365 uutta mahdollisuutta avautumassa. Onko tämä sinulle viimeinen sinkkuvuosi?

Muistan elämäni ankeimman joulun. Olin 40, lapseton sinkku ja töissä Yleisradiossa. Suomen kuunnelluimman radion, Radio Suomen, juontajana sain viettää jouluaattoa koko Suomen kanssa, mikä oli tietysti hienoa. Sain soittaa joulumusiikkia, välittää terveisiä ja olla seurana varmaankin yli miljoonalle ihmiselle. Mutta kun ilta-kymmenen jälkeen lähdin Pasilasta, yksinäisyys iski kasvoille.

Menin Tuomiokirkkoon (joka on kyllä minun makuuni turhan kalsea) jouluyön messuun, mutta mitä sen jälkeen? Puoliltaöin oli liian myöhä tunkea edes iäkkäiden vanhempien luo, joten menin yksin yksiööni. Avasin pari hassua lahjaa kummitytöltäni S ja itkin lohduttomasti. Joulussa kiteytyy se, kuka olet. Oletko tärkeä kellekään, onko sinulla läheisiä ihmisiä. Sinä jouluna olin yksin.

Päätin, ettei koskaan enää sellaista joulua. Vaikka ei olisikaan perhettä, täytyy tehdä parempia joulusuunnitelmia, ennakoida ja ympäröidä itsensä kivoilla ihmisillä ja kauniilla asioilla. Ja suunnitelmien lisäksi täytyy tehdä tekoja, että löytää elämäänsä lisää läheisiä, etenkin puolison, ehkä siinä sivussa perhettäkin.

Joulut ovatkin olleet sen jälkeen parempia. Ei aina autuaan ristiriidattomia, mutta sentään parempia kuin se yksi joulu toistakymmentä vuotta sitten.

Toisaalta se ankea joulu pysähdytti terveellisesti. Jos nelikymppisenä sinkun joulu on surkea, niin millaista on vanhana, kun hyvät ystävätkin alkavat harveta ympäriltä? Lapsettomuudesta seuraa myös lapsenlapsettomuus. Et ole kenenkään mummo, jota tullaan katsomaan, et näy kenenkään sukupuussa. Kukaan ei pidä puoliasi, kun kaikkea hoivatyötä sysätään taas yhteiskunnalta jälkeläisille. Yksinäisyydessä ei toivo meinaa kasvaa, ainakaan lannoittamatta. Ihminen on kuitenkin laumaeläin.

Vuoden päästä kyyhkyläisenä?

Vuoden päästä kyyhkyläisenä?

Olen yhdeltä koulutukseltani Love coach, deittausvalmentaja, ja aina näin vuodenvaihteessa saan paljon yhteydenottoja sinkuilta, etenkin kolme-nelikymppisiltä naisilta, joiden elämä on kaikin puolin kunnossa – paitsi ettei kumppania meinaa löytyä. Suomalainen ydinperhekeskeinen joulu on saanut ajattelemaan, kuinka taaskaan ei ole ketään spesiaalia, jonka kanssa saisi juhlia uutta vuotta. Moni kysyy neuvoja, mitä tehdä, mistä etsiä hyvää miestä. Suomi on puolillaan sinkkuja, ja silti omaa rakasta on vaikea löytää.

Nyt kun saan jo toista kertaa ottaa uuden vuoden vastaan rakkaan aviomieheni kanssa, toivon tätä onnea muillekin. Siksi olen maksuttomana lahjana sinkkunaisille aloittanut uuden neuvontablogin nimeltä Viimeinen sinkkuvuosi. Aion joka kuukausi koko 2018 antaa ajankohtaisia kotitehtäviä ja ajateltavaa niille, jotka haluavat oikeasti panostaa siihen, että saisivat jakaa kiinnostavan elämänsä hyvän kumppanin kanssa. Ei, valitettavasti minulla ei ole varastoa komeita sinkkumiehiä tai salaista tietoa, mistä niitä löytyy joutilaina odottelemassa. Mutta niinkuin monen kuntoiluinto hiipuu tammikuun jälkeen ilman tukea ja kannustusta, niin sinkkukin tarvitsee säännöllistä vahvistusta. Jaksaa jaksaa! Jos yksi viisikymppinen tätikin löysi näillä ohjeilla ihanan miehen, niin miksi et sinäkin?

Löydätkö takuuvarmasti kumppanin alkavana vuonna? Ehkä et, mutta takuulla tulee kiinnostava vuosi. Lisää iloa, lisää itsetuntemusta, lisää elämää, lisää tapahtumia, lisää tunteita, lisää säteilyä. Uusia kokemuksia, uusia ystäviä, uusia tapoja, uusia asenteita, uutta virtaa, uutta vetovoimaa. Miltä kuulostaa? 2018 voi olla tähänastisista paras vuosi!

Ps. ”Viimeinen sinkkuvuosi” -neuvontablogini löydät WordPressistä googlaamalla tai Facebook-sivuni ”Love coach, rakkausvalmentaja Mia Halonen” kautta.

2018 tehdään entistä viisaampia päätöksiä.

2018 tehdään entistä viisaampia päätöksiä.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *