Pitkä perjantai vai Good Friday?

Pääsiäinen ei aikuisena aina ole ollut ihan niin rentouttava ja iloinen kuin pajunkissaisessa lapsuudessa. Usein tähän aikaan vuodesta olen ollut keskellä aika uuvuttavaa työputkea ja vitamiinivarastot hupenemassa. Talvi raahautuu monena vuonna vielä pitkälle huhtikuuhun, vaikka muuta teeskentelemme. Oikeastaan sellaista vuoripurot-solisevat-kukkaniittyjen-kupeessa -kevättä on Suomen ilmastossa vasta toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Tietysti pääsiäisenä, etenkin jos pääsiäinen on vasta huhtikuun puolella, illat ovat jo valoisia ja ilmassa on lupaus tulevasta kesästä, mutta silti nokka vuotaa.

IMG_0403

Ennemminkin kuin ilmasto, mielentilaa taitaa säädellä se, mitä yksityiselämässä tapahtuu. Näihin aikoihin muistan aina sen nuoruuden kevään kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun olin saanut kuivakat pakit pojalta, johon olin kovin ihastunut – taas sellainen vähän hillitty insinöörityyppinen kunnon poika, johon useimmiten haksahdan (juu, Tim on sellainen myös). 80-luvulla mikään ei ollut pääsiäispyhinä auki, ja niinpä surin opiskelijasoluhuoneessani yksin, kun kämppikset olivat kotiseuduillaan. Toisena pääsiäispäivänä nousin ylös ja päätin, että ei tämä kokemus saa määrittää minua. Vielä tulee muita ihastumisia, ja joku kiva vielä tajuaa, mitä menettäisi, jos ei minua saisi. Ja tulihan niitä, ihastumisia puolin ja toisin. Ja sydänsuruja, surullisia pääsiäisiä. Niitä ihan kivoja pääsiäisiähän ei oikein muista, koska dramaattiset tapahtumat pysyvät muistissa paremmin. Dramaattinen oli myös pääsiäinen viisi vuotta sitten, kun silloinen avomieheni oli juuri ilmoittanut, että ei pysty asumaan kenenkään kanssa. Kiirastorstain aamuna kuulin vierashuoneeseen miehen lähtevän töihin. Keittiön pöydällä odotti lappu, että hän lähti pääsiäiseksi kotiseuduille Skotlantiin, nähdään maanantaina! Siinä sitten pärjäilin pääsiäisen mitenkuten itsekseni Lontoossa ja suunnittelin, kuinka saan elämäni taas kasaan Suomessa.

Miksi taas muistelen suruisia aikoja, kun elämässäni on nyt niin paljon uutta mukavaa? Syyttäisinkö Kanadan yleisradioyhtiötä, joka soitti koko Neil Youngin hienon Harvest-albumin, joka aina saa minut vähän melankoliselle mielelle? Vaiko geenejäni, jotka muistavat, että vielä yksi ihmisikä sitten tähän aikaan vuodesta ruoka alkoi suomalaisissa aitoissa käydä hyvin vähiin? Tai onko vain ikävä kummilapsia ja muita pikku virpojia? Kolmen kummilapseni äiti Sanna Kiiski kirjoitti pitkäperjantain blogissaan, mitä kaikkea kivaa heillä taas on touhuttu ja olen vähän kade, kun en päässyt elokuviin, eväsretkelle ja leipomaan joulupipareita lasten kanssa.

http://blogit.apu.fi/vastarannansannakiiski/

Täällä Kanadan länsilaidalla moni on tuntunut odottavan pääsiäisen vapaapäiviä kiihkeästi. Timilläkin on takanaan putki pitkiä työpäiviä ja tänään nukuttiin pitkään: kello oli jo 06:57 kun heräsimme! Luksusta! Yritän muistaa, että vapaapäiville ja lomille ei saisi asettaa liikaa paineita. Kaikki ei millään ole täydellistä, aina on joku kohta rempallaan – joko kuvainnollisesti tai konkreettisesti. Täällä meillä tietysti ihan konkreettisesti, kun keskeneräisen remontin keskellä eletään.

IMG_0553

”Kun halvalla sai” -villamatto kuivumassa vuokra-asunnon parvella. Pian näemme, miltä se näyttää uudella paikallaan talossa.

Luin virallisista tilastoista, että reilusti yli puolet nanaimolaisista ei harjoita mitään uskontoa, joten ei ihme, että pääsiäinen näyttäytyy täällä enemmän pupujuhlana kuin uskonnollisena pyhänä. Useimmat kaupat ovat kiinni, mutta moni tekee rästiin jääneitä pikkuhommia. Vuokrasopimuksen mukaan meidän piti pesettää kokolattiamatot ennen muuttoa, vaikka asuimmekin vuokrakämpässä vain 3 kuukautta. Höseltävä pesusetä tuli kämpille tänä aamuna ja kertoi tuntevansa paljon suomalaissyntyisiä kalastajia saaren pohjoisosista. Samalla setä pesaisi myös suuren itämaisen maton, jonka ostin puoli-ilmaiseksi nettikirppikseltä. En ole ihan varma, miten matto sopii tänne uuteen taloon, mutta rahallinen satsaus ei ollut iso. Sulo Vilén -tyyppisessä ”kun niin halvalla sai” -ostoksissa on se hyvä puoli, että on varaa kokeilla erilaisia tyylejä. Tai OLISI varaa: kummallisesti kotiin on kertynyt samanlaisia maapalloja, vaaseja, kynttilänjalkoja ja matkamuistolautasia kuin Suomessakin. Ja kaksi täsmälleen samaa pöytää ja kirjahylly.. Mutta jos on varma tyylistään, niin miksi muuttaa sitä?

Tim vaihtoi ulko-oveen uuden lasin, ikkunassa vielä rippeet lasimaalauksesta, joka muistutti liikaa menneestä ajasta.

Tim vaihtoi ulko-oveen uuden lasin, ikkunassa vielä rippeet lasimaalauksesta, joka muistutti liikaa menneestä ajasta.

Työteliäs Tim on huhkinut koko päivän. Ensin Tim korjasi auton, sitten vaihtoi ulko-oven ikkunan ja nyt on vuorossa tiskikoneen asennus. 80-luvulla rakennetussa talossamme ei ennestään ollut tiskikonetta ollenkaan, vaikka paikka sille olikin valmiina, joten nyt laitamme ainakin ensialkuun käyttämättömän vintage-koneen, jonka saimme kaupan päälle hakiessamme remonttikohteesta supermakeita ammeita ja pesualtaita. Jotka muuten olivat ilmaisia.

Kanadalainen unelmavävy osaa asentaa kodinkoneitakin.

Kanadalainen unelmavävy osaa asentaa kodinkoneitakin.

Minä sen sijaan olen keskittynyt funtsimiseen takan ääressä. Raskas homma, mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä! Ennen kuin lähetät sääliviä sympatiaviestejä Tim-paralle, niin välitän Timin terveiset: tämä kotona paikkojen kuntoon laittaminen on hänen tapansa rentoutua. Ja olen minäkin sentään järjestellyt astioita uusille paikoille, pesaissut kylpyhuoneen ja tehnyt sänkyyn topatun päädyn. Tadaa! Kirpparipeitto taiteltuna päädyn yli.

Topattu sängynpääty sekunneissa. Taulutkin jo seinällä!

Topattu sängynpääty sekunneissa. Taulutkin jo seinällä!

Huomenna anoppi ja appiukko ovat kutsuneet pääsiäisillalliselle. Jännä nähdä, mikä täällä on pääsiäisruokaa. Mämmiä on turha odottaa, mutta ruokalistassa saattaa olla eurooppalaisia vaikutteita, kiitos Timin saksalaisen isäpuolen. Kummatkin ovat ottaneet minut sydämellisesti vastaan ja auttavat mielellään kaikessa. Minulla kävi siis hyvä säkä appivanhempien suhteen. Timin mielestä ei niin hyvä säkä sentään, kuin hänellä. Äitini on varmaan yksi iso tekijä, millä hurmasin Timin. Ei ihme, että Tim osaa sanoa suomeksi esimerkiksi ”ihana anoppi” ja ”ota lisää ruokaa, ota kaikki!”

Toivottavasti se Timin ihana anoppi muistaa säästää minulle Fazerin Mignon-munan. Tai kaksi.

Iloista pääsiäisen aikaa! Tähän asti on selvitty, nyt on aika huilia ja sitten katsotaan, millaisia kivoja seikkailuja kevät tuo tullessaan. Jospa tämä oli Pitkänperjantain sijaan sittenkin kanadalaisittain Good Friday?

Ruokailutila vasemmalla on remonttitarpeiden varastona, mutta takasta voi silti nauttia.

Ruokailutila vasemmalla on remonttitarpeiden varastona, mutta takasta voi silti nauttia.

 

Sent from my iPad

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *