Hääjuhlien jälkeen väsynyt mutta onnellinen

Ystäni Pirjo otti kauniin kuvan Timistä ja minusta.

Ystäni Pirjo otti kauniin kuvan Timistä ja minusta.

Tänä aamuna olisi nukuttanut pitempäänkin. Juhlimme nimittäin eilen häitämme. Virallisestihan menimme Timin kanssa naimisiin jo puoli vuotta sitten, vuoden lyhimpänä päivänä, mutta isomman hääjuhlan halusimme järjestää vuoden pisimmän päivän iltana. Syksyllä vielä uskoimme, että saisimme houkuteltua kesäiseen Helsinkiin ystäviä ja sukulaisia myös Kanadasta, mutta kukaan ei ehtinyt. Tietysti reissaaminen on myös kallista, vaikka ei ehkä sentään kerran elämässä -tyyppisen kallista kuitenkaan pitäisi olla keskituloisille kanadalaisillekaan.

Nyt sitten olemme väsyneitä, mutta onnellisia! Olipa ihana ilta, ainakin meille ja viesteistä päätellen aika monelle muullekin. Juuri ennen juhlia sää tosin muuttui perisuomalaiseen tapaan aurinkoisesta kaatosateeksi ja kaikki ystäväni Sami Garamin järjestämät tarjoilut piti äkkiä siirtää sisälle kauniiseen kirjailijatalo Villa Kiveen. Onneksi oli vapaaehtoisia järjestelijöitä, jotka hoitivat homman kotiin ja vieraat tuntuivat ymmärtävän ahtauden.

image

Olen todella kiitollinen rakkaiden ystävieni avusta. Olin järjestellyt juhlaa Kanadasta käsin koko kevään eikä se olisi millään onnistunut ilman luotettavien ihmisten apua. Outi, Sanna, Tanja, Finn, Anna ja Niku, Pirkko, äiti sekä Suvi ja Rolf ovat tarjonneet majoituksia, koska meillä ei enää ole kotia Suomessa. Siskoni Marja auttoi kaikessa, tapansa mukaan. Pia leipoi kotikaupungistamme kotoisin olevia Nanaimo-leivoksia, Päivi ja Tiina lahjoittivat kuohuvaa sen lisäksi että auttoivat minua järjestelyissä. Tuula, Riitta ja Aysu ja Paula järjestelivät laseja ja koristeita ja etenkin ihmisiä paikoilleen ja kaikkea mitä keksin pyytää, Jyrki huolehti äänentoistosta, Seppo soitti haitaria. Heidi-Maria lauloi ihanasti, Annika ja Soili hoitivat kansainväliset alkujuonnot,  lausuntaryhmä Kommunikaatio kokoontui 20-vuoden tauon jälkeen ja niin ääneen pääsivät Anne, Ina, Tarja ja Pekka. Raija toi Kanadan suurlähetystön tervehdyksen, äitini Liisa puhui kauniisti ja lopuksi aina ihana Marion Rung esitti aivan mahtavan kimaran suuria hittejään (sillä leidillä on muuten ÄÄNI ja lämmin KARISMA!) Ja koko ajan sain olla rakkaan aviomieheni vierellä. Oli naurua ja vähän kyyneleitäkin, kun en voinut olla liikuttumatta. Näinpä vähän kimallusta Timinkin silmäkulmassa kun kerroimme tarinamme ja etenkin puhuessamme toisillemme vihkivaloja.

Yhteiset kokemukset lähentävät ihmisiä. Nyt kun asumme Kanadassa eikä ole enää mahdollista tavata suomalaisia ystäviä naamatusten kovinkaan usein meille oli tärkeää järjestää yhteinen juhla, josta jäisi muistoja.

Muistoja tulee varmasti vielä lisää parin seuraavan viikon aikana, kun huristelemme Timin kanssa Suomea ristiin rastiin etelästä pohjoiseen. Ensin matkaamme nyt laivalla Annan ja Nikun luokse yhteen parhaista mahdollisista juhannuksenviettopaikoista, nimittäin Ahvenanmaalle! Turun saaristo on maagisen kaunis kylpiessään auringonlaskun pastellinväreissä. Niin kuin rakas ystäväni Arja tapaa sanoa: ”Ei tän elämän tän kummempaa tartte olla!”

image

Odotan kovasti Shanshan Gongin ”virallisia” hääkuvia.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *