminen, joka kuiskuttaa, että kellä onni on, se onnen kätkeköön?

Televisiosarjojen juonenkäänteissä on omat sääntönsä, joita tämä oikea elämä ei onneksi aina noudata. Varmasti hermoilen jatkossakin, kun Tim ajelee aamuvarhaisella parin tunnin matkan Victoriaan ja pitkän työpäivän jälkeen takaisin. Mutta hermoilu ja huolestuminenhan ei auta ketään, pilaa vain nykyhetkenkin. Voin tehdä parhaani, että mies on virkeä aamulla ja saa iltaisin rentoutua. Minäkin voin rentoutua ja nauttia tästä ajasta, kun olemme kumpikin vielä tietääksemme terveitä ja hyväkuntoisia. Takuita kukaan ei täällä saa, mutta jokaisella meistä on ainakin asenteemme suhteen sentään jonkinlainen vaihto-oikeus. Iloitaan niin kauan kun olemme elossa!

15493939_10210678544022416_1882166104_n

Kuva Shanshan Gong, Dragon Flower Photo Studio, meikki Emma Ärmänen.

ps. Juuri tätä kirjoitusta läpilukiessani sain muistutuksen siitä, että todellakaan meillä kellään ei ole elämässä mitään takuita. Kämppikseni vuodelta 1984, rakas, viisas ystäväni Mari on viime yönä menehtynyt pitkän sairauden jälkeen. Kiitos vuosikymmeniä jatkuneesta ystävyydestä ja voimia perheelle surun keskellä.

 

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa – vai oliko se puutarhanhoito?

Kun reilut neljä kuukautta sitten muutimme tänne Vancouverin saarelle en tuntenut täältä ketään. Tim tunsi Nanaimosta äidin ja isäpuolen lisäksi vanhan työkaverinsa ja tämän avovaimon, mutta siinä oli koko tuttavapiirimme. Asialle siis täytyi tehdä jotain, sillä tuttavapiirin luominen on yksi tärkeimmistä asioista kotiutumisessa uudelle paikkakunnalle, ja tietysti uuteen maahan.

IMG_5199

Lähes ensi töiksemme liityimme purjehduskerhoon. Tai oikeastaan kyse on purjehdusosuuskunnasta, joka yhdessä omistaa neljä purjevenettä. Kevät on ollut täälläkin myöhässä, joten oikea purjehduskausi päästään kunnolla aloittamaan vasta nyt. Tähän asti vain kaikkein kovapintaisimmat purjehtijat ovat käyneet veneilemässä ja me muut pehmommat olemme tapailleet kuukausikokouksissa ja pubi-illoissa. Seurassa on todella mukavia, maanläheisiä (tai ehkä pitäisi sanoa vedenläheisiä) jäseniä, sellaisia ”asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat” -tyyppejä, mitä suomalaisetkin parhaimmillaan ovat. Joistain on tullut jo ihan ystäviä, sunnuntaina meille on taas tulossa muutama purjehtija illalliselle.

Nyt kun kesän lämpöä ja valoa riittää, alkavat säännölliset purjehdukset. Tiistai-iltaisin on kuuluisat ”Tiistai-purjehdukset”, lauantaisin lähdetään päiväksi merelle niin monella veneellä kuin on tarpeen. Sen lisäksi kipparitaitonsa osoittaneet saavat varailla veneitä pienenpientä maksua vastaan omaan käyttöön päiväksi tai pariksi, tai jopa viikoksi, jos veneille ei ole silloin muuta kysyntää. Tim on kokenut kilpaveneilijä ja ollut miehistössä etenkin katamaraaneilla ja trimaraaneilla vaativissa olosuhteissa.

IMG_5192

Kerhon veneet ovat kivan kokoisia päiväpurjehduksille ja sopivat jopa neljälle sopuisalle purjehtijalle yöpymiseen.

Tästä kesästä tulee aika rikkonainen, sillä aiomme nauttia Suomen keskikesästä yli kuukauden verran (toivottavasti pääsemme myös veneilemään), mutta vuoden päästä Timillä on todennäköisesti jo täydet kipparivaltuudet, jotta pääsemme nauttimaan kesästä viikon mittaisella purjehduksella Desolation Soundiin. Se on minulle lähes tarunhohtoinen paikka, koska Tim on kertonut siitä niin innostuneesti: Täälläpäin maailmaa vuoroveden vaihtelu on kolmen metrin kieppeillä, joskus jopa neljä metriä. Vancouverin saari on noin 450 kilometriä pitkä. Kun vuorovesi nousee Tyyneltä valtamereltä se joutuu kiertämään saaren etelästä ja pohjoisesta – paitsi että pohjoisessa salmet saarten ja mantereen välillä ovat vuonomaisen kapeita. Kun vuorovesivirrat kohtaavat, Desolation Soundissa on kohta, jossa vesi ei pääsekään vetäytymään mihinkään eikä vesi siis vaihdu. Kapean salmen pintavesi lämpenee Timin mukaan todella lämpimäksi, ja ihmiset pulahtavat veneistään meriveteen melkein kuin porealtaaseen. Odotan kiihkeästi, että pääsen kokemaan sen! Ehkä saamme silloin kylään jonkun purjehtivan ystäväpariskunnan Suomesta.

IMG_5209

Purjehdusseuramme kotisatama Nanaimossa on suojainen.

IMG_5210

Desolation salmelle matka kestää vesiteitä muutaman päivän, mutta tässä paljon lähempänäkin on hienoja paikkoja. Viime viikonloppuna olimme ihanalla Gabriolan saarella aivan Nanaimon vieressä.

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Tänään olin vieläkin lähempänä, nimittäin kävelyllä tässä ihan lähmaastossa ja löysin tieni aivan huikeaan paikkaan.

IMG_1285

Sugarloaf Mountain Park on korkea mäennyppylä, jonne tietenkin kiipesin jyrkemmän rinteen kautta. Ihana niitty kukki upeasti.

IMG_1259 (1)

Kiipeäminen kannatti, sillä kun käännyin katsomaan maisemaa huipulta, se oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut.

IMG_1275

Kaukana noin 50 km päässä häämöttävät Vancouverin pilvenpiirtäjät. Minä olen mieluummin tällä puolen salmea.

IMG_1281

Aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta ja Nanaimo näytti idylliseltä asuinpaikalta. Oli niin kaunista ja rauhallista, että istuskelin puistossa lähes tunnin.

IMG_1280

Departure Bay eli ”Lähtölahti”, niin kuin Timin kanssa joskus sanomme. Kaukaisilla vuorilla on vielä huipulla lunta.

Kotimatkalla ihailin naapurustomme taloja ja pihoja. Suunnittelin jo, mihin muuttaisin, jos saisin yllättäen pari miljoonaa. No, onneksi meillä on jo nyt kiva talo, joten jo pari vinkkiä uusista pihakasveista vievät pitkälle.

IMG_1288

Tässä talossa räystäs suojaa sateelta ja varjostaa auringolta sopivasti, mutta ei peitä upeita merinäköaloja.

IMG_1289

Rakastan näitä ikivihreitä pensaita.Miten ihanan pallomaiset muodot!

IMG_1290

Monella naapurilla on upeita istutuksia pihassaan. Meidän kivikkoinen etupihamme tarvitsisi paikkailua, mutta kasvien valinnassa pitää olla tarkkana. Ei siksi, etteikö täällä välimerellisen ilmastovyöhykkeen pohjoisreunalla menestyisi lähes mikä vaan. Paikalliset puolikesyt peurat vaan ovat lähes kaikkiruokaisia.

IMG_1246

Peurat maastoutuvat niin hämmentävän hyvin, että niitä ei millään meinaa huomata, jolleivat ne liiku.

Toissapäivänä peura seisoi metrin päässä autosta kun hurautimme pihaan, mutta tietenkin lähti juuri kun sain kameran esiin. Eilen sitten sain jonkinlaisen kuvan kun kolme peuraa kulki takapihamme poikki.

Peurat olivat tällä saarella ennen ihmisiä. Me olemme siis täällä metsäisellä kotimäellämme uusia tulokkaita. Onneksi täällä on hyvin tilaa meille kaikille.

IMG_1295

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Muistatko, millaisia ovat alkukesän hämyisät yöt Suomessa? Miltä tuntuu olla teini ja lähteä kesäleirillä iltakävelylle kivan pojan kanssa ja miettiä, uskaltaako pussata? No vähän samaa tunnelmaa oli viikonloppuna.

Olen ennenkin ihastellut, kuinka paljon täällä Vancouverin saarella lähellä uutta kotiani on nähtävää. Täällä on kyliä ja kaupunkeja, on villiä luontoa ja puleerattuja puutarhoja. Muutama viikko sitten olimme viikonloppureissulla Tofinossa Tyynenmeren tuulissa: Tofino, surffikylä aavan valtameren rannalla

ja sitä ennen kävin päiväseltään British Columbian pääkaupungissa Victoriassa keskellä kulttuurikaupunkia: Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Viime viikonloppuna piti taas mennä minilomalle ja tällä kertaa lähdimme Vancouverin saarelta, tosin ihan näköetäisyydelle vain: Gabriola on saari vartin lauttamatkan päässä Nanaimon keskustasta, mutta aivan kuin oma maailmansa. Tällä kertaa postaan todella paljon kuvia, koska olen niin innoissani kaikesta näkemästäni.

IMG_1102

Nanaimon keskusta ja Mount Benson jäivät taakse, kun lähdimme viettämään viikonloppua lautalla Gabriolan saarelle.

Ystävämme Larry täyttää tällä viikolla 60 ja Larryn avovaimo Martina oli järjestänyt kivan yllätyksen. Meille oli mökki varattuna Surf Lodgesta saaren suojaisemmalta pohjoisrannalta. Olin jo etukäteen niin täpinöissäni, että oli vaikea olla lörpöttelemättä Larrylle.

IMG_1225

Surf Lodge on Gabriolan saaren pohjoisrannalla suosittu ravintola, jolla on myös muutamia vuokramökkejä. Näkymät salmelle ovat upeat kautta vuoden.Ystävällinen henkilökunta järjesteli meille sunnuntaiaamuna brunssipöydän, vaikka ravintola oli äitienpäivän takia varattu kokonaan.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Kaikki eivät yllätyksistä pidä, mutta onneksi Larry suhtautui reissuun tyynesti. Larry ja Martina ovat käyneet Gabriolassa aiemminkin, kun taas Timille ja minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Ei kylläkään varmastikaan viimeinen, sillä pidin saaaren tunnelmasta tosi paljon.

Ennen kuin saimme mökin, meillä oli hyvää aikaa kierrellä saaren monissa luonnonpuistoissa. Ehkä vaikuttavin oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme Malaspinan puisto.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

IMG_1123

Pehmeä hiekkakivi on aaltojen ja irtokivien kuluttamaa. Kallioiden muodot olivat pyöreiksi kuluneita.

IMG_1129

Pientä kukkaa pukkaa joka kivenkolosta.

IMG_1131

Myös Malaspinan rannalla oli meren tuomia ajopuita. Varsinkin keloontuneet kannot ovat mielestäni tosi kiehtovan näköisiä.

IMG_1107

Gabriolan saari ei ole suuren suuri, mutta koska se on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vancouverista, on se suosittu lomapaikka. Parhaimmat merenrantatalot maksavat tietysti miljoonia, mutta saaren sisäosissa on paljon myös edullisempia korkeiden kuusten varjostamia taloja, joista moni on asuttuna vuoden ympäri.

IMG_1213

Tämä hyvinhoidettu talo, josta on hulppeat merinäkymät, ei taatusti ole halpa.

IMG_1223

Varmaan joka paikassa on myös paikallisia, joille elämä ei ole niin nokonuukaa. Varmaan ihan minä päivänä tahansa omistaja ottaa asiakseen laittaa tämän kuormurin kuntoon.

Saarella onkin paikallisia ja vierailijoita varten kauppoja, ravintoloita, viinakauppa ja erinomainen kirppari, jonne ilmeisesti mantereen ihmiset vievät vaatteitaan, jotka jäävät saarella käyttämättä. Lauantaina kirpparilla oli samanlainen loistotarjous kuin viime kesänä äitini synnyinpaikkakunnalla Teuvalla kirpparilla: viidellä dollarilla sai koko kassillisen vaatteita. Ostin kaksi kassillista, joten sain siis noin seitsemällä eurolla neljä paria kenkiä ja 14 vaatetta, joista monet olivat aivan ykkösiä!

IMG_1205

Etenkin kaksi joustavaa materiaalia olevaa leninkiä (kuvassa vasemmalla) ja pari toppia olivat hienoja löytöjä kirpparilta, noin 40 eurosenttiä kappaleelta!

Kävimme siis kirpparilla ja kivassa ravintolassa lounaalla, mutta muutoin nautimme saarella etupäässä luontoelämyksistä. Oli ihana kulkea rantapolkuja ja nauttia auringosta, vaikka ei varsinaisesti helle ollutkaan.

IMG_1181

Synttärisankari-Larry ja Martina rakastavat myös ulkoilmaelämää ja tuntevat varmaankin kaikki lähiseutujen parhaat polut.

IMG_1179

Garry oak on kiemurainen tammi, joka kasvaa vain täällä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.

IMG_1136

Toinen British Columbian rannikolle tyypillinen puu on arbutus, jonka pinta on lähes nahkamainen.

Linnut lauloivat ihanasti ja ilmassa oli se ainutlaatuinen vihreä tuoksu, jonka voi kokea vai alkukesällä. Rakastan rakastan rakastan sitä tuoksua!

IMG_1167

Kysyin saksalaissyntyiseltä Martinalta, onko eteläisessä Saksassa keväällä todella sellaisia ihania kukkaniittyjä, kuin aina kuvittelen, ja kuulemma on. Tällaiset niityt ovat minusta ihania.

IMG_1161

Gabriolan saarella asuu paljon taiteilijoita. Anoppi kertoi, että joka vuosi lokakuun lopulla saarella on taiteilijoiden ateljeet auki yhtenä viikonloppuna ja silloin voi ostaa upeita taideteoksia suoraan taiteiljoilta. Tämä pieni galleria on auki yötäpäivää.

IMG_1218

Kävimme pienessä galleriassa auringon jo laskettua ja uudelleen seuraavana päivänä valoisaan aikaan ostamassa äitienpäiväkortin, jonka palattuamme kotiin veimme Timin äidille naapuriin. Vieraskirjasta päätellen en ollut ensimmäinen suomalainen galleriassa. Terveisiä siis vaan Lillille ja Maijulle, keitä olettekin!

IMG_1221

Ihan pikkuisen gallerian vieressä oli ranta, jossa merileijonat köllöttelivät matalassa rantavedessä.

IMG_1215

Kyllä, tässä on ihan oikeasti lauma merileijonia!

Katselimme myös taivaalle ja samalla kertaa saattoi nähdä useita kaljupääkotkia.

IMG_1015

Valkopäämerikotkat ovat tuttu näky myös täällä meidän mäellä, niin kuin Gabriolassa. Upeat linnut liitelevät ilmavirtojen mukana.

IMG_1182

Aurinko paistoi upeasti melkein koko viikonlopun Gabriolan saarella.

IMG_1156

Eikö näytä vähän pääkallolta tuo yksi kivi? Täällähän voisi kuvata vaikka elokuvan Pirates of Gabriola.

IMG_1192

Onneksi Tim ja minä kummatkin pidämme kävelyretkistä luonnossa. Tässä kuvassa kylläkin Tim ja Larry.

Usein parhaat huvit ovat lähes ilmaisia. Lähdimme auringon jo laskettua Timin kanssa vielä kävelylle rantatielle ja nautimme alkukesän yötunnelmasta. Viipyilevä hämy, tyyneys, kesän tuoksut.. Mikä voisi olla romanttisempaa? Toisin kuin teininä, tällä kertaa tiesin, että söpö poika uskaltaa pussailla kanssani. Onpa ihanaa, että pian saamme kokea kaiken taas uudelleen, kun tulemme kesäkuussa Suomeen käymään.

IMG_1117