Oo kesän lapsi mä oon! Oikea kesä alkoi Vancouverin saarella torstaina

Meillä Nanaimossa kesä alkoi torstaina. Ei, en puhu sellaisesta suomalaisesta toukokuisesta päivästä, jolloin varjossa iho menee hieman kananlihalle ja maa vielä hohkaa kylmää tennareitten ohuiden pohjien läpi. Täällä on nyt KESÄ.

Kun Tim lähti torstaiaamuna viiden aikoihin taas töihin Victoriaan linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Tai kesän ensimmäistä, miten sen nyt ottaa. Aamukahvia juodessa harmitti, että takaterassimme on rakennustyömaana eikä meillä ole vielä mitään paikkaa istuksia auringossa. Mittari oli päivällä suomalaisissa hellelukemissa, yli 25 astetta, taivas sellainen huikean kirkkaan sininen kuin vain kesällä voi olla. Iltapäivällä lähdin kauppaan ja olin pakahtua siihen, miten huimaavan kaunista oli – ja tietenkin kamera oli jäänyt kotiin. Tosin kuvat täältä eivät tee oikeutta, useimmat rakennukset ovat pohjois-amerikkalaiseen tapaan aika mitäänsanomattomia laatikoita, mutta yllättävä näkymä merelle tai hiljaisen vaikuttavana kohoava tunturimainen Mount Benson saavat ilon läikähtämään. Kylläpä Tim toi minut kauniiseen paikkaan asumaan!

IMG_0850

Naapurin pihassa kasvaa British Columbian provinssin nimikkopuu dogwood eli kanukka.

Sanoinkin Timille torstai-iltana, että elämäni on nyt täydellistä. Tim sanoi äkkiä, että älä vain sano noin, sittenhän ei ole kuin alamäki edessä. Mutta en ajattele sitä niin. Yli puolen vuosisadan aikana elämässäni on ollut tietysti paljon hienoja hetkiä, mutta on ollut myös vaikeita aikoja ja usein tuntuu, että niitä vaikeuksia on ollut enemmän kuin iloja. Nyt kun asiat ovat hyvin sen voi minun mielestäni sanoa myös ääneen. Tulevaisuudestahan emme kukaan oikeasti tiedä, joten nyt haluan pysähtyä tämän hyvän ajan äärelle ja arvostaa sitä. Nyt on asiat hyvin, tulevaisuus tuo mitä tuo. Kiitos!

Kesää täällä on jo odoteltukin. Tim mainosti minulle ennen muuttoamme, että täällä harvoin sataa lunta ja jos sataakin, se sulaa samantien pois. Helmikuussa on kevät ja huhtikuussa saattaa olla jo parikymmentä astetta lämmintä. No, tänä vuonna ei niin ollut, lunta tuli aina vaan uudelleen ja uudelleen, meilkein kuin Suomessa. En silti kehtaa valittaa. Minulle kelpaa tämä sukattoman kauden alku toukokuun alussa ihan hyvin. Jos normaaliin tapaan täällä on vielä lokakuussakin lämmintä, niin siinä on jo kesällä tarpeeksi pituutta.

IMG_1026

Sekalaista tavaraa kierrätyskeskuksen pihassa. Taka-alalla Nanaimon rakas Mount Benson, jonka huipulta lumet ovat viime päivinä sulaneet.

Suomen ilmastoa en siis kaipaa, mutta muita asioita kyllä. Yksi sellainen asia, mitä  Timin kanssa kaipaamme Suomesta on jotain niin arkista kuin juomapullojen kierrätyslaitteet, joita Suomessa on jokaisessa marketissa. Täällä keräämme pulloja ja tölkkejä muutaman viikon ja sitten joku päivä huristan autolla kierrätyskeskukseen, kaikkien muiden tavoin. Tosin meille suomalaisiin supersiisteihin kierrätyskeskuksiin tottuneille tämä Nanaimon kierrätyskeskus on vähän hurja.. Tölkit ja pullot lajitellaan isoihin likaisiin kärryihin ja kuljetetaan työntekijän luo, joka laskee joka tölkin, kirjaa määrän ja antaa kuitin, jolla automaatista saa pari dollaria. Kerroin joskus Timille, kuinka Los Angelesin aikoina olin välillä niin rahaton, että vein pulloja kierrätykseen asunnottomien kanssa ja saamillani parilla dollarilla ostin sitten lounaaksi tomaatteja, joiden päälle ripottelin pippuria. Niinpä sanomme Timin kanssa pullorahoja tomaattirahoiksi. Perjantaina tomaattirahastoon kertyi 2 Kanadan dollaria.

IMG_1025

Suomalaisen silmiin kierrätyskeskus näyttää enemmän kaatopaikalta, mutta maassa maan tavalla.

Vaikka olemme olleet Nanaimossa vasta 4 kuukautta, aina välillä kylillä törmää jo tuttuihin. Nyt kierrätyskeskuksen pihalla minulle tööttäsi auto, jossa istui ihana appiukkoni, joka oli kuullut radiovastaanottimesta kierrätyskeskuksen myymälässä. Appiukko harrastaa radiolaitteita ja niitä onkin kertynyt hänelle upea kokoelma, kaikki toimivia. Nyt uutta radiota ei löytynyt, mutta saipahan vintage-mersu vähän ulkoilutusta sillä aikaa kun anoppi oli töissä sisustusliikkeessä.

IMG_1027

Perjantaina sain postissa aivan ihanan yllätyksen: kolmenkymmenen vuoden takainen tallikaverini Marianna oli kuukausi sitten laittanut postiin ystävänsä tekemät maailman suloisimmat siili-lapaset! Liikutuin ihan kyyneliin ja Tim ihasteli kotiin tullessaan lapasia myös. Miten mitään näin syötävän suloista voi ollakaan? Raaskiiko näitä edes käyttää sitten loppuvuodesta, kun taas tulee kylmemmät ilmat? Muistan hämärästi, että Marianna kysyi osoitettani jossain vaiheessa, mutta en odottanut mitään. Mariannalle kiitos ja minulle muistutus: miten itsekin muistaisin ja osaisin samalla tavalla ilahduttaa jotakuta?

Mariannan lähettämät ihanat siililapaset!

Mariannan lähettämät ihanat siililapaset!

Pitkältä tuntunut (Timin) työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Kun lähes joka viikonloppu on ollut ennalta sovittua ohjelmaa, on ohjelmoimaton aika ylellisyyttä. Tim haluaa laittaa omaa kotia kuntoon ja minä taidan käydä ostamassa meille pari halpaa tuolia terassille. Heitän uuden pöytäliinan maalauspöydän päälle, katan nätisti ja sitten voimme illalla syödä ulkona. Romanttiset ulkoilmatreffit oman miehen kanssa, ensimmäiset tänä vuonna. Pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen.

IMG_1013

Kanadan 150-vuotisjuhlien kunniaksi olen hankkinut pari hienoa Kanada-aiheista tavaraa, kuten tämän ison tarjottimen. Ehkä laitan tähän tarjolle hyvää leipää?

 

 

 

 

Leppoisa miniloma

Espoolaissyntyinen perijätär on viettänyt leppoisaa pääsiäistä Kanadan länsireunalla ja löytänyt vanhan intohimonsa.

Aina lomakauden lopulla moni valittaa, että on enää viikko tai viikonloppu lomaa jäljellä. Mutta viikko on monelle maailmassa koko vuosiloma ja joskus viikonlopun aikana ehtii tapahtua vaikka mitä – muistele vaan vaikka nuoruuden festarireissuja. Lyhytkin tauko on parasta käyttää muuhun kuin sen loppumisen murehtimiseen. Loma se on minilomakin.

IMG_0615

Toivemies-Tim tajuaa ostaa kukkia sekä äidille että vaimolle.

Tänä pääsiäisviikonloppuna emme olleet Timin kanssa romanttisella minilomalla Pariisissa vaan ihan kotosalla. Olipa ylellistä! Saimme nukkua pitkään, poiketa rautakaupassa, käydä pienellä ajelulla, illallistaa iloisesti appivanhemmilla, laittaa kotia ja katsoa suomalaista telkkarisarjaa. Aivan mahtavaa!

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Niin kuin ennakoinkin, mämmiä ei ollut tarjolla illalliskutsuilla appivanhempien aistikkaassa kodissa, mutta en niin kauheasti mämmiä ikävöikään. Suomessa monessa pääsiäispöydässä tarjoillaan lammasta tai kanaa, mutta anoppilassa olikin kinkkua.  Niin kuin aina, ruoka oli herkullista ja seura vielä parempaa. Ystävämme Larry ja Martinakin oli kutsuttu mukaan. Sekä Martina että appiukko ovat saksalaissyntyisiä, joten jokaisella illallispöydässä istuneella kanadalaisella oli eurooppalainen puoliso. Puheensorina oli melkoinen. Jossain vaiheessa Tim huvittuneena katseli, kun appiukko puhui minulle saksaa ja minä vastasin sujuvasti suomeksi. Appiukko on suloinen.

IMG_0650

Viime viikolla Timiä nauratti, kun kerroin pääsiäiskukosta (”Easter Rooster”), joka käy pääsiäisyönä munimassa suklaamunan hattuun sängyn alle. Kukko ei tänä vuonna käynyt munimassa, mutta sain silti pääsiäislahjoja: appivanhemmilta pienen laatikollisen suklaaherkkuja ja valokuvakirjan anopin ottamista kuvista. Anoppi on todella taitava valokuvaaja, jonka maisemakuvia Vancouverin saarelta on myyty postikortteinakin. Olin joskus sanonut, että olisipa kiva näyttää näitä kuvia äidille, kun menen alkukesällä Suomeen. Fiksuna naisena anoppi oli pannut toiveen mieleensä ja nyt sitten sain oman kappaleen kirjasta. Eikä tässä vielä kaikki: vadelmaisen jälkiruoan aikaan Martina ojensi suuren paketin, josta paljastui tupaantuliaislahjaksi seeprataulu! Olin juuri tyytymättömänä asetellut olohuoneen sisustustauluja (kaikki ”oikea” taide on vielä Suomessa) uuteen järjestykseen, enkä keksinyt hevostaululle paria. En varmaan ikinä olisi itse tajunnut etsiä seepran kuvaa, mutta sehän sopii loistavasti. Mustavalkoisuus sitoo ruokailutilan mustavalkoiset kalusteet olohuoneeseen ja samalla seepra muistuttaa rakkaudestani eteläiseen Afrikkaan. Paha kyllä, liika muistuttaminen saa minut varmaan pian suunnittelemaan safarimatkaa. Onneksi rakkailla ystävilläni Annikalla ja Jannikalla on kummallakin Afrikan-matkoihin erikoistuneet matkatoimistot ja olen ollut Afrikassa matkanjohtajanakin. Ehkä menemme Timin kanssa romanttiselle telttasafarille?

IMG_0665

Matkasuunnitelmia on tietysti parasta tehdä silloin kun on vielä hengissä. Saimme siitä ikävän muistutuksen eilen aamulla, kun Timin vanha ystävä, vain pari vuotta vanhempi mies, oli yllättäen kuollut. Ehkä saan siis houkuteltua Timin reissuille piankin.

Rakkauksista puheenollen, eilen vanha rakkauteni humahti taas liekkeihin, kun pengoin kaappeja. Pikkuruiselle vierashuoneellemme tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tällä viikolla, kun Timin vanhempi lapsi tulee saarelle. Odotan kovasti taas kiinnostavia keskusteluja fiksun nuoren aikuisen kanssa. Vierashuoneessa ei kuitenkaan ole vielä kunnon kattolamppua, mutta sain tuunausidean. Etsin siihen sopivia tykötarpeita ja mitä löysinkään: värikkään kasan kirjontavillalankoja, jotka olen ostanut kirpparilta pari kuukautta sitten. Oi miten vastaansanomattomat värit, mikä ihana villan tuntu! Löysin myös kirpparilta ostamani peura-aiheisen kanavatyön ja se on taas menoa. Pisto piston jälkeen täytän huumaantuneena pintaa villalangalla, ihan niin kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun tein kelim-mattooni sopivia istuimia tai myöhemmin Kaliforniassa koti-ikävän iskiessä. Varoitus: Jos et halua jäädä pahasti koukkuun, älä kokeile kanavatöiden tekoa. Tänäänkään en ole saanut juuri mitään muuta tehtyä kuin ristipistoja. Tim laittoi vaneria lattiaan, mutta minätyttö se vain istuin olohuoneen sohvalla, katsoin sadetta ja kuuntelin radiosta klassista musiikkia pistellessäni menemään. Klassinen musiikki tosin saa kaiken tuntumaan hieman ylevältä.

IMG_0669

Eilen illalla saimme sitten myös annoksen suomalaista draamaa. Meillä ei ole vielä mitään ”tavallisia” tv-kanavia vaan pelkästään Netflix. Nyt kun olemme katsoneet lähes kaikki ”House of cardsin” jaksot etsimme uutta. Muistin kuulleeni, että Netflix on ostanut YLEn sarjan ”Sorjosen” nimellä ”Bordertown”. Eilen sitten istuimme kynttilänvalossa ja katselimme tuttuja näyttelijöitä tutuissa maisemissa. Vanhin siskoni asuu Lappeenrannassa, joten oli hauska sanoa, että tuonkin sillan yli olemme ajaneet. Timistä oli kiva tunnistaa joitain sanoja puheesta. Minä taas en meinannut tunnistaa, kun – suomalaisen nykydraaman tyyliin – sanoista on aika hankala saada selvää. Onneksi on englanninkielinen tekstitys!

Ensi viikonlopuksi lähdemme Larryn ja Martinan kanssa ihan oikealle minilomalle Tofinoon, joka on Vancouverin saaren länsilaidalla aavan valtameren äärellä. Ystävämme Marika ja Ilpo Suomesta ovat viettäneet paljon aikaa näillä seuduilla ja heidän mielestään Tofino on maailman kaunein paikka. Tim on käynyt aikoinaan paljonkin Tofinossa surffaamassa, joten hänelle se on tuttu paikka. Ehkä menemme valassafarille, tai sitten vain vaellamme maailmankuuluilla rannoilla, jonne aallot ovat kuulemma tuoneen paljon tavaraa myös Japanista tsunamin jäljiltä. Nyt vain täytyy vielä hankkia minulle sopivat kengät vaelteluun, kahteen matkalaukkuunkun ei määrättömästi kenkiä Suomesta mahtunut.

Ps. Seuraavassa postauksessani loppuviikolla paljastan, mikä on suomalaisten sinkkunaisten yleisin kysymys minulle ja miksi en haluaisi siihen vastata.

Anopin luontokuvat ovat upeita.

Anopin luontokuvat ovat upeita.