Kuinka aprillipilasta tuli melkein totta – tervetuloa mukaan muuttoihin ja muutoksiin!

Tasan vuosi sitten, huhtikuun ensimmäisenä 2016, kerroin facebook-postauksessani isoja uutisia:

Näyttökuva 2017-03-30 kello 7.45.15 PM

Viitisensataa ihmistä tykkäsi postauksestani ja sain paljon lämpimiä onnentoivotuksia myös yksityisviesteissä. Ystäväni olivat niin iloisia, kun vihdoinkin pääsisin tekemään jotain sellaista, mitä todella halusin. Monet nimittäin tietävät minut intohimoiseksi sisustajaksi, kansainväliseksi tv-työntekijäksi ja Kanadan-ystäväksi, joten tämä pesti tuntui aivan luontevalta askeleelta minulle.

Tietysti kyseessä oli aprillipila. Rakastan hyväntuulisia kanadalaisia sisustusohjelmia ja etenkin Sarah Richardsonin maukkaita sisustuksia, mutta ei minulla sentään ollut tarvittavia suhteita. Kanadaankaan ei noin vain muuteta, joten tuskin olisin saanut edes työlupaa. Torontossa on varmasti jo valmiiksi paljon halukkaita assistentteja maailmankuululle tv-tähdelle, joten miksi ehdoin tahdoin palkata tuntematon ulkomaalainen täti-ihminen?

Aprillipilani meni siis taas (minulla on kertynyt jo hieman mainetta näiden kanssa) läpi hieman liiankin hyvin. Yritin kovasti kommenteissani kehottaa ihmisiä huomaamaan päivämäärä ja seuraavan päivän postauksessani kerroin, että oikeasti en ole muuttamassa muualle, vaan valmistumassa ammatilliseksi opettajaksi ja etsin ihan tavallisia töitä Suomesta. Silti vielä heinäkuun alkupuolella törmäsin vanhaan tuttuuni, joka ehdottomasti halusi viedä minut lasilliselle ennen kuin muutan Kanadaan!

Hyvä, että ehdimme nostaa ne lasilliset, sillä puoli vuotta myöhemmin todella lähdin tänne Kanadaan, vaikka en sitä vielä heinäkuussa tiennytkään. Olin kyllä siinä vaiheessa jo yhteyksissä Timin kanssa, mutta en vielä tiennyt, tapaisimmeko koskaan naamatusten. Nyt, vuotta myöhemmin aprillipilastani, katselen kun salskea aviomieheni asentaa lattiaa uudessa kodissamme ja mietin, että kylläpäs olenkin tyytyväinen tuohon valitsemaani seinien väriin. (Ja etenkin valitsemaani mieheen, tietysti!)

Löysimme Timin kanssa toisemme toukokuun lopulla kansainväliseltä deittisaitilta. Pidin Timin olemuksesta ja siitä, mitä hän kertoi itsestään. Miehessä oli samaan aikaan aikuista kypsyyttä ja poikamaista eloisuutta. Kirjoittelimme ja skypetimme minkä kesäkiireiltämme ehdimme. Tim oli purjehtimassa ja lähetteli minulle kuvia Sointulasta ja muista ankkuripaikoista. Minä taas nautin Suomen lyhyestä kesästä ystävien kanssa ympäri maata. Sain Timin houkuteltua Suomeen vasta elokuun puolessavälissä ja sen jälkeen kaikki tapahtuikin vauhdikkaasti.

Vietimme syksyn pimeässä ja kylmässä Suomessa toisimme tutustuen. Yhdessä oli alusta asti luontevaa olla, ja niinpä menimme lokakuussa kihloihin ja joulukuussa naimisiin. Tim oli myynyt talonsa Vancouverissa ja minä myin espoolaiskaksioni, joten tammikuun alussa pääsimme muuttamaan paikkakunnalle, joka oli kummallekin meistä uusi: Nanaimon kaupunkiin Vancouverin saarelle Kanadan länsirannikolle. Yhdeksän päivää tulomme jälkeen teimme tarjouksen talosta, jota nyt sitten remontoimme kodiksemme.

Kahteen matkalaukkuun mahtui vain muutamia sisustustavaroita Suomesta, joten täällä uudella kotipaikkakunnallani olen viime viikkoina päässyt koluamaan kirpputoreja ja kodinsisustusliikkeitä sydämeni kyllyydestä – sen lisäksi tietysti, että olen saanut kuurata ja hioa ja maalata lähes liiankin kanssa.. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Olen etsinyt ruokapöytää, sohvaa, suihkuverhoja, tyynyjä ja roskakoreja. Olen miettinyt, mikä lattiamateriaalin sävy sopisi sekä tammisiin keittiökalusteisiin että mahonkisiin kaapinoviin ja tiikkiviiluisiin kirjahyllyihin. Olen etsinyt Timin vanhaan makuuhuoneen kalustukseen sopivan hintaisia (lue: edullisia) vuodevaatteita, joissa olisi ripaus ylellisyyttä. Olen mittaillut paikalletehtyjä keittiön laatikoita ja pähkäillyt, mistä löydän niihin lokerikot. Olen yökaudet kolunnut paikallisia nettikirpputoreja ja löytänyt kylpyammeen, tauluja, itämaisen maton ja kolme ilmaista nojatuolia. Nyt mietin, miten saan pienelle terassillemme viihtyisän ruokailu- ja oleskelutilan ja voinko käyttää siellä kahdella dollarilla ostamaani kangaspakkaa.  Tavallaan olen siis oman elämäni Sarah Richardson, ilman tv-ohjelmaa tosin!

Suunnilleen kaikki on siis muuttunut vuoden aikana, ja kerrankin parempaan suuntaan. Tunnen olevani etuoikeutettu, että vielä näin puoli vuosisataa eläneenä saan taas aloittaa alusta. Minulla on nyt uusi koti uudessa maassa, uusia perheenjäseniä, uusia mahdollisuuksia ja – tärkeintä kaikista – uusi rakkaus. Helpolla tähän tilanteeseen en ole päässyt, mutta ehkä ihminen harvoin arvostaa niitä asioita, joiden eteen ei tarvitse nähdä vaivaa? Tervetuloa elämään kanssani tätä hienoa vaihetta täällä Eevan Rakkautta kanadabuutseissa -blogissani!

Nyt täytyy enää keksiä sopiva aprillipila tälle vuodelle..

Kihlasormuksen ostoa juhlimassa, Torni Ateljee Barissa Helsingissä lokakuussa 2016.

Kihlasormuksen ostoa juhlimassa, Torni Ateljee Barissa Helsingissä lokakuussa 2016.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *