Omaan kotiin!

Tällä kertaa espoolainen perijätär tilittää muutoistaan läntisen maailman laidalla.

Kyllä laiskakin ihminen väsyy. Muutimme lauantaina ensimmäisestä Kanadan-asunnostamme ensimmäiseen Kanadan-taloomme ja nyt on puhti vähän vähissä.

Ennen kuin Tim tuli lokakuussa takaisin luokseni Suomeen, hän halusi varmistaa meille vuokra-asunnon Nanaimossa vuoden alusta. Eihän sitä voi tuoretta morsianta tuoda vieraaseen maahan tyhjän päälle!

Vanha on täällä vähän toisenlainen käsite kuin Euroopassa, mutta Old City Nanaimo on noin sentään noin 150 vuotias. Vaikka Timin äidin suku on Vancouverin saarelta kotoisin, ei myöskään Tim ollut koskaan asunut täällä. Niinpä luulimme haluavamme asua keskustassa, kävelymatkan päässä kahviloista ja pienvenesatamasta. Minäkin selasin asuntoja netin kautta ja samana päivänä syyskuussa kumpikin bongasimme näppärännäköisen vuokra-asunnon uudehkosta kerrostalosta keskustasta. Tim kävi katsomassa, ja vaikka silloinen vuokralainen ei ollut halukas näyttämään koko asuntoa, päätti ottaa sen, sillä asunnon vapautumisen ajoitus oli täydellinen. Sekavien kuvien perusteella mittailin mielessäni sängyn, ruokapöydän ja sohvan (jota ei edes ollut) paikkoja.

Ensimmäinen Kanadan-kotimme oli tässä talossa Nanaimon vanhassa kaupungissa.

Ensimmäinen Kanadan-kotimme oli tässä talossa Nanaimon vanhassa kaupungissa.

Tammikuun viides oli kirkas talvinen torstai, kun seilasimme autolautalla kahden tunnin matkan salmen yli mantereelta Vancouverin saarelle. Katselin lumihuippuisia vuoria ja saarten lomassa kimmeltävää merta. Oli epätodellinen olo: nämä maisemat tulisivat minulle vielä tutuiksi. Olin vastavihittynä aviovaimo matkalla uuteen kotikaupunkiini vieraassa maassa. Tutustun pian uusiin ihmisiin, luon oman verkostoni ja kotiudun tänne, niin kuin joka asuinpaikkaan ennenkin. Tim, joka ei ole ihan yhtä sosiaalinen kuin minä,  sanoi luottavansa, että esittelen pian hänellekin uuden ystäväpiirin.

15822989_10154804492197604_7609112858580221458_n

Onneksi uudet appivanhempani tarjosivat meille mukavan vierashuoneensa ensimmäisiksi öiksi, sillä vuokra-asunto oli kylmä ja tuhruinen. Sähköt oli poissa, ja kun ne saatiin vihdoin takuumaksujen jälkeen kytkettyä, kämppä pysyi pimeänä. Entinen asukas oli keskellä yötä lähtiessään vienyt lähes jokaisen hehkulampun mukanaan. Ja sähkötakan. Ja taloyhtiön kuntosalin laitteet. Roskapusseja oli kuulemma sentään jättänyt terassin täyteen. Asunto oli sittemmin siivottu, mutta vaikeahan pimeässä on puhdasta jälkeä tehdä. Muutto valmiin pöydän äärestä kalseaan kämppään ei houkutellut, mutta kiikutimme silti viikonlopun aikana Timin vähät tavarat varastokopista asunnolle. Viikossa saimme vuokra-asunnon kotoisaksi, mutta ehkä nihkeä ensivaikutelma kuitenkin sai meidät heti aloittamaan oman talon etsimisen niin ponnekkaasti.

Sisustimme vuokra-asuntomme vintage-huonekaluilla.

Sisustimme vuokra-asuntomme vintage-huonekaluilla.

Asuminen keskikaupungilla ei myöskään ollut samanlaista pittoreskiä ja kulttuurintäyteistä elämää kuin Suomessa. Kaduilla vaelsi yllättävän paljon surullisen näköisiä huonoryhtisiä hahmoja, joista näki, että kaikki ei ollut hyvin. Hupparihörhö ei täällä tarkoita menestyvää uusmedia-alan tekijää. Erityisen vaikealta huumeongelma näyttää olevan entisen Finntownin kieppeillä, Nanaimon vanhankaupungin eteläosissa, missä suomalaiset kaivostyöläiset asuivat viime vuosisadan alkupuolella. Voi olla, että seuraavan 10 vuoden aikana alue siistiytyy, mutta monet vanhoista puutaloista on päästetty rappeutumaan pelastuskelvottomiksi. Upeat merinäköalat nostavat tonttien hintaa, ja vanhan talon korjaamiseen saa menemään uuden rakentamisen verran rahaa. Päätimme siis etsiä taloa hieman keskustasta pohjoiseen.

Timin vanha työkaveri Larry oli muuttanut saksalaisen avovaimonsa Martinan kanssa Nanaimoon jo pari vuotta aiemmin ja he ovat remontoineet omakotitalon kivasti. Seuraavan viikon lauantaiaamuna  tapasimme heidän kiinteistönvälittäjänsä Charlotten, joka ehkä ymmärtäisi, mitä mekin olimme etsimässä. Menimme katsomaan paria taloa, joita olimme jo Suomessa tutkailleet netin kautta.

Kolmas talo toden sanoo: persoonallinen omakotitalo jyrkän kallion rinteellä tuntui oikealta. Talo oli luonnossa kivempi kuin kuvissa, joita olimme katselleet jo Suomessa. Kolme makuuhuonetta (joista kaksi pieniä, mutta mehän asumme kaksin), kaksi kylpyhuonetta, ilmavassa olohuoneessa takka, ruokailutilassa tilaa kunnollisen kokoiselle ruokapöydälle, keittiöstä ovi pienelle takaterassille. Helppohoitoinen kivipuutarha. Rauhallinen alue ja appivanhemmat lähes naapurissa, saman kallion toisella puolen. Pohjaratkaisu ja talon rakenne näyttivät hyvältä, joten ehkä muut ostajaehdokkaat olivat kääntyneet ovelta tupakanhajun takia? Voin nyt kokemuksesta todistaa, että 30 vuotta polttamista sisällä kyllästää jokaisen pinnan talossa keltaiseksi. Onneksi osasimme nähdä kulahtaneiden kokolattiamattojen ja verhojen taakse ja kuvitella, millainen talosta on mahdollista meidän käsittelyssämme tulla. Niinpä me sitten teimme ostotarjouksen ensimmäisestä yhteisestä talostamme 9 päivää tulomme jälkeen.

Jännitimme viimeiseen asti, elävätkö talon omistaja ja uskottu mies kauppapäivään asti vai meneekö koko pakka uusiksi. Ystävänpäivän iltana saimme vihdoin avaimet. Avasimme pienen pullon kuohuviiniä ja juhlimme. Elämäni tähän asti romanttisin valentinenpäivälahja!

Siitä lähtien elämä on ollut aikalailla pelkkää remonttia. Tim osaa onneksi tehdä mitä vaan ja nauttii haasteiden ratkaisemisesta. Minä olen kuurannut muutaman harjan loppuun, imuroinut roskaa Timin työn edistyessä, hionut ja maalannut. Samaa hommaa myös unissani, ja seuraavana päivänä ja sitä seuraavana.. Välillä olen kiertänyt kirpputoreilla ja vertaillut tiskinkuivaustelineiden ja verhotankojen hintoja nettikaupoissa.  Tim on työllistynyt kodin ulkopuolisissa rahahommissa vähän liiankin hyvin, joten kun vuokra-asuntoon oli löytynyt uudet vuokralaiset (eli vapaudumme vuoden vuokrasopimuksesta), tiesimme muuttavamme nyt keskeneräiseen taloon. Lattiat vaativat vielä töitä, keittiö samoin ja kylpyhuoneille ja pyykkikomerolle emme ole tehneet vielä mitään. Makuuhuoneet sentään ovat jotakuinkin valmiit.

IMG_0489

Larry ja Timin toinen ystävä Ryan tarjoutuivat muuttoavuksi. En ole koskaan nähnyt niin tehokkaita muuttomiehiä, joten kaikki huonekalut oli uudessa talossa lähes oikeilla paikoillaan kello 11 lauantaiaamupäivällä, 3 tuntia aloittamisesta! Appivanhemmat huolehtivat muonituksesta ja kun Martinakin saapui paikalle, meillä oli lähes pienet juhlat!

IMG_0509

Sitten kun Tim sai sängyn kasaan, kaivoin hankkimani uudet petivaatteet kaappien kätköistä ja järjestin Timille yllätykseksi ylellisimmän makuuhuoneen, mitä minibudjetillä pystyin taikomaan. Olen itsekin aika tyytyväinen lopputulokseen, etenkin rakastan torkkupeittoa, joka on Kanadan perinteikkäämmästä tavaratalosta Hudson Baystä.

IMG_0517

IMG_0514

Sunnuntaina otimme rennommin, käpyttelimme Timin kanssa ympäriinsä, laitoimme taulut seinille ja ihmettelimme, miten viihtyisä talo jo on. Ja nyt sitten tuntuu, kuin olisin rehkinyt enemmänkin! Hiki laiskan syödessä, vilu töitä tehdessä. Ehkä pääsiäiseen mennessä palaudun sen verran, että jaksan tarttua seuraaviin remonttiprojekteihin. Nyt haluan viettää pienen ylellisen miniloman ja katsoa puoli tuntia telkkaria.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *