Pelon kautta! Vapaaehtoisena pelottelijana naapureiden hienossa Halloween-maailmassa

En kestä! Tämä ”Lähtölahti” on ihana naapurusto!

Huomasimme pari viikkoa sitten, että naapuritalon pihassa rakennettiin jotakin. Kyltissä kerrottiin, että jonkinmoinen Halloween-maailma on aukeamassa perjantaina 27. lokakuuta.

Sunnuntai-iltana meillä oli ruokakutsut ja puoli yhdeksän kieppeillä hoputin porukkaa lähtemään katsastamaan naapurin aikaansaannosta. Vähän vastentahtoisesti saimme ystävämme Larryn, Martinan ja appiukkoni raahautumaan parin sadan metrin päähän. Ja voi mikä yllätys meitä odotti!

IMG_5917

Silloin oli tietysti pimeää ja kaikki koristeet näyttivät salamyhkäisessä valaistuksessa vaikuttavalta.

IMG_5916

Maksoimme kahden euron lahjoituksen ruokapankin hyväksi ja menimme sisään pieneen hökkeliin. Luulimme, että siinä se sitten olisi, viitisen metriä mustilla jätesäkeillä vuorattua tunnelia, vaan eikä mitä.

IMG_5920

Yllätykset seurasivat toisiaan. Joka kulman takana oli jotain pelottavaa. Juuri kun luulit, että syvennyksessä moottorisahan kanssa oleva pelle on mallinukke, se liikahti. Ja Mia-täti kiljui! Jokainen kanssani vuoristoradassa tai kummitusjunassa ollut tietää, että ääneni voi rikkoa tärykalvon.

Reitti kulki sokkeloisesti kyhättyjä käytäviä pitkin talon takaa, puuportaita pitkin ylös ja taas talon syrjää alas, mutta pienellä matkalla ehti mennä hyvin suunnista sekaisin. Pitkät jätesäkistä leikatut verhosuikaleet takertuivat vaatteisiin, joka puolella oli pelottavia ääniä ja niin monta yksityiskohtaa, ettei millään ehtinyt kaikkea nähdä.

IMG_5922

Työnsin Timiä edelläni, koska pelotti oikeastaan aika paljon. Ja toisaalta taas nauroimme kippurassa, koska kaikki oli niin hyvin tehtyä ja hauskaa.

Kierroksen jälkeen jäimme hetkeksi juttelemaan isäntäväen kanssa. Joan ja John ovat järjestäneet kotipihallaan tätä Halloween-tapahtumaa jo monta vuotta, ihan huvikseen vaan. Joka vuosi kierroksesta tulee vielä vähän monimutkaisempi ja hienostuneempi, tavaraa tulee lisää ja vapaaehtoisia tarvitaan. Sähkölaitos kuulemma rakastaa heitä, sillä Halloweenin lisäksi he panostavat myös jouluun. Pihavalojen polttaminenhan ei maksa kovin paljon – paitsi jos valoja on pihan täydeltä…

IMG_5921

Minulla oli eilen niin hauskaa, että tarjouduin vapaaehtoiseksi tälle maanantai-illalle. Niinpä kyhjötin tänään ilta-kuudesta puoli kymmeneen ”verisen” suihkuverhon takana suihkun solistessa takanani, mustassa viitassa, veitsi kädessä. Ja naamari naamalla. Moottorisaha-viikinkinaisen jälkeen kyörähdin verhon takaa esiin sairaalloisesti hihittäen ja ajoin porukan portaisiin.

Tämänillan omakuvani.

Tämänillan omakuvani.

Kaikkein hauskimpia olivat teinitytöt, jotka kikattivat ja kirkuivat kuin syötävät. Samanikäiset pojat esittivät kovanaamaan, mutta joillain oli selvästi pupu pöksyssä. Aikuiset pelästyivät, kiljuivat ja nauroivat hervottomina. Mutta jos vaikka joku lapsi näytti oikeasti pelkäävän, huutelimme eteenpäin, ettei näille pelottelua. Kaikkihan oli vain halpaa hupia, ei mitään sellaista, mistä pitäisi jäädä elinikäiset traumat.

Huomenna tiistaina, oikeana Halloweenina, menen varmaan ainakin käymään ja auttelemaan naapureita hetkeksi, vaikken ehkä koko iltaa ehdi olla viattomia ihmisiä pelottelemassa. Tänään taas parisensataa ihmistä kulki reitin, joten yhteensä jo melkein tuhat on kokenut tänä vuonna nämä samat kauhut, ja vilkkain ilta on vielä edessä. Kaikki vapaaehtoiset ovat aivan mahtavaa porukkaa, tänään juttelin erityisesti kotikadun toisella puolen asuvan tsekkiläissyntyisen Paulinan kanssa. Joskus tutustuminen uusiin naapureihin käy näinkin, pelon kautta.

IMG_5918

Voit uskoa, että hämärässä nämä ovat vaikuttava näky.

Kun rakkaus iskee täyttä laukkaa!

Tunnustan: Viime viikonloppuna rakastuin. Rakkauteni kohde on tumma ja komea, jäntevä ja lihaksikas. Iso, mutta nopea käänteissään. Suuri sydän, kauniit silmät. Tim ymmärtää kyllä, etten voinut mitään tunteilleni.

IMG_6344

Menimme viime viikon perjantaina jo aamusta mantereelle. Lautalla kuulutettiin, että valaita oli näkyvissä, mutta minä en niitä nähnyt, sillä kanttiinin jonossa kuulin puhuttavan rakasta äidinkieltäni. Suomalainen opettaja Tiina oli perheensä ja noin 30 muun suomalaisen kanssa parin viikon kiertomatkalla Vancouverin seuduilla. Meillä Vancouverinsaarellakin olivat kierrelleet monta päivää. Harmi, että rankat sateet olivat tehneet vuoristotiet liian pehmeiksi ajaa: miehet nimittäin taisivat kaikki olla tukkirekkojen ja metsäkoneiden omistajia, jotka olivat tutustumassa täkäläiseen metsätyöhön. Täällä on vielä vaikeakulkuisten matkojen päässä jyrkkiä vuorenrinteitä, joilta hakataan puuta aivan uskomattomissa olosuhteissa. Timin isoisä oli rekkakuski, joka ajoi uhkarohkean isoja tukkikuormia lähes pystysuoria teitä alas, eikä suinkaan hissuttelevan hiljaa… Timkin on nuoruudessaan ehtinyt kokeilla samaa hommaa, joten miehillä puhuttavaa riitti.

IMG_6341 (1)

Suomalaisia lautalla, vasemmalla Tiina oranssissa tikkitakissaan.

Kuulin Tiinalta (josta tuli tietysti Facebook-kaverini), että loppumatkakin Whistlerin seuduilla oli mennyt hyvin. Kanadassahan on sopivasti samaa kuin Suomessa, ja kuitenkin riittävästi erilaista, niin että matkassa on eksotiikkaa. 10 tunnin aikaerosta toipumiseen voi aina mennä aikaa, mutta veikkaan, että kaikki täällä käyneet ovat sitä mieltä, että kohde on vaivan arvoinen.

IMG_6335 (1)

Puolipilvisenäkin päivänä lauttamatka saarten lomassa on huikaisevan kaunis.

Vancouverissa meillä oli koko viikonlopun lähes minuuttiaikataulu. Käymme sen verran harvoin mantereella, että kaikki mahdolliset tapaamiset pitää sopia tarkkaan. Onneksi kaikki sujui sutjakkaasti.

Ja sunnuntaina se sitten tapahtui. Rakastuminen päätäpahkaa.

Oikeastaan tarina alkoi jo kesällä, kun sain viestiä kahdelta minun ikäiseltäni suomalaiselta, Sarilta ja Minnalta. Jyväskyläläinen Sari oli tapaamassa opiskeluaikaista ystäväänsä Minnaa, joka asuu Vancouverissa. Ystävykset reissasivat myös täällä salmen toisella puolella Vancouverinsaarella, ja laittoivat minulle viestiä, koska olivat lukeneet tätä ”Rakkautta kanadabuutseissa” -blogiani Eeva.fi:ssä. Selvisi, että olemme 30 vuotta sitten opiskelleet viereisissä rakennuksissa Jyväskylän yliopistossa ja meillä oli muutenkin paljon yhteistä. Valloittavan Sarin näin nyt syksyllä Jyväskylässä käydessäni, mutta Minnan tapasin livenä vasta viime sunnuntaina.

Suomalaistytöt Pia, Minna ja Mia.

Suomalaistytöt Pia, Minna ja Mia.

Minnalla ja miehellään Davella on laukkahevosia ja pääsimme heidän kanssaan kauden viimeisiin kisoihin. Olipa mahtava iltapäivä! Minna on aivan huipputyyppi ja tuntui, kuin olisimme tunteneet vuosikymmeniä. Karismaattisen Daven lisäksi mukana oli myös tosi kiva ruotsinsuomalainen Pia, joka on asunut Kanadassa jo vuosia. ”Minna, Mia, Pia..” On siinä kanadalaisilla selvittelemistä, kuka kukin on.

IMG_5681

Söimme lounasta, katsoimme kisoja ja löimme pikkusummista vetoa ja vaikka voitin vähän joka kierroksella, taisin silti jäädä 30 centtiä tappiolle.

IMG_5758

Melkein kaikki Daven ja Minnan hevoset olivat jo lähteneet maaseudulle talven viettoon, mutta vielä oli kisoissa mukana yksi musta hevonen. Laukkahevoseksi harvinaisen suuri Perfectly Reckless eli Mr. Big tuli omassa lähdössään toiseksi ja jokusen dollarin tienasin mahdollisimman pienellä panostuksellani.

IMG_5747

Tähtijockey Amadeo Perez ratsasti kisoissa Mr. Bigillä toiseksi. Taustalla kilpatallin omistaja David, Minna mies.

IMG_5750

”Poneilla” ratsastavat avustajat vievät laukkahevoset ja jockeyt lähtötelineisiin. Numero 2 on Daven tallin Perfectly Reckless eli Mr. Big.

Kisojen jälkeen pääsimme käymään talleilla ja tapasimme Mr. Bigin. Miten voi keski-ikäinen nainen rakastua näin? Miten ihana ihana ihana hevonen! Mr.Bigin säkäkorkeus on yli 170 cm, mutta se ei ole mikään kömpelö rohjake, vaan jäntevä huippu-urheilija. Niin komea, niin nopea, mutta ei mikään säpsähtelijä. Olen jonkun verran tavannut täysverisiä laukkahevosia ja sen verran sähäköitä ovat olleet, etten olisi kuvitellutkaan halailevani ensitapaamisella. Mutta Mr. Big on sellainen tyyni uljas musta, josta olen nähnyt uniakin. En voinut mitään, entistä Espoon tyttöä vietiin kuin litran mittaa.

IMG_5799

Tim on myös viettänyt aikaa hevosten keskellä ja ymmärsi hyvin tunteeni. Oikeastaan Tim taisi itsekin ihastua Mr. Bigiin. Mikäs ihme se olisi, onhan Timissä ja Mr. Bigissä paljon samaa: kummatkin ovat komeita, jänteviä, nopeita ja lihaksikkaita.

IMG_5790

Minna ja Mr. Big. Minna käy joka ilta talleilla ruokkimassa hevoset, Dave hoitaa isänsä perustaman kilpatallin hevosten valmennuksen juristin töittensä lisäksi.

Kiitos Minnalle ja Davidille hienosta päivästä, kiva löytää uusia ystäviä ja päästä tutustumaan uusiin maailmoihin. Nyt emme malttaisi odottaa kevättä, että laukkakausi taas alkaa ja pääsemme kokemaan kisatunnelmaa. Onneksi minulla on kotona tuo oma Mr. Big, suurine sydämineen ja kauniine silmineen.

IMG_5667

 

 

 

 

 

 

 

Vaahteranlehti vieköön! Kanadan upeaa syksyn väriloistoa kotikulmilla

Äiti kertoi, että Espoossa oli satanut kymmenisen senttiä räntää. Ikkunoiden skrapausaika on kuulemma alkanut nyt myös Etelä-Suomessa. Täällä British Columbiassakin on tupruttanut lunta. Radiouutisissa kertoivat, että alkuviikosta provinssin koillisosassa pyrytti jopa puoli metriä päivässä.

Onneksi meillä Vancouverinsaarella on vielä syksy eikä talvi. Olemme viime päivinä saaneet nauttineet ihanasta kuulaudesta. Elämme Kanadan lämpimimmässä osassa: Nanaimo on joidenkin määritelmien mukaan vielä välimerellistä ilmastovyöhykettä. Meillä on silti jo selvästi pohjoisempaa tuntua ilmastossa kuin sadan kilometrin päässä saaren eteläosissa. Olimme taas viikolla Victoriassa keittiöasennushommissa ja siellä vieläkin kolibrit singahtelivat ilmassa ja gekko-liskot seinillä.image

Tänään säätiedotuksen mukaan Nanaimossa oli lämpötila 8 ja 18 asteen välillä – huom, plussan puolella siis! Kovin kesäiseltä ei varjossa tuntunut, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta kuin viimeistä päivää. Komein ruska on ehkä jo ohi, mutta kyllä minulle kelpaa kuitenkin.

Terasiltamme näkee ruskan loistoa omalla ja naapureitten pihoilla.

Terasiltamme näkee ruskan loistoa omalla ja naapureitten pihoilla. Entiset kattovärkit odottelevat pääsyä kaatopaikalle.

Parasta nautta tästä väriloistosta nyt. Olemme nimittäin jo saaneet taas esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Tim oli suunnitellut tänä kesänä vaihtavansa vain vuotavan neljänneksen ulkokatostamme, mutta Suomessa ollessani innostui huhkimaan koko katon uusiksi. Siinä olikin aikamoinen urakka, sillä Tim joutui yksin kantamaan isot vanerilevyt ja  30 kiloa painavat kattohuopapakkaukset katolle tikkaita pitkin. Siitä tuli jokunen sata kiloa yhteensä, ja särkevä kroppa. En edelleenkään ymmärrä, miten Tim pystyi niin isoon urakkaan, mutta huomaan kyllä selvästi miehen muskeleiden kasvaneen. Tim on todella jäntevässä kunnossa.

image

Uusi katto! Ihana vaahtera taitaa olla naapurin puolella, mutta kultaiset lehdet kyllä löytävät tiensä meidänkin räystäskouruihin.

Heti seuravana päivänä, kun Tim sai katon valmiiksi, taivas repesi. Täällä sateet saattavat olla suorastaan raamatullisia, etenkin ne, joita kutsutaan ”pineapple express” -nimityksellä. Silloin Hawaiilta tulee lämmintä ilmaa, joka sekoittuu täällä meidän kohdallamme kylmempään ilmamassaan. Ja sitten tapahtuu jotain, jonka joku meteorologiaan perehtynyt osaisi paremmin selittää. Joka tapauksessa varsinkin mantereen puolella tiheään rakennetussa Vancouverissa kadut tulvivat, kun vesimassat eivät pysty imeytymään maahan. Siitähän sitten helposti seuraa kaaos, joka vaikuttaa jopa miljoonien ihmisten elämään. Milloin mikäkin silta tai tunneli on tukossa ja ihmiset tönöttävät autoissaan työmatkoillaan tuntitolkulla. Talvella sateet voivat tulla lumena eikä se tee asioista yhtään helpompaa.

Nyt meillä sade on siis tauonnut ainakin hetkeksi. Tämän viikonlopun otamme rauhallisesti ja keräämme voimia. Yritän imeä itseeni kauniita värejä ja olla ajattelematta, että pian tulee käyttöä uudelle vettähylkivälle talvitakilleni ja kanadabuutseille läpi kylmän, kostean ja pimeän talven. Mutta onhan niistä selvitty jo yli puolen vuosisadan verran ennenkin. Menee se taas yksi lisää –  etenkin kun saa viettää sen oman kullan kainalossa, välimerellisessä ilmastossa!

image

Rauhallinen kotikatumme aamuauringossa