Täällä kevään alla

Spring! Miten ihanan kimmoisa sana kevät onkaan! Ei voi olla sattumaa, että se tarkoittaa myös jousta, loikkaa, vieteriä ja lähdettä. Välillä valo on poissa ja kaikki tuntuu vähän raskaalta ja toivottomalta – kunnes kevät taas tulee takaisin. Viipyy ovenraossa, aikailee, tulee esiin, menee taas piiloon, jahkailee taas. Mutta tulee sitten kuitenkin. Ainakin 52 kertaa minun elinaikanani on tullut. Nyt meillä Nanaimossa puissa on jo selvästi silmuja ja Tim väitti nähneensä ensimmäisiä sipulikukkia. Aurinko paistaa ja paljastaa, kuinka likaiset ikkunat ovat.

FDBCC218-877E-46B4-89F8-48B584D93843

Elin harmaan tammikuun aikalailla hiljaiseloa sängynpohjalla. Kahden pahan flunssan jälkeen olin noin kolme varttia terveehkö, kunnes sain vatsaflunssan. Sitten olinkin niin heikossa kunnossa, etten victorialaisessa hotellihuoneessa jaksanut edes katsoa remppa- ja asunnonosto-ohjelmia HGTV:ltä. Minut tuntevat tietävät, että silloin olen sitten jo tosi heikkona. Aika monta päivää meni ilman kahvia, mikä oli hyvä vieroituskuuri. Murukahvia nimittäin kuluu väsyneenä vähän turhankin usein eikä olisi yhtään huono homma vähän rajoittaa.

1D1B88BE-9B78-4459-BBA5-C02B711F7C16

Kun on kuukauden kokolailla poissa pelistä, tekemiset tuppaavat kasaantumaan. Niinpä olenkin nyt sitten viikon yrittänyt huhkia oikein urakalla tehtävälistaa pienemmäksi. Kirjoittaminen on jäänyt enkä ole jaksanut vastata edes ystävien kivoihin viesteihin (anteeksi Anne, Hanna, Marja ja muut!). Lukeakaan en ole ehtinyt niin paljon kuin olisin halunnut, en edes äidille.

Olen ehkä kertonutkin, että Suomessa asuessani minulla oli tapana melkein päivittäin juosta portaat ylös äidin asuntoon samassa talossa ja lukea ääneen jotain kirjaa, josta kummatkin olimme kiinnostuneita. Toissa kesänä kahlasimme läpi ”Tuulen viemää”, jonka äiti oli ensimmäisen kerran lukenut 14-vuotiaana piikatyttönä teuvalaisessa vinttikamarissa. Vaikka asun nyt toisella puolen maapalloa, olemme jatkaneet lukuhetkiä. Viime vuonna luimme uusimman Remeksen kirjan, Laura ja Saska Saarikosken erinomaisen ”Trump, Amerikan presidentti” ja ensimmäisen osan ”Täällä Pohjantähden alla” -trilogiasta.

Nyt on sitten meneillään Väinö Linnan hienon trilogian keskimmäinen osa ja voi pojat, että on välillä rankkaa lukea sadan vuoden takaisen kevään tapahtumista! Nyt kirjassa on punavankileirivaihe ja vähän väliä ääneni särkyy, kun kaikki vaan on niin kamalaa. Muistin kyllä parinkymmenen vuoden takaa, että en pysty itkemättä näitä kirjoja lukemaan. Linna kertoo niin koruttoman koskettavasti siitä, kuinka olemme kaikki sidoksissa toisiimme, halusimme tai emme. Tiedän, että minullakin (kuten varmaan melkein kaikilla muillakin suomalaisilla) on ollut sukulaisia sekä punaisten että valkoisten puolella ja on vaikea kuvitellakaan, kuinka vaikeita ratkaisuja tavalliset ihmiset ovat joutuneet tekemään selviytyäkseen.

8DF7547A-5713-4458-BE6A-7EE3B3E16586

”Pohjantähti” muistuttaa minua siitä, millaisia yhteiskunnallisia mullistuksia voi tapahtua, kun ihmiset kokevat jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta. Siksi suosittelen kirjaa lämpimästi etenkin kaikille jättipalkkaisille yritysjohtajille ja heidän poliitikkokavereilleen.

Suosittelen kirjaa lämpimästi myös kaikille kaltoinkohdelluille ja toivottomille, sillä ”Pohjantähti” antaa myös valtavasti toivoa. Vain viitisenkymmentä vuotta vankileirien jälkeen Suomesta oli jo tullut yksi maailman vauraimmista maista, jossa punavankileirillä olleen isoisoisänikin jälkeläiset saivat elää rauhassa ja opiskella niin, että jotkut ovat vaikuttaneet kansainväliselläkin tasolla maailman kehitykseen (en minä, mutta ne muut). Asiat voivat muuttua myös parempaan suuntaan, etenkin jos niitä aktiivisesti muutetaan.

Kiitos aiempien sukupolvien työn, minä sain koulussa opiskella maksutta (huom, ei ilmaiseksi!) useita kieliä, enkä ole joutunut täällä Kanaattassa raskaisiin kaivostöihin, niin kuin 100 vuoden takaiset Nanaimon suomalaiset. Sain jopa sairastaa ylellisesti king size -kokoisessa jättivuoteessa, rauhassa lämpimässä huoneessa. Ruokaa riittää eikä tarvitse laittaa puolet petäjäistä. Kyllä kelpaa.

Taas on kevät, linnut laulavat. Uusi mahdollisuus elää rauhan kesä.

EE9AB480-1F5B-49D7-A6BF-3E3AB11D4B9D

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *