Suomen suvessa tavaroita karsimassa

Lähdimme Timin kanssa Suomesta Kanadaan tammikuun alussa. Sen jälkeen on elämässämme tapahtunut vaikka mitä, niin kuin tämän blogin ahkerat lukijat ovat huomanneetkin.

Nyt olemme lennähtäneet takaisin Suomeen parhaimmaksi kesäajaksi, minä tulin aiemmin ja Tim kun töiltään ennätti. Nämä päivät Suomessa ovat kuluneet vauhdikkaasti. Järjestelen nimittäin sekä pientä hääjuhlaa että sen jälkeistä lomailua ympäri Suomen. Yritän myös karsia tavaroitani, jotka ovat lähes puoli vuotta kyyhöttäneet vanhan äitini nurkissa.

Viisi kuukautta tuo kummasti etäisyyttä moneen tavaraan, joka tuntui säilyttämisen arvoiselta vielä ennen joulua. Karsiminen ei silti ole helppoa, olenhan pula-ajan ihmisten tytär ja mielessä on aina ”tätä voi vielä tarvita, jos huonot ajat tulee”. Nyt kun luen äidille ääneen Väinö Linnan  hienoa ”Täällä pohjantähden alla” -trilogiaa, niin saan muistutuksen, että onhan niitä huonoja aikoja Suomessa nähty kerran jos toisenkin. Nykyisin tavaraa riittää sekä köyhissä että rikkaissa kodeissa (laatu tosin vaihtelee), mutta vielä minun lapsuudessani ei kellään tuntunut olevan kovin paljon tavaraa. Ei ainakaan vaatteita, kenkiä ja kirjoja, joita kaikkia minullakin on nykyään yllin kyllin.

Tämä matkalaukku tuli 15-vuotiaan äitini mukana Pohjanmaalta Helsinkiin 40-luvun lopussa.

Tämä matkalaukku tuli 15-vuotiaan äitini mukana Pohjanmaalta Helsinkiin 40-luvun lopussa.

Jollain lailla kaikkea tätä elämän muuttumista kuvastavat matkalaukkuni. Pyörättömistä, raskaistakin laukuista olen siirtynyt yhä keveämpiin, suurempiin ja nelipyöräisiin. Matkustan niin paljon, että matkalaukuille tulee todellakin käyttöä, mutta onpa huima ero uusimmilla laukuillani siihen matkalaukkuun, missä äitini tavarat olivat, kun hän muutti Teuvalta Helsinkiin piikomaan. Ehkä se oli tavallaan hänelle yhtä suuri elämänmuutos kuin minun muuttoni Kanadaan?

Iso matkalaukkuni hajosi viime syksynä Floridassa ja matkalta piti ostaa uusi tilalle. Tämä reissasi mukanani Kanadaan tammikuussa.

Yksi iso matkalaukkuni hajosi viime syksynä Floridassa ja matkalta piti ostaa uusi tilalle. Tämä reissasi sitten mukanani Kanadaan tammikuussa ja nyt taas takaisin Suomeen.

Vaatevarastosta päätellen olen muuten todellakin elänyt aktiivista ja monipuolista elämää: on iltapukuja, jakkupukuja, salivaatteita, ratsastushousuja, tennishameita, cocktail-leninkejä, ulkoilutakkeja, kukkamekkoja, veneilypaitoja, paljettitoppeja, uimapukuja ja toppahousuja. Kuulostaa kalliilta, mutta ei ole: olen aina onnistunut löytämään vaatteita ystävämyynneistä ja kirpputoreilta muutamilla euroilla. Paljon vaatteita annoin pois jo ennen lähtöä, paljon on rakas siskoni myynyt (halvalla meni, mutta menköön), mutta vielä on vaate poikineen jäljelläkin – tosin jotkut ovat liian suuria tai liian pieniä. Lähdin nimittäin tammikuussa Kanadaan vain kahden matkalaukun kanssa, joten paljon ei mukaan mahtunut. Useat jäljellejäävistä vaatteista varmaan vielä päätyvät pikkuhiljaa matkassa mukana kotiin Kanadaan, toisiin otan vielä hetken etäisyyttä.

Sama pätee satoihin ja satoihin kirjoihin. Moni niistä päätyy jossain vaiheessa Kanadaan, mutta isot kasat aion jakaa ystäville Suomessa. Minulla on ollut onni saada haastatella kymmeniä kirjailijoita kirjakaupoissa ja kustantajien tapahtumissa, joten kirjojakin on kertynyt – sen lisäksi, että niitä tulee edelleen ostettuakin etenkin lentokentiltä ja divareista. Kirjahyllystäni näkee, että olen kiinnostunut kummallisen laajasti eri asioista. Etenkin sisustuksesta ja ihmissuhteista löytyy kirjoja joka lähtöön.

Tämä pyörätön matkalaukku tuntui jättimäiseltä, kun ensimmäistä kertaa matkasin Atlantin yli 17-vuotiaana kesävaihto-oppilaana.

Tämä pyörätön matkalaukku tuntui jättimäiseltä, kun ensimmäistä kertaa matkasin Atlantin yli 17-vuotiaana kesävaihto-oppilaana. Nyt se näyttää aika maltillisen kokoiselta.

Kirjojen ja vaatteiden lisäksi on astioita. Ja astioita. Ja astioita. Satoja laseja, lautasia, kuppeja ja kulhoja. Lähes täydellinen 12 hengen valkoinen Teema-sarja ja kymmeniä shampanjalasia. Matkamuistolautasia ympäri maailmaa. Söpöjä lintulautasia. Salaattikulhoja. Kaikkea, mitä kuvitella saattaa, jos ihmisen rakkaimpia harrastuksia ovat kirpputorit ja pöydän kattaminen. Jossain vaiheessa on pakko päättää, mikä kaikki on sen arvoista, että kannattaa tuoda toiselle puolen maapalloa noin 400 euron kuutiometrihintaan.

Keveä musta matkalaukkuni hajosi 90-luvun alussa Venetsiassa . Vihreä matkalaukku muutti sitten puoli vuotta myöhemmin kanssani Los Angelesiin.

Keveä musta olkahihnallinen matkalaukkuni hajosi 90-luvun alussa Venetsiassa ja ostin tilalle tämän kovan vihreän italialaislaukun. Tämä pyörätön laukku muutti sitten puoli vuotta myöhemmin kanssani Los Angelesiin.

Huomaan taas olevani 60-luvulla syntynyt suomalainen. Minun lapsuudessani kellään ei vielä ollut mahdottomasti tavaraa, eikä sitä ollut kaupoissakaan. Ei voinut ajatella, että jos heitän jotain pois nyt, voin helposti korvata sen uudella. ”Joka säästää saadessaan, sillä on ottaa tarvitessaan” päti myös tavaroihin, ei pelkästään rahaan. Siksi on ihanaa, kun Tim osaa suhtautua tavaroihin paljon keveämmin ja sanoa juuri oikealla hetkellä ”There is more at the store”, ”kaupassa on lisää”. Tavaroita menee ja tulee elämämme aikana, ja antaa mennä. Minä kerään nyt kokemuksia, muistoja ja tunteita.

Ihana krokopintainen lentolaukku löytyi Kuala Lumpurista. Paljon on tullut kilometrejä silekin muutamassa vuodessa.

Ihana krokopintainen lentolaukku löytyi Kuala Lumpurista. Paljon on tullut kilometrejä sillekin muutamassa vuodessa.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *