Kaikki paitsi purjehdus on turhaa – vai oliko se puutarhanhoito?

Kun reilut neljä kuukautta sitten muutimme tänne Vancouverin saarelle en tuntenut täältä ketään. Tim tunsi Nanaimosta äidin ja isäpuolen lisäksi vanhan työkaverinsa ja tämän avovaimon, mutta siinä oli koko tuttavapiirimme. Asialle siis täytyi tehdä jotain, sillä tuttavapiirin luominen on yksi tärkeimmistä asioista kotiutumisessa uudelle paikkakunnalle, ja tietysti uuteen maahan.

IMG_5199

Lähes ensi töiksemme liityimme purjehduskerhoon. Tai oikeastaan kyse on purjehdusosuuskunnasta, joka yhdessä omistaa neljä purjevenettä. Kevät on ollut täälläkin myöhässä, joten oikea purjehduskausi päästään kunnolla aloittamaan vasta nyt. Tähän asti vain kaikkein kovapintaisimmat purjehtijat ovat käyneet veneilemässä ja me muut pehmommat olemme tapailleet kuukausikokouksissa ja pubi-illoissa. Seurassa on todella mukavia, maanläheisiä (tai ehkä pitäisi sanoa vedenläheisiä) jäseniä, sellaisia ”asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat” -tyyppejä, mitä suomalaisetkin parhaimmillaan ovat. Joistain on tullut jo ihan ystäviä, sunnuntaina meille on taas tulossa muutama purjehtija illalliselle.

Nyt kun kesän lämpöä ja valoa riittää, alkavat säännölliset purjehdukset. Tiistai-iltaisin on kuuluisat ”Tiistai-purjehdukset”, lauantaisin lähdetään päiväksi merelle niin monella veneellä kuin on tarpeen. Sen lisäksi kipparitaitonsa osoittaneet saavat varailla veneitä pienenpientä maksua vastaan omaan käyttöön päiväksi tai pariksi, tai jopa viikoksi, jos veneille ei ole silloin muuta kysyntää. Tim on kokenut kilpaveneilijä ja ollut miehistössä etenkin katamaraaneilla ja trimaraaneilla vaativissa olosuhteissa.

IMG_5192

Kerhon veneet ovat kivan kokoisia päiväpurjehduksille ja sopivat jopa neljälle sopuisalle purjehtijalle yöpymiseen.

Tästä kesästä tulee aika rikkonainen, sillä aiomme nauttia Suomen keskikesästä yli kuukauden verran (toivottavasti pääsemme myös veneilemään), mutta vuoden päästä Timillä on todennäköisesti jo täydet kipparivaltuudet, jotta pääsemme nauttimaan kesästä viikon mittaisella purjehduksella Desolation Soundiin. Se on minulle lähes tarunhohtoinen paikka, koska Tim on kertonut siitä niin innostuneesti: Täälläpäin maailmaa vuoroveden vaihtelu on kolmen metrin kieppeillä, joskus jopa neljä metriä. Vancouverin saari on noin 450 kilometriä pitkä. Kun vuorovesi nousee Tyyneltä valtamereltä se joutuu kiertämään saaren etelästä ja pohjoisesta – paitsi että pohjoisessa salmet saarten ja mantereen välillä ovat vuonomaisen kapeita. Kun vuorovesivirrat kohtaavat, Desolation Soundissa on kohta, jossa vesi ei pääsekään vetäytymään mihinkään eikä vesi siis vaihdu. Kapean salmen pintavesi lämpenee Timin mukaan todella lämpimäksi, ja ihmiset pulahtavat veneistään meriveteen melkein kuin porealtaaseen. Odotan kiihkeästi, että pääsen kokemaan sen! Ehkä saamme silloin kylään jonkun purjehtivan ystäväpariskunnan Suomesta.

IMG_5209

Purjehdusseuramme kotisatama Nanaimossa on suojainen.

IMG_5210

Desolation salmelle matka kestää vesiteitä muutaman päivän, mutta tässä paljon lähempänäkin on hienoja paikkoja. Viime viikonloppuna olimme ihanalla Gabriolan saarella aivan Nanaimon vieressä.

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Tänään olin vieläkin lähempänä, nimittäin kävelyllä tässä ihan lähmaastossa ja löysin tieni aivan huikeaan paikkaan.

IMG_1285

Sugarloaf Mountain Park on korkea mäennyppylä, jonne tietenkin kiipesin jyrkemmän rinteen kautta. Ihana niitty kukki upeasti.

IMG_1259 (1)

Kiipeäminen kannatti, sillä kun käännyin katsomaan maisemaa huipulta, se oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut.

IMG_1275

Kaukana noin 50 km päässä häämöttävät Vancouverin pilvenpiirtäjät. Minä olen mieluummin tällä puolen salmea.

IMG_1281

Aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta ja Nanaimo näytti idylliseltä asuinpaikalta. Oli niin kaunista ja rauhallista, että istuskelin puistossa lähes tunnin.

IMG_1280

Departure Bay eli ”Lähtölahti”, niin kuin Timin kanssa joskus sanomme. Kaukaisilla vuorilla on vielä huipulla lunta.

Kotimatkalla ihailin naapurustomme taloja ja pihoja. Suunnittelin jo, mihin muuttaisin, jos saisin yllättäen pari miljoonaa. No, onneksi meillä on jo nyt kiva talo, joten jo pari vinkkiä uusista pihakasveista vievät pitkälle.

IMG_1288

Tässä talossa räystäs suojaa sateelta ja varjostaa auringolta sopivasti, mutta ei peitä upeita merinäköaloja.

IMG_1289

Rakastan näitä ikivihreitä pensaita.Miten ihanan pallomaiset muodot!

IMG_1290

Monella naapurilla on upeita istutuksia pihassaan. Meidän kivikkoinen etupihamme tarvitsisi paikkailua, mutta kasvien valinnassa pitää olla tarkkana. Ei siksi, etteikö täällä välimerellisen ilmastovyöhykkeen pohjoisreunalla menestyisi lähes mikä vaan. Paikalliset puolikesyt peurat vaan ovat lähes kaikkiruokaisia.

IMG_1246

Peurat maastoutuvat niin hämmentävän hyvin, että niitä ei millään meinaa huomata, jolleivat ne liiku.

Toissapäivänä peura seisoi metrin päässä autosta kun hurautimme pihaan, mutta tietenkin lähti juuri kun sain kameran esiin. Eilen sitten sain jonkinlaisen kuvan kun kolme peuraa kulki takapihamme poikki.

Peurat olivat tällä saarella ennen ihmisiä. Me olemme siis täällä metsäisellä kotimäellämme uusia tulokkaita. Onneksi täällä on hyvin tilaa meille kaikille.

IMG_1295

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    heippa – onpa taas ihania kuvia ja mielenkiintoisia asioita. Ja purjehtiminen – ah, niin ihanaa, varsinkin kun on hyvä kippari mukana 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *