Nuoripari Nordkappissa – Pohjois-Norja häikäisee kanadalaisenkin

Tunnustus: olen pitkään ollut suuri Norja-fani. Muutama vuosi sitten ihastelimme äidin kanssa niin paljon Norjan luonnosta ja elämänmenosta kertovia tv-ohjelmia, että viimein tartuimme Norwegianin halpaan tarjoukseen: 25€ suuntaansa Helsingistä Osloon. Syksyiselle ”Norway in nutshell” -matkalle tuli myös siskoni Marja ja niin me tytöt kuljimme junilla hämmästyttäville vesiputouksille ja laivalla kapeille vuonoille – Bergenin, Oslon ja Akkerin lisäksi. Meillä oli tosi kiva reissu ja Norja (jossa en suinkaan ollut ensimmäistä kertaa) osoittautui loistavaksi matkailumaaksi myös vanhemman ihmisen kanssa – äitihän oli silloin jo 81-vuotias. Lämmin suositus! Siltäkin reissulta olisi paljon kuvia, mutta nyt kerron tästä meneillään olevasta honeymoonista.

image

Leppoisan Levin-miniloman jälkeen oli Timin ja minun taas perjantaina aika lähteä reissuun. Minulla oli jälleen kirja käsillä, mutta olen ollut flunssainen ja vähän veto poissa, enkä jaksanut lukea ääneen. Niinpä vain ihailimme maisemia ja juttelimme niitä näitä, välillä olimme pitkiä aikoja omissa ajatuksissamme. Onpa mukavaa, kun yhdessäolo on mutkatonta. Timin kanssa on helppo olla myös hiljaa.

image

Taukopaikka Suomen Lapissa. Ranskalainen brie-juusto maistuu suomalaisten hapankorppujen päällä ahvenanmaalaisen omenamehun kanssa.

Enontekiöllä pysähdyimme tankkaamaan ja jostain syytä innostuin ostamaan itselleni kauniin pienen puukon. Tottahan pohjalaisella emännällä pitää omassa tuvassa oma puukko olla! Halusin, että puukossa on.. mikähän se on viralliselta nimeltään, sellainen liukueste, ettei sormet helposti liu’u terälle. Kyselin puolitylyltä myyjättäreltä neuvoa ja tämä totesi, että sehän ihan riippuu, mihin käyttöön puukon tarvitsen. Mihin käyttöön keski-ikäinen kaupunkilaisnainen puukkoa TARVITSEE? En viitsinyt sanoa, että ihan nyt ensihätään ranskalaisen brie-juuston leikkaamiseen eväsleivän päälle. Valitsin sitten kauhavalaisen Iisakki Järvenpään puukkotehtaan kaunislinjaisen partiopuukon, joka taitaa olla siis tarkoitettu aika paljon nuoremmille partiolaisille.

image

Lumien sulamisvedet tekevät norjalaisten vuorten rinteille korkeita vesiputouksia.

Pysähdyimme seuraavan kerran pikaisesti Norjan puolella Altassa, joka on minulle historiallinen paikka. Se oli nimittäin ensimmäinen ulkomainen kaupunki, missä olen koskaan käynyt. Aloitin ulkomaanmatkailun aika myöhään, rippileirillä 1980, mutta olen kovasti yrittänyt kiriä sen jälkeen. Nyt on kertynyt kai vähän vajaa 50 maata viidellä mantereella. Tim hämmästeli samaa kuin minäkin 37 vuotta sitten eli miten niin pohjoisessa voi olla niin vehmasta. Näillä leveyksillä ei Kanadasta ole enää jäljellä juuri muuta kuin jääkarhuja. Yhtään kuvaa en tainnut Altasta kuitenkaan tällä kertaa napata. Mutta oli ihana taas olla meren äärellä!

image

Vielä kesä-heinäkuun taitteessakin maisema pohjoisimmassa Norjassa on lumen juovittamaa.

image

Pitkä ajomatkamme yhä pohjoisemmas jatkui. Kuten olin arvellutkin, maisemat muistuttivat Timiä monin paikoin kotimaisemista British Columbiassa. Sielläkin on vuoria ja vuonoja – ja aika paljon myös norjalaisia.

Lähes seitsemän kilometriä pitkä (ja kieltämättä vähän pelottava) tunneli toi meidät vihdoin meren ali tänne Magerøyan saarelle Honningsvågiin, josta on puolisen tuntia ajomatkaa Nordkappiin.

image

Olimme niin iloisesti yllättyneitä Honningvågin merellisestä pikkukaupungista ja merinäköalallisesta huoneestamme Skandic Bryggenissä, että melkein nauratti. Stressaan vuoristoteillä ja vähän tunneleissakin, joten oli kiva huomata, että kannatti tulla.

image

Honningvågin satama on täynnä kalastusveneitä ja risteilyaluksia.

image

Lauantaina juhlimme sitten 150-vuotiasta kotimaatamme Canada Dayn merkeissä. Olin varautunut päivään hankkimalla meille jo kotona Nanaimossa Canada-t-paidat ja hupparit. Eikö kunnon suomalaisvaimo pue itsensä ja miehensä samanlaisiin tuulipukuihin?

image

Pääsimme vierailemaan myös kuulussa Hurtigruten-aluksessa, kun se pysähtyi Honningsvågiin. Reittihän kulkee edestakaisin Norjan rannikkoa pitkin, alkujaan postia ja muuta tärkeää kuljettaen, nykyään lähinnä turisteja lastinaan.

image

image

Jonain päivänä vielä lähdemme laivan matkaan, nyt kun Norja-kipinä on sytytetty Timissäkin. ”Ei kyllä ainakaan tänä vuonna”, kiirehti Tim heti sanomaan, rahanmenoa kauhistellen.

image

Kieltämättä reissussa rahaa huljahtelee lompakosta joka käänteessä. En ollut esimerkiksi tajunnut, että Euroopan pohjoisreunalle Nordkappiinkin on pääsymaksu, kahdelta reilut 50 euroa. Mutta kun näin pitkälle ollaan tultu, niin tietysti mennään sisään, maksaa mitä maksaa. Ja kunhan pitäytyy kaukana alkoholista, ei täällä nälkään kuole.

image

Jäämeri aukeaa eteen Nordkappissa mittaamattomana.

Oudolla tavalla Nordkappissa oli samaa tunnelmaa kuin siinä toisessa kapissa, nimittäin Hyväntoivonniemellä. Espanjalaisturisteja kuunnellessa tuli mieleen myös Gibraltar, jota kauemmas Nordkappista ei Euroopassa pääse.

Nordkappin tiellä näkyi paljon pyöräilijoitä ja moottoripyöräiljöitä. Nämä kaverit olivat ajaneet vintage-pyörillään Tanskasta.

image

Nordkappissa on kiva kahvila ja ravintola, joista on upeat näköala ja tasokkaasta matkamuistomyymälästä olisin kyllä löytänyt ostettavaa.  Nordkappin historiasta ja esihistoriasta olisin halunnut tietää enemmänkin, mutta lyhyt filmi Nordkappin vuodesta oli niin hyvä, että vähän liikutuin. Filmissä lumiaura posotti menemään, kalastaja harjasi pahimmat lumet veneensä päältä, porot lastattiin laivasta ja teinitytöt kikattivat bussipysäkillä. Revontulet tietysti roihusivat myös, mutta eniten kosketti ihmisten sitkeys. Täällä hyisessä ilmastossa norjalaiset ovat sinnitelleet vuosisatoja, niin kuin suomalaisetkin omien vastustensa keskellä. Nyt Norjassa ja Suomessa on ennennäkemätöntä vaurautta ja tällaiset tavallisista perheistäkin olevat ihmiset, kuten Tim ja minä, voimme matkustella mannerten välillä ja tulla tännekin, upeaan paikkaan meren ja vuorten syliin.

image

Taas horisontti vinossa, kun en kirkkaassa auringonpaisteessa nähnyt ruutua, mutta värit ovat huumaavat.

Parkkipaikalla levitin uudella pohjalaisella puukollani sitten brietä hapankorpun päälle niin tarmokkaasti, että veistin vasempaan keskisormeeni runsaan viilon. Ehkä se oli muistutus siitä, että minulla on elämän perustaidoissa vielä paljon opeteltavaa. Ainakin tuli todettua, että kyllä on terävä puukko.

image

Seuraavaksi sanomme heipat Norjalle ja lähdemme sisämaahan. Tänään saan ensimmäistä kertaa nähdä myös Inarijärven! Saariselkä, here we come!

image

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *