Tofino, surffikylä aavan valtameren rannalla

Aina silloin tällöin pääsee paikkaan, joka tekee heti suuren vaikutuksen. Vietimme Timin kanssa viime viikonlopun sellaisessa paikassa. Pikkukaupunki Tofino Vancouverin saaren länsireunalla ei ole kuin reilun 200 kilometrin päässä kotoa Nanaimosta, mutta matka mutkaisaa vuoristotietä pitkin kestää reilut kolme tuntia – etenkin, kun matkalla on paljon kiinnostavaa, esimerkiksi vanhoja metsiä.

IMG_0727

Rakastan näitä täkäläisiä sammaleisia puita!

IMG_0731

Yritin nappailla kuvia liikkuvasta autosta (en sentään ajanut), mutta eihän siitä mitään tullut. Usein ajattelenkin, että parempi keskittyä nauttimaan hetkestä, eikä katsella maailmaa kameran kautta. Joskus taas haluaisin muidenkin saavan kokea edes osan niistä hienoista paikoista, joihin olen päässyt. Tällä kertaa postaankin tavallista enemmän kuvia.

Martinan ja Larryn Buddy-koira on tottunut reissaaja.

Martinan ja Larryn Buddy-koira on tottunut reissaaja.

Pääsimme ystäväpariskunnan ja heidän Buddy-koiransa kanssa lähtemään matkaan perjantaina jo aamupäivällä, joten ehdimme perille Tofinoon kesken iltapäivän. Menimme suoraan rannalle, koska rantojen takia Tofinoon tulimme. Perjantaina oli upea ilma, ja polku pienen metsikön läpi rantaan toi mieleen Etelä-Ranskan rannikon männiköt.

IMG_0746 (1)

Rantapolku Tofinon Long Beachillä tuo mieleen Etelä-Ranskan. Kuulen jo aaltojen pauhun.

Ranskalaisia aurinkovarjoja ei näillä rannoilla näy, sillä Tyynenmeren puhuri pääsee aina puhaltamaan suoraan, ja usein täydellä voimalla. Tofinoon monet tulevatkin talvikaudella katsomaan myrskyjä. Perjantaina huhtikuun aurinko kuitenkin paistoi ja oli melkein kesäinen tunnelma, kun kirmailimme Buddyn kanssa rannalla.

IMG_0747

IMG_0770

Tim kävi aikoinaan paljon surffaamassa Tofinossa. Veikkaan, että Timin on enemmän ikävä surffaamista kuin kuluneen olkapään kanssa elävä viisikymppinen kehtaa tunnustaakaan. Vaikka vesi on aina kylmää, on rannalla surffaajia ympäri vuoden.

IMG_0782

Rannoille on ajautunut paljon ajopuita, joiden veistokselliset muodot on minusta loputtoman kiehtovia. Otin näitäkin kuvia vaikka kuinka monta.

IMG_0756

IMG_0817

IMG_0816

Meri on vieressä kotona Nanaimossakin, mutta jollain lailla aavan valtameren rannalla kulkemisessa on ihan oma viehätyksensä. Tofinon rannoilla ei ollut mitään pikkusievää, vaan luonnon valtava voima käy selväksi aurinkoisenakin päivänä.

IMG_0801

Nautin sinisen, harmaan ja ruskean tuhansista vivahteista rannalla. Nämä olisivat hienoja sisustusvärejäkin.

IMG_0775

Autioillakin rannoilla on paljon elämää, kun osaa katsoa. Simpukat päällystävät rantakiviä laskuveden aikaan.

Säätiedotukset olivat ikävä kyllä oikeassa, kun ennustivat lauantaille sadetta. Ravintola Shelterissä oli mukavan lämmintä lounastaa kalatacoja ja katsella sadetta suurista ikkunoista. Jalat pysyivät ulkonakin sateessa kuivina, kun löysin matkalla uudet kumisaappaat: näissä on ”first nation” eli Kanadan intiaanien perinteistä taidetta. Aika makeet, vai mitä?

IMG_0819

Uudet kumisaappaat! Tällaisia ei ihan joka tytöllä olekaan.

Tofinossa asuu vain parituhatta asukasta, mutta turistit tuovat eloa etenkin kesällä ja kylässä on monta kivaa ravintolaa. Majoitustakin on monentasoista, mutta kesällä ei läheskään riittävästi. Jos ei ole tajunnut tehdä varausta hyvissä ajoin, on heinä-elokuussa kuulemma aivan turha ajaa Tofinoon toiveikkaana, sillä jokainen yösija on jo varattu. Me yövyimme hieman keskustan ulkopuolella siistissä Jamie´s Rainforest Innissä, jonka oma ravintola yllätti meidät hyvällä ruoallaan. Huoneet olivat tilavia ja sängyt sopivan pehmeitä, joten uni maittoi ulkoilun jälkeen.

IMG_0827

Tofinon satama on yksi Vancouverin saaren länsirannikon tärkeimmistä huoltopisteistä.

IMG_0825 (1)

Tofino on melojien, surffaajien, patikoijien ja kalastajien paratiisi.

Tofino on etenkin ulkoilmaihmisten suosiossa rantojensa ja sademetsiensä takia. Kyllä, ne ovat ihan oikeita sademetsiä! Olisimme lauantaina halunneet lähes koko päivän kestävälle retkelle kylpemään kuumiin luonnonlähteisiin, mutta sään takia veneellä tehtävä matka peruttiin. Seuraavalla reissulla haluan lähteisiin kylpemään ja valassafarille, patikoinnin lisäksi.

IMG_0776

Vuoret ja vuonot tuovat Vancouverin saarella usein mieleen Norjan maisemat.

IMG_0820

Pilvisenä päivänä valo oli melkein aavemainen.

Jollain kummallisella tavalla Tofino toi mieleen Hanko ja Kristiinankaupunki -tyyppiset suomalaiset kivat kesäkaupungit ja Kalifornian Venice Beachin värikkään hippimeiningin, ja vähän myös tv-sarja Twin Peaksin. Ja Norjan, niin kuin monet paikat täällä. Ainakin ruotsalaisia on alueella ollut metsätöissä, joten aika todennäköisesti myös suomalaisia. Ja tämä yksi suomalainen aikoo mennä toistekin, oli sää mikä tahansa!

IMG_0832

IMG_0798

Mitä minulta kysytään eniten nettideittaamisesta – ja mihin en halua vastata

Tim ja minä olemme lähdössä ystäväpariskunnan kanssa viikonlopuksi paikkaan, jota monet sanovat maailman kauneimmaksi: Tofinoon. Se on kiemuraista tietä muutaman tunnin päässä Vancouverin saaren länsilaidalla, aavan valtameren äärellä. Tim on aiemmin käynyt siellä paljon surffaamassa. Katselimme juuri karttapallosta, että jos Tofinosta lähtee uimaan länteen, niin noin puolen maapallon päässä Tyynenmeren vastarannalla on Venäjä, jollei osu Japanin pohjoisimmille saarille. Kuvista ja kertomuksista päätellen luvassa upeita rantoja ja huikeita maisemia jo matkalla. Saa nähdä, pääsenkö myös valassafarille. Raporttia pukkaa sitten alkuviikosta.

IMG_4118

Maisemat matkalla Tofinoon on huikeat. Tässä Sproat Lake tammikuussa.

Ja nyt sitten siihen polttavaan kysymykseen, jota minulta nykyään eniten kysytään. Monethan tietävät, että tapasin kanadalaisen Timpuri-Timin alunperin netissä viime toukokuussa. Skypetimme kesän ja viimein elokuussa sain houkuteltua Timin Suomeen kahdeksi viikoksi. Pian oli selvää, että halusimme elää yhdessä. Tim kävi myymässä talonsa Vancouverissa ja tuli loppusyksyksi Suomeen. Menimme kihloihin ja naimisiin ennen joulua ja tammikuussa matkustimme yhdessä tänne Nanaimoon, jossa nyt asumme omassa talossa metsän ja remontin keskellä.

Koska minä, viisikymppinen suomalaisnainen, onnistuin löytämään ihanan miehen toiselta puolen maapalloa, niin varmaan se sitten johtui siitä nettisaitista? ”Mikä deittisaitti se oli, josta löysit miehesi?” minulta siis kysytään lähes päivittäin. Joskus kysymys on oikein kivan viestin lopussa, mutta yllättävän usein se on lähes uhkaavan viestin keskellä.

Kun kerran olen itse onnellinen, niin miksi olen niin nihkeä paljastamaan muillekin suomalaisille sinkkunaisille, mistä niitä hyviä miehiä löytyy? Kuten jotkut ovat minua valistaneet, olen VELKAA heille omasta onnestani, että kerron saitin nimen!

Tässä päästäänkin aika perustavanlaatuisen asian äärelle. Asenne. Jos asenne on se, että toiset ihmiset tai elämä yleensäkin on minulle jotain velkaa, niin silloinhan on aivan luonnollista VAATIA. Silloin on luonnollista arvostella tarjontaa. Silloin on aivan luontevaa, että väitän täysin tuntemattoman ihmisen olevan onnestaan velkaa minulle, täysin tuntemattomalle ihmiselle, joka ei ole ystävänä ollut kannustamassa matkan varrella tai edes maksavana asiakkaana taloudellisesti mahdollistamassa kansainvälistä deittailua.

Useimmat kysyjät ovat tietysti ihan vilpittömästi vain etsimässä osviittaa, mutta silti en halua kertoa saittia. Miksi? Siksi, että mikään deittisaitti ei ole hyvien miesten varasto. Jokaisella saitilla on aivan varmasti joskus ollut ainakin yksi sopiva mies ja monia ei-niin-sopivia. Jokaisella saitilla on varmasti ollut joskus ainakin yksi sopiva ja monia ei-niin-sopivia naisia., kertovat miehet. Ei deittaus ole kuin nettikaupassa käymistä:
– ”Mistä löysit noi kengät?”
– ”Kansainvälisestä nettikaupasta.”
– ”Mäkin haluun, mutta ruskeat. Onko niitä aika kapealla lestillä, ja kokoa 39?”
– ”Juu, on kyllä, ihan just sellaiset kuin haluat. Ja nopea toimitus, koska siellä ne odottelee keskusvaraston hyllyllä”.

Kumppanin valinta on ensisijaisesti elämäntyylin valintaa. Moni voisi olla luonteeltaan (tai hiusten väriltään tai pituudeltaan, mitä näitä ”tärkeitä” kriteerejä kelläkin on..) sopiva, mutta jos toinen haluaa elää erakkona maaseudulla ison lapsikatraansa kanssa ja sinä haluat pariskuntana suurkaupungin sykkeeseen, niin silloin elämäntyylit eivät kohtaa. Jos et voi tai halua muuttaa ulkomaille, niin aivan turha sinun sitten on ulkomaisilla deittisivustoilla lorvia. Jos vieraat kielet eivät suussasi oikein taivu, niin miksi haluaisit puhua kotikielenäsi muuta kuin suomea? Ja jos sinulla on alaikäisiä lapsia, niin älä ehdoin tahdo ulkomailta kumppania etsi. Ihmissuhteet voivat olla tarpeeksi mutkikkaita ilman että niitä entisestään hankaloittaa.

Jos haluat treffejä, niin mene mille tahansa tai vaikka kaikille nettideittisivuille. Jos haluat oikean ihmissuhteen, niin aloita miettimällä millaista elämää haluaisit elää ihan käytännössä, millaiset asiat ovat sinun arjessasi tärkeitä ja mitä sinulla on itselläsi tarjottavana kumppanina. Nettisaitti on vain väline tavata joku, kenen kanssa kulkea samaan suuntaan. Ensin sinun on tiedettävä, mikä sinun suuntasi on.

IMG_0726 (1)

Martinan ja Larryn tupaantuliaislahjaksi antama seeprataulu sopii hevostaulun pariksi. Joskus hyvät yhdistelmät ovat yllättäviä myös ihmissuhteissa.

 

Leppoisa miniloma

Espoolaissyntyinen perijätär on viettänyt leppoisaa pääsiäistä Kanadan länsireunalla ja löytänyt vanhan intohimonsa.

Aina lomakauden lopulla moni valittaa, että on enää viikko tai viikonloppu lomaa jäljellä. Mutta viikko on monelle maailmassa koko vuosiloma ja joskus viikonlopun aikana ehtii tapahtua vaikka mitä – muistele vaan vaikka nuoruuden festarireissuja. Lyhytkin tauko on parasta käyttää muuhun kuin sen loppumisen murehtimiseen. Loma se on minilomakin.

IMG_0615

Toivemies-Tim tajuaa ostaa kukkia sekä äidille että vaimolle.

Tänä pääsiäisviikonloppuna emme olleet Timin kanssa romanttisella minilomalla Pariisissa vaan ihan kotosalla. Olipa ylellistä! Saimme nukkua pitkään, poiketa rautakaupassa, käydä pienellä ajelulla, illallistaa iloisesti appivanhemmilla, laittaa kotia ja katsoa suomalaista telkkarisarjaa. Aivan mahtavaa!

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Niin kuin ennakoinkin, mämmiä ei ollut tarjolla illalliskutsuilla appivanhempien aistikkaassa kodissa, mutta en niin kauheasti mämmiä ikävöikään. Suomessa monessa pääsiäispöydässä tarjoillaan lammasta tai kanaa, mutta anoppilassa olikin kinkkua.  Niin kuin aina, ruoka oli herkullista ja seura vielä parempaa. Ystävämme Larry ja Martinakin oli kutsuttu mukaan. Sekä Martina että appiukko ovat saksalaissyntyisiä, joten jokaisella illallispöydässä istuneella kanadalaisella oli eurooppalainen puoliso. Puheensorina oli melkoinen. Jossain vaiheessa Tim huvittuneena katseli, kun appiukko puhui minulle saksaa ja minä vastasin sujuvasti suomeksi. Appiukko on suloinen.

IMG_0650

Viime viikolla Timiä nauratti, kun kerroin pääsiäiskukosta (”Easter Rooster”), joka käy pääsiäisyönä munimassa suklaamunan hattuun sängyn alle. Kukko ei tänä vuonna käynyt munimassa, mutta sain silti pääsiäislahjoja: appivanhemmilta pienen laatikollisen suklaaherkkuja ja valokuvakirjan anopin ottamista kuvista. Anoppi on todella taitava valokuvaaja, jonka maisemakuvia Vancouverin saarelta on myyty postikortteinakin. Olin joskus sanonut, että olisipa kiva näyttää näitä kuvia äidille, kun menen alkukesällä Suomeen. Fiksuna naisena anoppi oli pannut toiveen mieleensä ja nyt sitten sain oman kappaleen kirjasta. Eikä tässä vielä kaikki: vadelmaisen jälkiruoan aikaan Martina ojensi suuren paketin, josta paljastui tupaantuliaislahjaksi seeprataulu! Olin juuri tyytymättömänä asetellut olohuoneen sisustustauluja (kaikki ”oikea” taide on vielä Suomessa) uuteen järjestykseen, enkä keksinyt hevostaululle paria. En varmaan ikinä olisi itse tajunnut etsiä seepran kuvaa, mutta sehän sopii loistavasti. Mustavalkoisuus sitoo ruokailutilan mustavalkoiset kalusteet olohuoneeseen ja samalla seepra muistuttaa rakkaudestani eteläiseen Afrikkaan. Paha kyllä, liika muistuttaminen saa minut varmaan pian suunnittelemaan safarimatkaa. Onneksi rakkailla ystävilläni Annikalla ja Jannikalla on kummallakin Afrikan-matkoihin erikoistuneet matkatoimistot ja olen ollut Afrikassa matkanjohtajanakin. Ehkä menemme Timin kanssa romanttiselle telttasafarille?

IMG_0665

Matkasuunnitelmia on tietysti parasta tehdä silloin kun on vielä hengissä. Saimme siitä ikävän muistutuksen eilen aamulla, kun Timin vanha ystävä, vain pari vuotta vanhempi mies, oli yllättäen kuollut. Ehkä saan siis houkuteltua Timin reissuille piankin.

Rakkauksista puheenollen, eilen vanha rakkauteni humahti taas liekkeihin, kun pengoin kaappeja. Pikkuruiselle vierashuoneellemme tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tällä viikolla, kun Timin vanhempi lapsi tulee saarelle. Odotan kovasti taas kiinnostavia keskusteluja fiksun nuoren aikuisen kanssa. Vierashuoneessa ei kuitenkaan ole vielä kunnon kattolamppua, mutta sain tuunausidean. Etsin siihen sopivia tykötarpeita ja mitä löysinkään: värikkään kasan kirjontavillalankoja, jotka olen ostanut kirpparilta pari kuukautta sitten. Oi miten vastaansanomattomat värit, mikä ihana villan tuntu! Löysin myös kirpparilta ostamani peura-aiheisen kanavatyön ja se on taas menoa. Pisto piston jälkeen täytän huumaantuneena pintaa villalangalla, ihan niin kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun tein kelim-mattooni sopivia istuimia tai myöhemmin Kaliforniassa koti-ikävän iskiessä. Varoitus: Jos et halua jäädä pahasti koukkuun, älä kokeile kanavatöiden tekoa. Tänäänkään en ole saanut juuri mitään muuta tehtyä kuin ristipistoja. Tim laittoi vaneria lattiaan, mutta minätyttö se vain istuin olohuoneen sohvalla, katsoin sadetta ja kuuntelin radiosta klassista musiikkia pistellessäni menemään. Klassinen musiikki tosin saa kaiken tuntumaan hieman ylevältä.

IMG_0669

Eilen illalla saimme sitten myös annoksen suomalaista draamaa. Meillä ei ole vielä mitään ”tavallisia” tv-kanavia vaan pelkästään Netflix. Nyt kun olemme katsoneet lähes kaikki ”House of cardsin” jaksot etsimme uutta. Muistin kuulleeni, että Netflix on ostanut YLEn sarjan ”Sorjosen” nimellä ”Bordertown”. Eilen sitten istuimme kynttilänvalossa ja katselimme tuttuja näyttelijöitä tutuissa maisemissa. Vanhin siskoni asuu Lappeenrannassa, joten oli hauska sanoa, että tuonkin sillan yli olemme ajaneet. Timistä oli kiva tunnistaa joitain sanoja puheesta. Minä taas en meinannut tunnistaa, kun – suomalaisen nykydraaman tyyliin – sanoista on aika hankala saada selvää. Onneksi on englanninkielinen tekstitys!

Ensi viikonlopuksi lähdemme Larryn ja Martinan kanssa ihan oikealle minilomalle Tofinoon, joka on Vancouverin saaren länsilaidalla aavan valtameren äärellä. Ystävämme Marika ja Ilpo Suomesta ovat viettäneet paljon aikaa näillä seuduilla ja heidän mielestään Tofino on maailman kaunein paikka. Tim on käynyt aikoinaan paljonkin Tofinossa surffaamassa, joten hänelle se on tuttu paikka. Ehkä menemme valassafarille, tai sitten vain vaellamme maailmankuuluilla rannoilla, jonne aallot ovat kuulemma tuoneen paljon tavaraa myös Japanista tsunamin jäljiltä. Nyt vain täytyy vielä hankkia minulle sopivat kengät vaelteluun, kahteen matkalaukkuunkun ei määrättömästi kenkiä Suomesta mahtunut.

Ps. Seuraavassa postauksessani loppuviikolla paljastan, mikä on suomalaisten sinkkunaisten yleisin kysymys minulle ja miksi en haluaisi siihen vastata.

Anopin luontokuvat ovat upeita.

Anopin luontokuvat ovat upeita.