”Hyvää työtä, kulta!” Kumppanin kannustus on nopein tie parempaan parisuhteeseen

– ”Hyvä, Mia, hyvä!” -”Good work, honey!”

Vaikka kuinka tietäisin, että ihan tavallista tomaattikastiketta se vaan oli, niin aina Timin kehut lämmittävät. On kiva tietää, että toinen arvostaa sitä työtä, mitä omalta osaltani teen yhteisen kodin hyväksi. Tai että Tim kehuu, kuinka kivasti olin taas järjestänyt pienet illalliskutsut ja kuinka nätiltä näytän ja miten kauniiksi olen laittanut kodin – on kiva, että toinen huomaa. Kauniit sanat lisäävät läheisyyttä ja lämpimiä tunteita.

IMG_1042

Ensimmäinen illanvietto omalla terassilla. Täällä on kyllä syreenien aika, mutta nämä ovat kangasversioita suoraan kirpputorilta. Hollantilaistalot sain lahjaksi naapurin pihakirppiksellä.

Rakennusjätteen voi kätevästi kätkeä kirpparipöydän taakse.

Kumppanin kehuminen on varmaan yksi helpoimmista ja halvimmista keinoista parantaa parisuhdettaan. Mietin tänään, kuinka ihmeen vaikeaa monelle kuitenkin tuntuu olevan sanoa mitään kivaa ja kannustavaa ihmiselle, jonka pitäisi olla tärkein aikuinen elämässä. Pari viimeisintä suomalaista poikaystävää olivat oikein malliesimerkkejä kannustuksen pihtaamisesta. Muutama vuosi sitten minulla oli viikon sisällä parikin tv-esiintymistä ja radiohaastattelua. Keski-ikäinen mies, jota oli kerran haastateltu johonkin pienilevikkiseen lehteen (sain kuulla tästä historiallisesta tapahtumasta moneen kertaan ja ihailla lehtileikettä) ei millään voinut toivottaa onnea haastatteluihin. Varmaan peruste oli sama kuin viimeiseksi jääneellä suomalaispoikaystävällä (jos kuudettakymmentä käyvää miestä voi pojaksi sanoa), kun ihmettelin, miksei minulle voinut toivottaa onnea mennessäni tekemään vaativia kirjailijahaastatteluja satojen ihmisten eteen: ”Sehän on sun työ. Ei siinä ole sulle mitään erikoista. Ihan sama kuin jos mulle joka aamu toivotettaisiin onnea työpäivään.” Öööö… Miksi toiselle ei voisi toivottaa onnea työpäivään vaikka joka aamu? Millaista olisi olla tällaisen ihmisen kanssa silloin, kun stressaisin, jännittäisin tai muuten oikeasti kaipaisinkin tukea? Järkkyykö suhteen tasapaino, jos vain minä kehun miestä? Tuleeko kaveri sitten leuhkaksi? Ei ehkä kauhea ihme, ettei se suhde kovin monta kuukautta kestänyt.

Ei tietenkään ole tarkoitus, että mitään kielteistä ei saisi koskaan sanoa ja koko ajan pitäisi aurinkoisesti kehua puolisoaan jokaisesta tavallisesta toimesta. Miten tietäisimme, mikä toista turhauttaa ja missä olisi oppimisen paikkoja, jos emme koskaan osoittaisi ärtymystä? Ihmisiä kun olemme, niin tietysti negatiivisuutta on, mutta kielteisinä ja myönteisinä koettujen viestien pitäisi olla jossain suhteessa. Ja tämä oikea suhde on aika hyvin tiedossa: 70-luvulta saakka tuhansien pariskuntien viestintää tutkinut tohtori John Gottman sanoo, että oikea suhde on 5:1. Jokaista moitetta, tuhahdusta ja kipakkaa sanaa kohden pitäisi olla viisi positiivista ilmausta. Yksi kaunis sana ei siis korvaa yhtä silmien pyörittelyä, vaan rakkautta, kunnioitusta, luottamusta ja yhteenkuuluvaisuutta osoittavia sanallisia ja sanattomia viestejä pitäisi hyvässä parisuhteessa olla ainakin viisinkertainen määrä.

”Helppohan se teidän on olla kyyhkyläisinä, kun vietätte vielä kuherruskuukautta”, tokaisee joku. Niin, totta on, että meitä ei paina vuosien ärsytys jostain asiasta, kun emme ole vielä edes vuotta tunteneet toisiamme. Mutta onko joku laki, joka määrää, että toista ei enää tarvitse arvostaa, kun ollaan oltu yhdessä x määrä vuosia? Että ”vain pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen”, ennen kuin on ihan pakko ihan itse pilata suhde esimerkiksi suomalaiseen tapaan liialla juomisella tai jatkuvalla nalkuttamisella? Timillä ja minulla on elämänkokemusta yhteensä yli vuosisata. Eikö siinä ajassa voisi kokemuksistaan myös oppia osoittamaan arvostamistaan, kun on vihdoin löytänyt hyvän kumppanin rinnalleen?

Tietenkään kaikki ei meilläkään ole koko ajan pelkkää auvoa. Olen oppinut, että meidän kummankin kannattaa pitää huolta siitä, että saamme lounasta puoliltapäivin. Tim on joskus sanonut, että osaan olla tosi ärsyttävä silloin, kun hänellä on nälkä. Ja kun minä nälkäisenä kokkaan, en yhtään jaksaisi kuunnella luentoa jostain sinänsä kiinnostavasta asiasta, kuten vaikka British Columbian poliittisista voimasuhteista (täällä on tiistaina vaalit, joten politiikasta on paljon puhetta). Mutta kun on syöty, on taas kaikki hyvin ja poliittiset luennotkn kiinnostaa. Mitenköhän Tim on oppinut sanomaan sujuvasti suomeksi ”hyvä ruoka, parempi mieli”? ”Good food, better mood” toimii myös.

Valaisin saatiin sopivasti kattoon lauantaina ennen kuin appivanhemmat tulivat illalliselle. Tarjolla elämäni ensimmäinen makaronilatikko!

Valaisin saatiin sopivasti kattoon lauantaina ennen kuin appivanhemmat tulivat illalliselle. Tarjolla elämäni ensimmäinen makaronilaatikko!

Tim huhki koko viikonlopun kotona remontoiden (”Good work, honey!”). Lauantaiaamuna piti käydä rautakaupassa täydennysostoksilla. Kulman takana kotoa naapureilla olikin pihakirppis. Voi hyvää päivää, millaiset näkymät talosta oli! Meri, kaupunki ja vuoret loistivat kilpaa auringonpaisteessa. Ei tarvitsisi kovin paljon kättäni vääntää, että sinne muutaman sadan metrin päähän muuttaisin. Meidän oma kolmen neliösentin merinäköala on kadonnut nyt kun puihin tuli lehdet.

IMG_1029

Tällaiset näkymät meidän naapurista on. Kuva ei todellakaan tee oikeutta, mutta on tyhjää parempi.

IMG_1031

Naapurustoa Departure Bayn kaupunginosassa.

IMG_1032

Tästäkin talosta on varmaan hulppeat näkymät.

Mutta kaikkein parhaat näköalat on tietysti minulla, joka saan katsoa oman aviomieheni rakastaviin silmiin. Sitä näkymää ei rahalla saa. ”Hyvä, Timppa, hyvä!”

 

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *