Oleskelulupa etenee Kanadan byrokratian rattaissa!

Sain vihdoinkin ”Kruunulta” eli Kanadan valtiolta iloisia uutisia: oleskelulupa-anomukseni on nyt käsittelyssä!

Tulimme tänne Vancouverin saarelle siis tammikuun alussa ja tiesimme kyllä, että maahanmuuttomuodollisuuksiin menee aikaa ja rahaa. Joillekin suomalaisille on ollut yllätys, että ei meitäkään noin vain joka paikkaan haluta, vaikka Suomen passi onkin maailman halutuimpien joukossa. Kanadaan haluaa eri syistä moni ihminen ympäri maailmaa ja tänne muuttaminen on paljon mutkallisempaa, kuin vaikkapa EU:n sisällä maasta toiseen muutto. Ja aika hintavaa: ystävämme Martina, joka on saksalainen juristi ja täällä toimii maahanmuuttokonsulttina sanoi, että helposti pelkkiin oleskelulupahakemuksiin kuluu kaikkine asiapapereiden hankintoineen ja käännöksineen rahaa jopa 10.000 dollaria, eikä silti ole mitään takuita viranomaisten myönteisestä päätöksestä. Onneksi suomalaiset asiakirjat, kuten avioliittotodistus, saa helposti virallisina englanninkielisinä käännöksinä.

IMG_1305

Ystävämme Larry oli löytänyt minulle lahjaksi hienon hellehattu/aurinkovarjo -yhdistelmän.

Tim käytti alkuvuodesta monta viikkoa papereitten täyttämiseen. Olen pitänyt itseäni kohtuullisen hyvänä lomakkeiden täyttäjänä, mutta nämä lomakkeet olivat kyllä omaa luokkaansa. Välillä hakijana puhuteltiin minua (niin kuin luontevalta tuntuukin) ja sitten seuraavassa paperissa taas hakija olikin Tim. Timin nimittäin piti anoa, että saa toimia sponsorinani. Sen voisi tässä tapauksessa kääntää vaikka elättäjäksi.

Jotkut sinkkunaiset ovat muuten vähän suutahtaneet minuun, kun olen sanonut, että jos sinulla on alaikäisiä lapsia, niin en kyllä neuvoisi ehdoin tahdoin etsimään kumppania ulkomailta – katso esimerkiksi blogipostaukseni huhtikuulta:

Mitä minulta kysytään eniten nettideittaamisesta – ja mihin en halua vastata

Tärkein syy, miksi alaikäisten lasten äidin ei minun mielestäni pitäisi etsimällä kumppania ulkomailta, on tietysti se, ettei lasten koko elämää pitäisi myllertää oman deittielämänsä vuoksi. Suurimmalle osalle suomalaisia sinkkunaisia voi Suomestakin ihan hyvin löytyä sopiva kumppani. Kumppanin haun laajentaminen kotimaan ulkopuolelle voi olla hyvä vaihtoehto silloin, kun ei tarvitse ottaa lasten elämänkulkua ja lasten isää huomioon rakkauselämänsä ratkaisujen vaikutuksista. Meillä Timin kanssa sattumalta tällainen tilanne näin viisikymppisenä oli, koska minulla ei ole omia lapsia ja Timin lapset ovat nyt jo täysi-ikäisiä.

Purjehduskaverimme Judy ja Joseph antoivat minulle tervetuliaislahjaksi Kanadan lippu -torkkupeiton. Sille oli usein käyttöä talven koleina iltoina.

Purjehduskaverimme Judy ja Joseph antoivat minulle tervetuliaislahjaksi Kanadan lippu -torkkupeiton. Sille oli usein käyttöä talven koleina iltoina.

Toinen syy on se, että ainakin kanadalaisen miehen pitää olla todella varma tunteistaan, jos haluaa sponsoroida sinut JA lapsesi maahan. Nyt nimittäin Tim on sitoutunut siihen, että pystyy ja haluaa ilman yhteiskunnan tukea elättämään minut kolme vuotta, vaikka eroaisimmekin. Jos sinulla on alaikäisiä lapsia, niin aika todennäköisesti samanikäisellä miehelläkin on ennestään lapsia ja täällä Kanadassa elatusmaksut ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Ihan varattomalla ja virattomalla kaverille ei siis edes anneta mahdollisuutta tuoda vaimoa lapsineen muualta.

Useimmat meistä minun ikäpolveni suomalaisnaisista olemme niin tottuneita siihen, että on oma ammatti ja työ. Nuoresta lähtien meille on korostettu, että aina pitää pystyä elättämäään itsensä ja lapsensa ilman miehen apuakin, joten koko ajatus olemisesta miehen elätettävänä on vieras. Suomessa on huomattavasti helpompaa ajatella avioliittoakin pelkästään rakkausasiana, jossa maallisilla raha-asioilla ei ole mitään merkitystä. Jos lasten isä osoittautuisikin hulttioksi, niin yhteiskunnalta saa sentään jonkinlaista apua ja tukea. Täällä Kanadassa asiat ovat toisin. Isällä on lakisääteinen elatusvelvollisuus, joka menee kaikkien muiden menojen edelle, kärjistetysti sanoen. Etenkin, jos lapsia on usean eri naisen kanssa voi elatusmaksuihin kulua kuulemma suurin osa tuloista, ja rästiinjääneitä maksut eivät vanhene. Tim on kertonut tarinan tutusta miehestä, joka ei edes ollut tiennyt entisen tyttöystävänsä odottaneen lasta lähtiessään aikoinaan seikkailemaan ulkomaille. Kotimaassa odotti sitten parinkymmenen vuoden päästä iso lasku. Tavallaanhan se on ihan oikein, sillä miksi ehkäisy olisi vain naisen vastuulla ja mikä voisi olla tärkeämpää, kuin huolehtia jälkeläisistään?

Täällä muuten myös avoliitto rinnastetaan siinä suhteessa avioliittoon, että kun yhteiseloa on takana tietty määrä vuosia, omaisuus menee jakoon samalla tavalla kuin avioliitonkin päättyessä. Älä siis ihmettele, jos kanadalaismies epäröi yhteenmuuttamista!

Tämänkaltaiset elatusvelvollisuuteen liittyvät asiat  saa varmaankin monet miehet miettimään moneen kertaan, ennen kuin haluavat vakavamman suhteen ulkomaalaisen naisen kanssa. Varsinkaan itä-eurooppalaisen, niin kuin me suomalaiset kartalta katsoen näytämme olevan.. Ihan tavallisen fiksutkin kanadalaiset ovat nimittäin olleet vähän epävarmoja siitä, että kuuluiko Suomi itäblokkiin vai ei – ja miksi eivät olisi, kun Pietari on niin lähellä Suomen rajaa. Varmasti minäkin näytin silloin reilu vuosi sitten nettideittisivustolla ensinäkemältä monen pohjois-amerikkalaisen silmissä itä-eurooppalaiselta onnenonkijalta ja postimyyntivaimolta – jos ei siis vaivautunut tarkemmin tutkimaan profiiliani.

IMG_4291

Kanadan maahanmuuttoviranomaiset halusivat myös paljon valokuvia todisteeksi siitä, että suhde on todellinen eikä järjestetty avioliitto. Meidän täytyi myös nimetä sukulaisia ja ystäviä, joita on ollut häissämme ja muissa juhlissamme ja ovat siis nähneet meidät yhdessä.

IMG_4294

Kun Tim ja minä sitten vihdoin saimme parisenttisen paperipinon liitteineen lähetettyä käsittelyyn, se tuli kuukauden päästä bumerangina takaisin. Papereistani puuttui syntymätodistukseni! Suomalaiseen väestörekisterisysteemiin tottuneelle se tuntui hullulta. Minähän olen itse kävelevä todiste siitä, että olen syntynyt! Etsimme netistä englanninkielisen selosteen, että Suomessa ei käytetä paperisia syntymätodistuksia, vaan kaikki oleelliset tiedot löytyvät väestörekisteristä ja liitimme mukaan kopion väestörekisteriotteestani. Toiseen kertaan. Sama paperi nimittäin oli myös avioerotodistukseni.

Nyt odottelemme lisäohjeita siitä, mitä asiakirjoja pitää seuraavaksi viranomaisille toimittaa. Todennäköisesti ainakin joudun terveystarkastukseen valtuutetulle lääkärille, joita ei täällä saarella ole kai kuin kaksi, eikä kumpikaan lähellä Nanaimoa.

Vielä on pitkä tie edessä, mutta oikein hyvässä lykyssä saatan saada jopa tämän vuoden puolella oleskelu- ja työluvat. Varaudun kuitenkin siihen, että vasta ensi vuoden puolella kaikki täkäläiset paperini ovat kunnossa. Nyt asia on joka tapauksessa hoidossa, minulla on numero järjestelmässä ja pääsen heinäkuussa rauhassa palaamaan kotiin Kanadaan Suomen-matkan jälkeen. Ja kyllä, koti tuntuu jo olevan Kanadassa. Minun kohdallani on totta, että elämä on parempaa Kanadassa, Life is better in Canada.

IMG_0046

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *