Maukkaat messut – Kauhajoen Ruokamessuilla taas mahtava meininki

Jos tuntuu, että Suomi on tylsä, saamaton ja tyly maa, niin et varmaan ole käynyt Kauhajoen Ruokamessuilla elo-syyskuun vaihteessa. Messuista on jo viikko ja olen edelleen jotenkin iloisesti pöllämystynyt, niin paljon hyvää tekemisen meininkiä siellä taas oli. Ja ihanaa ruokaa!

IMG_4544

Kauhajoen Ruokamessut on järjestetty jo 27 kertaa ja minä olin nyt toista kertaa juontamassa. Vuosien mittaan olen juontanut tapahtuman jos toisenkin ja yleensä kaikki tilaisuudet ovat olleet mukavia. Mutta Kauhajoen Ruokamessut.. Ne ovat ihan omaa luokkaansa. Puheet pohjalaisten jäyhyydestä ovat rankasti liioiteltuja, sillä missään muualla ei niin luontevasti ala juttu ihmisten kanssa. Kaikki ovat innostuneita maukkaasta, puhtaasta suomalaisesta ruoasta ja innostus tarttuu. Ei mikään ihme, että esimerkiksi näytöskeittiössä kokkailleen huippukokki Maija Silvennoisen mielestä Kauhajoella on Suomen parhaat messut.

Messukeittiössä kokattiin ja keskusteltiin kirjaimellisesti ruoan äärellä. Vasemmalta

Messukeittiössä kokattiin ja keskusteltiin kirjaimellisesti ruoan äärellä. Vasemmalta minä, Kauhajoen tuleva kaupunginjohtaja Linda Leinonen, kansanedustaja Lasse Hautala, keittiömestari Raymond Wesander, sisäministeri Paula Risikko, keittiömestarit Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg sekä kalastaja Tom Blom.

Ensinnäkään Kauhajoen Ruokamessut eivät ole missä tahansa persoonattomassa konferenssikeskuksessa, vaan satoja vuosia vanhalla Hämes-Havusen maatilalla. Messuosastoja on siis aitojen pohjalaisten umpipihojen ympärillä olevissa aitoissa ja muissa rakennuksissa. Se korostaa tunnetta, että tämän ruoan alkuperä tunnetaan.

Hämes-Havusessa on tunnelmaa.

Hämes-Havusessa on tunnelmaa.

Messuilla myös todella näkee, että Suomen ruoka-aitassa Etelä-Pohjanmaalla on yritteliästä ja kekseliästä porukkaa. Joka vuosi messuilla on uusia kiinnostavia ruokaan liittyviä tuotteita, vanhojen hyviksihavaittujen lisäksi. Kotiin (tai siis äidin luo Espooseen, missä nyt majailen) lähtikin monta kassillista ensiluokkaista suomalaista ruokaa, suurin osa Pohjanmaalla tuotettua: monia erilaisia juustoja, leipää, teuvalaista pihvilihaa, närpiöläisiä vihanneksia, ihania perunoita, näkkileipäaineksia, jugurttia ja jumalaista tervasiirappia, johon olen nyt aivan hulluna.

Aika kasa ruokaa löysi tiensä Espooseen.

Aika kasa ruokaa löysi tiensä Espooseen.

Tervasiirappi! Sopii ihan kaiken kanssa kalasta jäätelöön. Nam.

Tervasiirappi! Sopii ihan kaiken kanssa kalasta jäätelöön. Nam.

Ruoasta myös puhutaan messuilla. Vedin kiinnostavien ihmisten keskusteluja monista ajankohtaisista aiheista, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksesta suomalaiseen ruoantuotantoon, luomuviljelystä, seutukunnan yhteistyöstä ja valtakunnanpolitiikan vaikutuksista maakuntaan sekä keskustelun nousevasta trendistä,  ruokamatkailusta, jossa oli mukana Ahvenanmaalla Smakbytä pitävä julkkiskokki Michael Björklund. Aloin ideoida  ”makukylää” myös Etelä-Pohjanmaalle ja Micke Björklundin mielestä siellä olisikin vielä laajempi valikoima lähiruokaa kuin Ahvenanmaalla. Viljaa, lihaa, riistaa, kalaa, perunoita, vihanneksia, marjoja.. Kaikkea löytyy Etelä-Pohjanmaalta aivan läheltä.

IMG_4478

Wasalinen Jasmin Granholm, Ahvenanmaan lahja ruokamatkailulle Micke Björklund Smakbystä ja minä.

Suomalaiset omenat ovat muotia.

Suomalaiset omenat ovat muotia.

Mietin messuilla ihanien ruokien äärellä myös sitä, miten voisin itsekin edistää suomalaisten ruokatuotteiden menekkiä ulkomaille – jos ei tuontirajoitusten taakse Pohjois-Amerikkaan niin ehkä Eurooppaan? Edesmennyt mestarikokki Jaakko Kolmonen kertoi minulle jo vuosia sitten, että tavallinenkin suomalaisruoka on puhtaampaa kuin vaikka Keski-Euroopassa tuotettu luomu, ja että pian suomalaisen ruoan menekille ei olisi mitään rajaa, jos vain osaamme kertoa siitä. Markkinointi onkin aiemmin ollut suomalaisille kompastuskivi, mutta ehkä sen ei enää tulevaisuudessa tarvitse olla? Olen joskus kirjoittanut brittilehteen artikkeleja esimerkiksi Lapin marjajalosteista ja moni tuottaja on avannut vientiväyliä ympäri maailman erilaisilla ruokamessuilla Euroopassa. Varmasti menekkiä olisi, mutta väylien etsiminen vaatii työtä ja verkostoja. Kateus ei siis kannata, vaan eri tuottajien yhteistyö varmasti kantaa hedelmää tässäkin. Onneksi kateuden ei tarvitse olla tuhoavaa vaan se voi myös kannustaa. Messuilla keskustelemassa ollut sisäministeri Paula Risikko sanoikin, että Pohjanmaalla kateus on myös eteenpäin vievä voima: Pohjalainen ei kadehtiessaan halua toiselta hyvää pois, vaan ittelle kans!

Ihania vadelmia!

Ihania vadelmia!

Aloin jo suunnitella ensi vuoden Suomen-reissuja. Silloin haluan kyllä kokea lämpimän syyskuun kotona Kanadassa, mutta jospa tulisimme Timin kanssa elokuussa Suomeen ja lähtisimme sitten Ruokamessujen jälkeen heti syyskuun alussa.. Ensi vuonna on nimittäin ruoan lisäksi luvassa myös musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyy Kauhajoen Ruokamessujen kanssa. Monta hyvää syytä päästä Pohjanmaalle!

Kauhajoella kuullaan ensi vuonna vielä enemmän musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyvät Ruokamessujen kanssa. Tässä toinen kansallispukuinen, Timo

Kauhajoella kuullaan ensi vuonna vielä enemmän musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyvät Ruokamessujen kanssa. Tässä toinen kansallispukuinen, Spelien Timo Saarimäki.

Messujen puuhanainen Riitta Alapiha oli taas tehnyt ensiluokkaista työtä.

Messujen puuhanainen Riitta Alapiha oli taas tehnyt ensiluokkaista työtä.

Keittiömestarit Raymond Wesander, Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg tekivät messukeittiössä taas jumalaista ruokaa.

Keittiömestarit Raymond Wesander, Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg tekivät messukeittiössä taas jumalaista ruokaa.

IMG_4290

Laatulihaa Pohjanmaalta.

 

 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *