Oo kesän lapsi mä oon! Oikea kesä alkoi Vancouverin saarella torstaina

Meillä Nanaimossa kesä alkoi torstaina. Ei, en puhu sellaisesta suomalaisesta toukokuisesta päivästä, jolloin varjossa iho menee hieman kananlihalle ja maa vielä hohkaa kylmää tennareitten ohuiden pohjien läpi. Täällä on nyt KESÄ.

Kun Tim lähti torstaiaamuna viiden aikoihin taas töihin Victoriaan linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Tai kesän ensimmäistä, miten sen nyt ottaa. Aamukahvia juodessa harmitti, että takaterassimme on rakennustyömaana eikä meillä ole vielä mitään paikkaa istuksia auringossa. Mittari oli päivällä suomalaisissa hellelukemissa, yli 25 astetta, taivas sellainen huikean kirkkaan sininen kuin vain kesällä voi olla. Iltapäivällä lähdin kauppaan ja olin pakahtua siihen, miten huimaavan kaunista oli – ja tietenkin kamera oli jäänyt kotiin. Tosin kuvat täältä eivät tee oikeutta, useimmat rakennukset ovat pohjois-amerikkalaiseen tapaan aika mitäänsanomattomia laatikoita, mutta yllättävä näkymä merelle tai hiljaisen vaikuttavana kohoava tunturimainen Mount Benson saavat ilon läikähtämään. Kylläpä Tim toi minut kauniiseen paikkaan asumaan!

IMG_0850

Naapurin pihassa kasvaa British Columbian provinssin nimikkopuu dogwood eli kanukka.

Sanoinkin Timille torstai-iltana, että elämäni on nyt täydellistä. Tim sanoi äkkiä, että älä vain sano noin, sittenhän ei ole kuin alamäki edessä. Mutta en ajattele sitä niin. Yli puolen vuosisadan aikana elämässäni on ollut tietysti paljon hienoja hetkiä, mutta on ollut myös vaikeita aikoja ja usein tuntuu, että niitä vaikeuksia on ollut enemmän kuin iloja. Nyt kun asiat ovat hyvin sen voi minun mielestäni sanoa myös ääneen. Tulevaisuudestahan emme kukaan oikeasti tiedä, joten nyt haluan pysähtyä tämän hyvän ajan äärelle ja arvostaa sitä. Nyt on asiat hyvin, tulevaisuus tuo mitä tuo. Kiitos!

Kesää täällä on jo odoteltukin. Tim mainosti minulle ennen muuttoamme, että täällä harvoin sataa lunta ja jos sataakin, se sulaa samantien pois. Helmikuussa on kevät ja huhtikuussa saattaa olla jo parikymmentä astetta lämmintä. No, tänä vuonna ei niin ollut, lunta tuli aina vaan uudelleen ja uudelleen, meilkein kuin Suomessa. En silti kehtaa valittaa. Minulle kelpaa tämä sukattoman kauden alku toukokuun alussa ihan hyvin. Jos normaaliin tapaan täällä on vielä lokakuussakin lämmintä, niin siinä on jo kesällä tarpeeksi pituutta.

IMG_1026

Sekalaista tavaraa kierrätyskeskuksen pihassa. Taka-alalla Nanaimon rakas Mount Benson, jonka huipulta lumet ovat viime päivinä sulaneet.

Suomen ilmastoa en siis kaipaa, mutta muita asioita kyllä. Yksi sellainen asia, mitä  Timin kanssa kaipaamme Suomesta on jotain niin arkista kuin juomapullojen kierrätyslaitteet, joita Suomessa on jokaisessa marketissa. Täällä keräämme pulloja ja tölkkejä muutaman viikon ja sitten joku päivä huristan autolla kierrätyskeskukseen, kaikkien muiden tavoin. Tosin meille suomalaisiin supersiisteihin kierrätyskeskuksiin tottuneille tämä Nanaimon kierrätyskeskus on vähän hurja.. Tölkit ja pullot lajitellaan isoihin likaisiin kärryihin ja kuljetetaan työntekijän luo, joka laskee joka tölkin, kirjaa määrän ja antaa kuitin, jolla automaatista saa pari dollaria. Kerroin joskus Timille, kuinka Los Angelesin aikoina olin välillä niin rahaton, että vein pulloja kierrätykseen asunnottomien kanssa ja saamillani parilla dollarilla ostin sitten lounaaksi tomaatteja, joiden päälle ripottelin pippuria. Niinpä sanomme Timin kanssa pullorahoja tomaattirahoiksi. Perjantaina tomaattirahastoon kertyi 2 Kanadan dollaria.

IMG_1025

Suomalaisen silmiin kierrätyskeskus näyttää enemmän kaatopaikalta, mutta maassa maan tavalla.

Vaikka olemme olleet Nanaimossa vasta 4 kuukautta, aina välillä kylillä törmää jo tuttuihin. Nyt kierrätyskeskuksen pihalla minulle tööttäsi auto, jossa istui ihana appiukkoni, joka oli kuullut radiovastaanottimesta kierrätyskeskuksen myymälässä. Appiukko harrastaa radiolaitteita ja niitä onkin kertynyt hänelle upea kokoelma, kaikki toimivia. Nyt uutta radiota ei löytynyt, mutta saipahan vintage-mersu vähän ulkoilutusta sillä aikaa kun anoppi oli töissä sisustusliikkeessä.

IMG_1027

Perjantaina sain postissa aivan ihanan yllätyksen: kolmenkymmenen vuoden takainen tallikaverini Marianna oli kuukausi sitten laittanut postiin ystävänsä tekemät maailman suloisimmat siili-lapaset! Liikutuin ihan kyyneliin ja Tim ihasteli kotiin tullessaan lapasia myös. Miten mitään näin syötävän suloista voi ollakaan? Raaskiiko näitä edes käyttää sitten loppuvuodesta, kun taas tulee kylmemmät ilmat? Muistan hämärästi, että Marianna kysyi osoitettani jossain vaiheessa, mutta en odottanut mitään. Mariannalle kiitos ja minulle muistutus: miten itsekin muistaisin ja osaisin samalla tavalla ilahduttaa jotakuta?

Mariannan lähettämät ihanat siililapaset!

Mariannan lähettämät ihanat siililapaset!

Pitkältä tuntunut (Timin) työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Kun lähes joka viikonloppu on ollut ennalta sovittua ohjelmaa, on ohjelmoimaton aika ylellisyyttä. Tim haluaa laittaa omaa kotia kuntoon ja minä taidan käydä ostamassa meille pari halpaa tuolia terassille. Heitän uuden pöytäliinan maalauspöydän päälle, katan nätisti ja sitten voimme illalla syödä ulkona. Romanttiset ulkoilmatreffit oman miehen kanssa, ensimmäiset tänä vuonna. Pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen.

IMG_1013

Kanadan 150-vuotisjuhlien kunniaksi olen hankkinut pari hienoa Kanada-aiheista tavaraa, kuten tämän ison tarjottimen. Ehkä laitan tähän tarjolle hyvää leipää?

 

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *