Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Tänään, 4.4. on kulunut tasan 3 kuukautta siitä kun lähdimme jäisestä Suomesta koleaan Kanadaan. Tim oli mainostanut, että tämä British Columbia -provinssin lounaisosa on kaikkein lämpimin osa koko jättimäistä Kanadaa ja siksi jokaisen kanadalaiseläkeläisen unelmapaikka. Lunta sataa palmunlehville ehkä parina päivänä talvessa ja sekin sulaa samantien. Helmikuun puolenvälin jälkeen on jo kevät ja kirsikkapuut kukassa, huhtikuussa saattaa olla jo täysi kesä, sanoi siippa. Jep jep.

Tämä talvi olikin sitten talvisin talvi miesmuistiin. Räntäistä lunta satoi harva se päivä. Silloin kun ei satanut, oli muuten vaan pilvistä. Kanadabuutseille oli käyttöä päivittäin. Juuri kun luulin, että nyt kevät tulee, tuli uusi kylmä kausi. Alkoi melkein tuntua jo siltä, kuin olisi Suomessa. Vain routa ja jää puuttuivat.

Mutta nyt uskallan jo iloita keväästä. Kevät on noin kuukauden myöhässä, mutta nyt se on täällä. Kolibrit (oikeasti, kolibrit!) väpyttävät ilmassa, krookukset ja narsissit kukkivat ja lisäksi moni sellainen kasvi, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan. Ensimmäinen voikukkakin on bongattu naapurin pihalla. Ja ne kirsikankukat.. Veikkaan, että näen ensimmäiset auenneet kukat täällä kotikaupungissani Nanaimossa huomenna.

Kirsikkapuu kukassa Victoriassa

Kirsikkapuu kukassa Victoriassa

Olen kyllä jo saanut nauttia vaaleanpunaisista kukkapilvistä: kirsikkapuut kukkivat lauantaina täyttä häkää Victoriassa – tosin sielläkin kuukauden tavanomaista myöhässä. Tim on paiskinut rahatöitä viime viikot oikein urakalla ja suurin osa töistä on British Columbian pääkaupungissa Victoriassa, jonne on noin kahden tunnin ajomatka vuorten yli. Miksi provinssin pääkaupunki on Vancouverin saarella eikä mannermaalla ja miksi pääkaupunki ei ole Vancouver (joka muuten ei ole Vancouverin saarella) – siihen on historialliset syynsä, jotka Tim joskus minulle kertoi, mutta niistä ehkä joskus toiste. Joka tapauksessa, Tim kutsuttiin töihin myös lauantaiksi ja minä päätin lähteä mukaan kevätretkelle. Niinpä heräsimme taas lauantaina samaan aikaan kuin joka muukin päivä näinä viikkoina eli kello 04.30 – kyllä, näin glamoröösiä on elämämme – ja ajoimme pimeää, sateista ja mutkaista tietä etelään.

Tim jäi työmaalle toimistotaloon Victorian keskustaan ja minä lähdin kylille. Aamu-seitsemältä sataa tihuutti vettä, mutta silti oli huikaisevan kaunista. Ollakseen pohjois-amerikkalainen kaupunki Victoria on yllättävän brittiläinen. Provinssin komea parlamenttirakennus ja hotellit sen ympärillä satamassa ovat ryhdikkään oloisia. Fisherman’s Warfin värikäs satama-alue on tietysti turistirysä, mutta viihtyisä sellainen. Siellä olisi kiva viettää lämmintä kesäiltaa kuppilassa istuskellen vaikka valassafarin jälkeen.

IMG_0110

Fisherman’s Warf, Victoria

Kirsikkapuut kukkivat lähes joka kadun varrella. Ajelin hiljakseen rantaa mukaillen ja tähyilin merelle, jossa muutaman kymmenen kilometrin päässä häämötti Yhdysvaltojen rannikko. Mietin, kuinka kieltolain aikaan kaksikymmentäluvulla Kanadan puolelta vietiin tuonkin salmen yli litra jos toinenkin pimeää viinaa etelänaapurin pohjattomille markkinoille. Monen kanadalaisen suvun omaisuuden perusta kuulemma luotiin silloin.

Beacon Hill Park, Victoria BC

Beacon Hill Park, Victoria BC

Kaupungin eteläkärjessä on kuuluisa Beacon Hillin puisto. Vaeltelin ilman suunnitelmaa ja yllätyin iloisesti erilaisten puiden ja istutusten välistä aukeavista näkymistä. Katselin nälkäisenä erilaisten muotojen ja vihreän sävyjen yhdistelmiä ja mietin, millä edes hitusen siitä saisi luotua omaan uuteen, kiviseen pihaamme.

IMG_0302

Loppupäivän kiersinkin Victorian kirpputoreilla, ainakin kuusi taisin löytää. Mitä varakkaampaa väkeä, sitä parempaa tavaraa kirppareilla -nyrkkisääntö päti jälleen ja tein taas aikamoisia löytöjä kotiin. (Juu juu, kuvia tulossa jossain vaiheessa).

En enää millään malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan vuokra-asunnosta omaan taloon! Timin rahatyöt tietysti mahdollistavat talon remontin, mutta fyysisesti raskaiden työpäivien ja pitkien ajomatkojen jälkeen ei oikein ole aikaa eikä mehuja remppahommiin. Olen ihan kelvollinen maalaamaan, siivoamaan ja sisustamaan, mutta ilman Timin monipuolisia rakennustaitoja ei mistään tulisi mitään. Sunnuntaina saimme sentään paljon aikaan. Nyt on makuuhuoneissa verhotangot ja keittiössä uusi ovi! Viimeistään loppukuusta muutetaan, oli valmista tai ei.

IMG_0382

Eikö ole jännää, kuinka joskus aika tuntuu kuluvan nopeasti ja silti ehtii tapahtua paljon? Nämä ensimmäiset kuukaudet uudella kotiseudulla ovat hujahtaneet vauhdikkaasti enkä ole hetkeäkään ehtinyt olla pitkästynyt.

Ai niin, perinteet velvoittavat: pakkohan minun oli lauantaina keksiä jokin aprillipila facebookiin tällekin vuodelle:
”Hah, juuri kun alkoi oman talomme remontin loppu häämöttää, selvisi, että remontit senkun jatkuvat: saimme juuri tietää, että meidät on valittu australialaislähtöisen Remontilla rahoiksi -ohjelman ensimmäisen kanadalaiskauden kilpailijoiksi! Olemme kai Timin kanssa tarpeeksi eksoottinen nuoripari ohjelmaan. 😉 Muuta emme tiedä, kuin että Montrealissa kuvataan 6 viikkoa su 15.7. alkaen, Tim toivoo, että remppakohteena olisi talo eikä kerrostaloasunto. Saa nähdä, kuinka hyvin kestämme paineita. Täytyy muistaa, että edustan koko Suomen kansaa!”

446 tykkäystä, moni tosin jo osasi odottaa, eikä mennyt lankaan. Kuravesikutsut ja silliaamiainen tarjolla halukkaille heti Remontilla rahoiksi -kuvausten jälkeen 😉

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *