Samettisia jättiläispuita ja huikaisevia näköaloja – 100 km matka Victoriaan on elämys

Nyt taas olen niin vaikuttunut täkäläisistä maisemista, että en millään malta olla hehkuttamatta kuvien kanssa päiväreissuamme Victoriaan. Mutta tällä kertaa en puhu British Columbian pääkaupungista sen enempää, vaan nimenomaan matkasta.

Tim on välillä joutunut ajamaan tuo reilun sadan kilometrin matkan Victoriaan päivittäin. Kun on tullut lunta ja räntää, en ole ollut mitenkään innoissani miehen lähtiessä aamu-viideltä liukkaalle ja pimeälle tielle. Mutta perjantaina aamupäivällä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikki oli ihanasti.

IMG_1379

Tässä vaiheessa tie vielä oli väljä ja avoin.

Täällä Vancouverin 460 kilometriä pitkällä saarella on vain yksi valtatie, joka kulkee etelästä Victoriasta pohjoiseen Port Hardyyn asti. Paikoin vaikeakulkuisen maaston takia tie kulkee saaren itälaitaa. Vuorten yli mentäessä monin kohdin kaistoja on vain yksi suuntaansa, joten tuhansien ihmisen posottaessa työmatkaansa onnettomuuksia sattuu usein. Ja niin oli tapahtunut myös tällä kertaa.

IMG_1380

Jouduimme tunniksi sumppuun mutkaiselle vuoristo-osuudelle. Olimme lähteneet matkaan erittäin hyvissä ajoin, mutta Tim myöhästyi silti kokouksestaan puolisen tuntia.

Paluumatkalla halusin kerrankin tehdä pari pysähdystä. Ensimmäinen oli lähellä Victoriaa.

IMG_1393

Tie tuntuu menevän taikametsän läpi.

Goldstream Provincial Park on aivan valtatien varrella ja olen joka kerta halunnut pysähtyä siellä, koska puisto näyttää auton ikkunastakin vilahtaessaan satumaisen kauniilta.

IMG_1403

Ihana joki virtaa puiston halki.

IMG_1415

Goldstream – kultavirta! Aivan nimensä mukainen.

Kuumana iltapäivänä oli ihana kävellä varjoisassa metsässä, jossa puita koristi satumaisen samettinen sammal.

IMG_1401

Olen niin ihastunut täkäläisiin puihin! En ole missään nähnyt näin kauniita sammalpintoja.

IMG_1404

 

On vaikea saada kuvista mitään käsitystä siitä,miten valtavia nämä puut ovat. Tim poseerasi yhden setripuun edustalla.

IMG_1406

Tim on 182 cm pitkä, joten sormien väli on samaa luokkaa. Puun ympärysmitan täytyy siis olla reilusti yli 5 metriä.

IMG_1410

Pakkohan minunkin oli poseerata. Puiden halaaja!

Puistossa voisi viettää enemmänkin aikaa ja kiivetä vaikka vuorelle. Tosin alueella on sekä karhuja että puumia, joista varoitetaan tässä taulussa.

IMG_1412

Finlaysonin nimi vilahtelee täällä monessa paikassa. Ettei olisi ollut samaa skottisukua sekä Suomeen tekstiilitehtaan perustanut James että Kanadan länsirannikolla vaikuttanut Roderick.

Koska meillä ei tällä kertaa ollut mikään kiire kotiin, päätimme pysähtyä myös näköalapaikoilla vuoristotien korkeimmilla kohdilla. Ja kyllä kannatti, vai mitä?

IMG_1419

Maisemat tuovat mieleen Norjan vuonot ja vuoret.

IMG_1417

Näköalapaikalta on huikaisevat näkymät itään saarille ja salmen taakse mantereelle.

IMG_1424

Meri ja taivas hohtivat suunnilleen yhtä sinisinä.

IMG_1423

Näköalapaikalla sai nauttia myös alkuperäiskansan taiteesta. Toteemit ovat usein todella vaikuttavia.

Kotiin päästyämme oli ihana istuskella varjoisalla mutta silti lämpimällä terassilla ja nauttia lintujen konsertista. Tuntui melkein haikealta ajatella, että en vietä koko kesää täällä kotona Kanadassa. Olen nimittäin kesäkuun alkupuolella tulossa Suomeen, Tim tulee perässä vähän myöhemmin. Meillä on yhdessä kuukauden verran aikaa nauttia Suomen suvesta.

Ehdimme muuttokuorman pakkauksen ja ystävien tapaamisen keskelläkin lähteä parin viikon kotimaankierrokselle – tai kai pitäisi sanoa, että minun synnyinmaatani kiertämään – ja nyt suunnittelen kuumeisesti, mitä haluan Timille näyttää. Eteläistä Suomea Jyväskylän korkeudelle asti ehdimme syyskaudella jo kiertääkin kohtalaisen hyvin, mutta kesällähän kaikki on ihanampaa. Turun saaristoon ja Saimaalle haluamme palata, ehkä tällä kertaa veneillen tai meloen. Ahvenanmaalla saamme viettää juhannuksen ystävien kanssa. Pohjanmaalle menemme ilman muuta sukulaisia tapaamaan, samalla voisi käydä Merenkurkun kansallispuistossa katsomassa kuinka paljon maata on noussut esiin sitten viime käynnin. Kolin kansallismaisema, Raatteenportin vaikuttava muistomerkki, Mannerheimin synnyinkoti Askaisissa, joka on yksi ainoista barokkityylisistä kartanolinnoista Suomessa? Vanha Rauma? Puumala? Mitä kaikkea nähtävää onkaan Lapissa? Niin paljon paikkoja, niin vähän aikaa.

Ehkä pakkaamme mukaan makuupussit ja ajamme valoisassa kesäyössä sinne minne nenä näyttää. Se voisi olla todella romanttisista.

IMG_1429

Kommentit
  1. 1

    Jouskis sanoo

    Ihana seurata seikkailujasi Kanadan länsirannikolla, johon minäkin ihastuin – 80 luvulla. Kiitos kuvista ja tunnelmoinnista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *