Takaisin kotona Kanadassa, oman kullan kainalossa

Onni. Se on sitä, kun saa taas herätä rakkaansa lämpimästä kyljestä, nuuskutella kaulaa ja levätä vielä hetken omassa sängyssä. Onnea on haahuilla omassa kodissa Kanadassa, tarkastella kaikkia niitä parannuksia, mitä taitava aviomies on tehnyt sillä välin kun olin puolitoista kuukautta Suomessa. Onnea on, kun saa kuunnella klassista Kanadan yleisradiosta samalla kun silittää isoa vaatekasaa. Onnea on mennä miehen mukaan ennen auringonnousua asentamaan keittiötä ja viettää koko päivä yhdessä. Onnea on tarpoa lähimetsässä ja hämmästellä, miten huikean luonnon keskellä saamme asua. Onnea on laittaa illalla tuli takkaan, katsella kullan kanssa Netflixiä ja tehdä ristipistotöitä. ”Ei tän elämän tän kummempaa tartte olla”, kuten hyvä ystäväni Arja sanoo.

Kotona!

Kotona!

Siskon ja äidin kanssa käytiin "hovikuvaajani" Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla.

Sarjassamme ”Suomalaisia naisia”. Marja-siskoni ja äitini Liisan kanssa käytiin ”hovikuvaajani” Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla, meikki Emma Ärmänen.

Suomessa oli kivaa ja kiireistä. Tein monta työkeikkaa, tapasin valtavasti tuttuja ja ehdin viettää kunnolla aikaa joidenkin läheisten ystävien kanssa. Kävimme äidin ja toisen siskon kanssa valokuvissa. Nautin Helsingin kulttuuritarjonnasta vaikka kärsin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan teatterissa. Poikkesin Münchenissä, vietin viikonlopun Bukarestissa ja päivän Tallinnassa. Sain uudet hampaat, tai ainakin siis kruunut takahampaisiin ja kävin mammografiassa. Vierailin sairaaloissa. Kävin messuilla ja tapahtumissa, yksissä häissä, yksissä hautajaisissa ja monilla syntymäpäivillä. Matkasin kerran Jyväskylään ja kaksi kertaa Turkuun. Yövyin myös Salossa ja Kauniaisissa. Näin kaikki viisi pientä kummilastani ainakin kerran ja sain paljon haleja. Hyvä reissu.

Pieni kummityttöni L, tai "nainen nimeltä Mia Halonen" .

Pieni kummityttöni L, tai ”nainen nimeltä Mia Halonen”, kertoo nimilappu ja minun silmälasini ja saappaani.

Touhutytöt M ja L. Nyt "Mia Halosella" on myös minun jakkuni.

Touhutytöt M ja L. Nyt ”Mia Halosella” on myös minun jakkuni.

Tim oli poissaollessani keskittynyt töihin, ”koska elämän keskipiste oli poissa”. Rahatöiden välissä kotikin on kohentunut kummasti. Viimeisenä päivänä ennen tuloani Tim oli vielä ostanut kaapin täyteen ruokia, joista pidän ja pedannut sängyn nätiksi puhtailla lakanoilla, että minun olisi mukava tulla kotiin. Ja olihan se. Ihana, hoksaavainen Tim!

image

Matkan jälkeen olen kieltämättä ollut vähän kesäterässä. Kahvia kuluu tavallista enemmän, enkä silti ole kovin skarppi, varsinkaan ilta-yhdeksän jälkeen. En tiedä, kuinka kauan kehtaan syyttää 10-tunnin aikaeroa ja jetlagia.

image

Maailman paras paikka kulkee aina Timin mukana.

Kanadassa Kiitospäivää vietetään aiemmin kuin Amerikassa, jo näin lokakuun alussa. Maanantai-iltana menimme siis kotimäen toiselle puolen appivanhempien luo ensimmäiselle kanadalaiselle Kiitospäivän illalliselleni. Anoppi oli laittanut ihanaa paistia tykötarpeineen, appiukko tarjoili hyvää viiniä ja sherryä. Oli mukava ilta, hienoa olla takaisin uudella kotiseudulla ja uusien sukulaisten ja ystävien keskellä. Jos edes kerran vuodessa saa pysähtyä kaiken hyvän äärelle mitä elämässä on, niin sadonkorjuun aika juuri pimeimmän vuodenajan alkaessa on sille sopiva hetki. Viimeisen vuoden aikana Tim ja minä olemme menneet kihloihin ja naimisiin, viettäneet hääjuhlia, muuttaneet Kanadaan ja ostaneet talon, remontoineet ja reissanneet ja rakentaneet uusia ystävyyksiä. On ollut hieno vuosi meille kahdelle. Toivottavasti ensi vuonnakin saamme viettää Kiitospäivää yhtä onnellisissa tunnelmissa. Koti on nyt Kanadassa.

IMG_5626

 

Lisää toivoa – suomalainen huipputapahtuma Nordic Business Forum

Siinä se taas oli, yksi syksyn ehdottomista kohokohdista. Maanantai ja tiistai minulta kului aamusta iltaan Nordic Business Forumissa, ja vauhdikkaasti kuluikin.

Vuosia sitten toinen NBF:n perustajista Hans-Peter Siefen pyysi minua mukaan ja tämä oli kuudes vuosi, kun vedin kaikki kansainvälisten puhujatähtien lehdistötilaisuudet. Sinänsä se ei ole kauhean hankala homma, koska ensinnäkin ennakkojärjestelyt on aina hoidettu loistavasti, ensin toisen perustajan Jyri Lindenin ja nyt Anniina Turusen ohjauksessa. Joka vuosi olen kiinnostavien kansainvälisten huippupuhujien lisäksi saanut tutustua myös aivan huikeisiin nuoriin vapaaehtoisiin, jotka aina tuovat toivoa siitä, että Suomen peli ei ole vielä menetetty.

Pressitäti Mia virkapuvussaan.

Pressitäti Mia virkapuvussaan.

Toiseksi NBF:ssä on aivan käsittämätön tekemisen meininki. Jyri ja Hans-Peter olivat vain vähän päälle kahdenkymmenen alkaessaan järjestää bisnesseminaareja Jyväskylässä – ja heti toiseen järjestämäänsä seminaariin 2011 saivat pääpuhujaksi Yhdysvaltojen entisen varapresidentin Al Goren. Eipä pojilla paljon päätä palellut! Tilaisuus on kasvanut vuosi vuodelta ja nyt Helsingin Messukeskukseen kokoontui jo yli 7500 ihmistä. Eikä Jyri ja Hans-Peter edelleenkään ole iällä pilattuja. Kummatkin ovat aina tyyniä ja ystävällisiä, vaikka stressin täytyy olla kova. Respect.

IMG_6007

Innostus tarttuu. NBF:ssä tulee olo, että suunnilleen kaikki on maailmassa mahdollista, kun vaan saa oikeat ihmiset mukaan. Erityisen hienoa minusta on se, että vaikka on kyse bisnesseminaarista, NBF:ssä ei koskaan ole aiheena ”näin teet kasoittain rahaa viekkaudella, vääryydellä ja toisten ihmisten ja luonnon kustannuksella” (vaikka itse asiassa veikkaan, että senkin nimiseen seminaariin olisi tulijoita) – päinvastoin, tänä vuonna puhuttiin paljon mm. ympäristöasioista ja vastuullisuudesta. Joka vuosi monen puhujan sanat koskettavat niin, että jokin parempi versio minusta saa sisälläni enemmän voimaa. Minäkin haluan ja voin olla osa muutosta kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa, edes pieneltä osin.

Muuten, suunnilleen jokainen puhuja vuosien varrella on kehunut järjestelyjen lisäksi sitä, millainen erityislaatuinen tunnelma Nordic Business Forumissa on. Nämä kaikennähneet puhujat pääsevät Suomessa sellaiseen salaperäiseen taikapiiriin, joka syntyy, kun tuhannet ihmiset keskittyvät kuuntelemaan. Sellaista kuulemma harvoin tapahtuu bisnesseminaareissa maailmalla.

image

Nick Vujicic oli monen mielestä seminaarin innostavin puhuja. Jos ilman raajoja syntynyt pystyy menestyksekkäästi elämään täyttä elämää, mikä on minun tekosyyni? Kuva Anniina Turunen.

Tämänvuotisista puhujista mieleen jäi tietysti megatähdet Will Smith ja Sir Richard Branson, mutta myös Patrick Lencioni, joka on iso tähti maailmalla erityisesti ryhmien toimintaan liittyen. Suosikkipuhujani vuosien varrelta ei ole ollut Arnold Schwarzenegger, Arianna Huffington, Jack Welch tai edes suosikkikirjailijani Malcolm Gladwell, vaan ruotsalainen väestötieteilijä Hans Rosling, joka NBF:ssä 2012 havainnollisti väestönkasvua mm. vessapaperirullakasalla ja pyykinpesukoneella. Superhauska esitys oli täynnä realismia ja optimismia. Harmi, että en koskaan enää pääse kuulemaan Roslingia, sillä hän kuoli hiljattain. Onneksi netissä on paljon mainioita videoita, joita innokkaasti olen näyttänyt kavereilleni ja Hans Roslingin poika jatkaa isänsä hienoa työtä.

Monena vuonna häikäisevän hyvin NBF:n juontanut André Noel Chaker ja vaimonsa Hanna.

Aiempina vuosina häikäisevän hyvin NBF:n juontanut André Noel Chaker ja vaimonsa Hanna.

Ensimmäisen päivän VIP-iltatilaisuus on aina erityisen hieno mahdollisuus tavata ihmisiä, alalta kuin alalta. Verkostoituminen onkin yksi tapahtuman tärkeistä tavoitteista. Juhlissa on aina monia ennestään tuttuja, mutta vieraatkin ihmiset alkavat helposti juttusille. Silloin tällöin näistä kohtaamisista on poikinut työkeikkojakin, joko juontajana tai kirjoittajana. Tänä vuonna yllättävän moni tuntematon ihminen tuli sydämellisesti onnittelemaan naimisiinmenostani ja kertoi seuraavansa ahkerasti tätä blogia! Hämmentävää.

Virpi Utriaisen, joka kannustaa tulevaisuuden yrittäjiä Junior Chamber of Commercessa, tapasin NBF:ssä jo pari vuotta sitten.

Tapasin tulevaisuuden yrittäjiä Nuori Yrittäjyys ry:ssä luotsaavan Virpi Utriaisen NBF:ssä jo pari vuotta sitten.

Nyt on takki tyhjähkö ja olo hieman surumielinen. Saattaa nimittäin olla, että tämä kuudes kerta oli minulle viimeinen Nordic Business Forumissa. Elämäni on nyt pääosin Kanadassa ja täytyy laskea, kuinka usein voin Suomeen suhahtaa. Vaikka ensi vuonna olisi tietysti Kevin Spacey ja Lindsey Vonn tulossa NBF:ään.. Joka tapauksessa olen iloinen ja kiitollinen siitä, että Hans-Peter Siefen houkutteli minut aikoinaan mukaan. Elämäni olisi paljon köyhempää ilman kaikkia näitä syksyisiä kohtaamisia vuosien varrella.

Suomen luontoa hyödynnettiin hienostuneesti visuaalisessa ilmeessä.

Suomen luontoa hyödynnettiin hienostuneesti visuaalisessa ilmeessä.

 

”Ei se sattunutkaan”, sanoi Mia-täti mammografiassa

Mammografia. Miten pehmeän pyöreä sana. Tulee mieleen kaikki mammat ja muut lempeät nisäkkäät. Mielikuva on kyllä varsin kaukana todellisuudesta.

Näin kun olen täyttänyt puoli vuosisataa, saan joka toinen vuosi kutsun mammografiaan, rintasyövän seulontatutkimukseen. Kaksi vuotta sitten oli eka kerta, jota olin pelännyt aivan hulluna. Olin aivan viime hetkelläkin kääntymässä pois, mutta ajattelin, että enköhän kestä sen pari minuuttia, ystävättärieni muistoksi. Minulta on nimittäin kuollut kaksi ystävätärtä nelikymppisinä rintasyöpään. Vielä useampi on rintasyövän sairastanut ja siitä selvinnyt – kenties juuri mammografian ja varhaisen diagnoosin ansiosta.

Tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa hääkuvassa on rintavarustus sen verran esillä, että käynee kuvituskuvasta?

Villi arvaus: mammografialaite on jonkun miehen suunnittelema. Vai tulisiko muka jollekulle naiselle ensimmäisenä mieleen, että jonkinmoisen tötterön sijaan pienetkin rinnat kannattaa litistää litteiden levyjen väliin? Tosin kokenut hoitaja kertoi, ettei rintojen koolla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko tutkimus hankala tai kivulias.

Turha kaunistella: kyllä se sattui, silloin ensimmäisellä kerralla. Hyvä puoli oli se, että toimitus kesti hyvin vähän aikaa. Muistelin niiden parinkymmenen sekunnin aikana tutkimusta, jonka mukaan ihminen kestää kipua paremmin silloin, kun kiroilee. Voimasana on todellakin siis osuva nimitys.

Mutta kumma kyllä tällä toisella kerralla toimitus ei sattunutkaan oikeastaan juuri ollenkaan. En kiroillut yhtään! Muistikuvissani litistyslevyt olivat kylmää terästä, mutta nyt ne olivatkin huoneenlämpöistä muovia. Ehkä olin vähän rennompi, kun tiesin, että selviän hengissä? Tai olisiko ensimmäisellä kerralla vaan ollut hormonit siinä vaiheessa kuukautta, että olin arka ja herkkä kuin kevään ensi kukkanen?

Nyt sitten jään odottelemaan kirjallisia tuloksia. Kolmen viikon sisällä pitäisi saada tietää, onko aihetta jatkotutkimuksiin. Pieni osa minusta vähän jännittää, sillä lapsettomat naiset kuulemma sairastuvat rinta- ja muihin naistensyöpiin todennäköisemmin kuin synnyttäneet ja imettäneet naiset. Kohtalon ivaa sekin, että ensin et saa lasta ja sitten vielä sairastut.

Kirjoitin muutama päivä sitten blogipostauksen kiitollisuudesta. Kiitollinen olen kaikesta valittamisestani huolimatta siitäkin, että saan etuoikeuden käydä mammografiassa. Hengissä ollaan vielä, ja täysillä!

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong