Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Tänään, 4.4. on kulunut tasan 3 kuukautta siitä kun lähdimme jäisestä Suomesta koleaan Kanadaan. Tim oli mainostanut, että tämä British Columbia -provinssin lounaisosa on kaikkein lämpimin osa koko jättimäistä Kanadaa ja siksi jokaisen kanadalaiseläkeläisen unelmapaikka. Lunta sataa palmunlehville ehkä parina päivänä talvessa ja sekin sulaa samantien. Helmikuun puolenvälin jälkeen on jo kevät ja kirsikkapuut kukassa, huhtikuussa saattaa olla jo täysi kesä, sanoi siippa. Jep jep.

Tämä talvi olikin sitten talvisin talvi miesmuistiin. Räntäistä lunta satoi harva se päivä. Silloin kun ei satanut, oli muuten vaan pilvistä. Kanadabuutseille oli käyttöä päivittäin. Juuri kun luulin, että nyt kevät tulee, tuli uusi kylmä kausi. Alkoi melkein tuntua jo siltä, kuin olisi Suomessa. Vain routa ja jää puuttuivat.

Mutta nyt uskallan jo iloita keväästä. Kevät on noin kuukauden myöhässä, mutta nyt se on täällä. Kolibrit (oikeasti, kolibrit!) väpyttävät ilmassa, krookukset ja narsissit kukkivat ja lisäksi moni sellainen kasvi, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan. Ensimmäinen voikukkakin on bongattu naapurin pihalla. Ja ne kirsikankukat.. Veikkaan, että näen ensimmäiset auenneet kukat täällä kotikaupungissani Nanaimossa huomenna.

Kirsikkapuu kukassa Victoriassa

Kirsikkapuu kukassa Victoriassa

Olen kyllä jo saanut nauttia vaaleanpunaisista kukkapilvistä: kirsikkapuut kukkivat lauantaina täyttä häkää Victoriassa – tosin sielläkin kuukauden tavanomaista myöhässä. Tim on paiskinut rahatöitä viime viikot oikein urakalla ja suurin osa töistä on British Columbian pääkaupungissa Victoriassa, jonne on noin kahden tunnin ajomatka vuorten yli. Miksi provinssin pääkaupunki on Vancouverin saarella eikä mannermaalla ja miksi pääkaupunki ei ole Vancouver (joka muuten ei ole Vancouverin saarella) – siihen on historialliset syynsä, jotka Tim joskus minulle kertoi, mutta niistä ehkä joskus toiste. Joka tapauksessa, Tim kutsuttiin töihin myös lauantaiksi ja minä päätin lähteä mukaan kevätretkelle. Niinpä heräsimme taas lauantaina samaan aikaan kuin joka muukin päivä näinä viikkoina eli kello 04.30 – kyllä, näin glamoröösiä on elämämme – ja ajoimme pimeää, sateista ja mutkaista tietä etelään.

Tim jäi työmaalle toimistotaloon Victorian keskustaan ja minä lähdin kylille. Aamu-seitsemältä sataa tihuutti vettä, mutta silti oli huikaisevan kaunista. Ollakseen pohjois-amerikkalainen kaupunki Victoria on yllättävän brittiläinen. Provinssin komea parlamenttirakennus ja hotellit sen ympärillä satamassa ovat ryhdikkään oloisia. Fisherman’s Warfin värikäs satama-alue on tietysti turistirysä, mutta viihtyisä sellainen. Siellä olisi kiva viettää lämmintä kesäiltaa kuppilassa istuskellen vaikka valassafarin jälkeen.

IMG_0110

Fisherman’s Warf, Victoria

Kirsikkapuut kukkivat lähes joka kadun varrella. Ajelin hiljakseen rantaa mukaillen ja tähyilin merelle, jossa muutaman kymmenen kilometrin päässä häämötti Yhdysvaltojen rannikko. Mietin, kuinka kieltolain aikaan kaksikymmentäluvulla Kanadan puolelta vietiin tuonkin salmen yli litra jos toinenkin pimeää viinaa etelänaapurin pohjattomille markkinoille. Monen kanadalaisen suvun omaisuuden perusta kuulemma luotiin silloin.

Beacon Hill Park, Victoria BC

Beacon Hill Park, Victoria BC

Kaupungin eteläkärjessä on kuuluisa Beacon Hillin puisto. Vaeltelin ilman suunnitelmaa ja yllätyin iloisesti erilaisten puiden ja istutusten välistä aukeavista näkymistä. Katselin nälkäisenä erilaisten muotojen ja vihreän sävyjen yhdistelmiä ja mietin, millä edes hitusen siitä saisi luotua omaan uuteen, kiviseen pihaamme.

IMG_0302

Loppupäivän kiersinkin Victorian kirpputoreilla, ainakin kuusi taisin löytää. Mitä varakkaampaa väkeä, sitä parempaa tavaraa kirppareilla -nyrkkisääntö päti jälleen ja tein taas aikamoisia löytöjä kotiin. (Juu juu, kuvia tulossa jossain vaiheessa).

En enää millään malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan vuokra-asunnosta omaan taloon! Timin rahatyöt tietysti mahdollistavat talon remontin, mutta fyysisesti raskaiden työpäivien ja pitkien ajomatkojen jälkeen ei oikein ole aikaa eikä mehuja remppahommiin. Olen ihan kelvollinen maalaamaan, siivoamaan ja sisustamaan, mutta ilman Timin monipuolisia rakennustaitoja ei mistään tulisi mitään. Sunnuntaina saimme sentään paljon aikaan. Nyt on makuuhuoneissa verhotangot ja keittiössä uusi ovi! Viimeistään loppukuusta muutetaan, oli valmista tai ei.

IMG_0382

Eikö ole jännää, kuinka joskus aika tuntuu kuluvan nopeasti ja silti ehtii tapahtua paljon? Nämä ensimmäiset kuukaudet uudella kotiseudulla ovat hujahtaneet vauhdikkaasti enkä ole hetkeäkään ehtinyt olla pitkästynyt.

Ai niin, perinteet velvoittavat: pakkohan minun oli lauantaina keksiä jokin aprillipila facebookiin tällekin vuodelle:
”Hah, juuri kun alkoi oman talomme remontin loppu häämöttää, selvisi, että remontit senkun jatkuvat: saimme juuri tietää, että meidät on valittu australialaislähtöisen Remontilla rahoiksi -ohjelman ensimmäisen kanadalaiskauden kilpailijoiksi! Olemme kai Timin kanssa tarpeeksi eksoottinen nuoripari ohjelmaan. 😉 Muuta emme tiedä, kuin että Montrealissa kuvataan 6 viikkoa su 15.7. alkaen, Tim toivoo, että remppakohteena olisi talo eikä kerrostaloasunto. Saa nähdä, kuinka hyvin kestämme paineita. Täytyy muistaa, että edustan koko Suomen kansaa!”

446 tykkäystä, moni tosin jo osasi odottaa, eikä mennyt lankaan. Kuravesikutsut ja silliaamiainen tarjolla halukkaille heti Remontilla rahoiksi -kuvausten jälkeen 😉

Kuinka aprillipilasta tuli melkein totta – tervetuloa mukaan muuttoihin ja muutoksiin!

Tasan vuosi sitten, huhtikuun ensimmäisenä 2016, kerroin facebook-postauksessani isoja uutisia:

Näyttökuva 2017-03-30 kello 7.45.15 PM

Viitisensataa ihmistä tykkäsi postauksestani ja sain paljon lämpimiä onnentoivotuksia myös yksityisviesteissä. Ystäväni olivat niin iloisia, kun vihdoinkin pääsisin tekemään jotain sellaista, mitä todella halusin. Monet nimittäin tietävät minut intohimoiseksi sisustajaksi, kansainväliseksi tv-työntekijäksi ja Kanadan-ystäväksi, joten tämä pesti tuntui aivan luontevalta askeleelta minulle.

Tietysti kyseessä oli aprillipila. Rakastan hyväntuulisia kanadalaisia sisustusohjelmia ja etenkin Sarah Richardsonin maukkaita sisustuksia, mutta ei minulla sentään ollut tarvittavia suhteita. Kanadaankaan ei noin vain muuteta, joten tuskin olisin saanut edes työlupaa. Torontossa on varmasti jo valmiiksi paljon halukkaita assistentteja maailmankuululle tv-tähdelle, joten miksi ehdoin tahdoin palkata tuntematon ulkomaalainen täti-ihminen?

Aprillipilani meni siis taas (minulla on kertynyt jo hieman mainetta näiden kanssa) läpi hieman liiankin hyvin. Yritin kovasti kommenteissani kehottaa ihmisiä huomaamaan päivämäärä ja seuraavan päivän postauksessani kerroin, että oikeasti en ole muuttamassa muualle, vaan valmistumassa ammatilliseksi opettajaksi ja etsin ihan tavallisia töitä Suomesta. Silti vielä heinäkuun alkupuolella törmäsin vanhaan tuttuuni, joka ehdottomasti halusi viedä minut lasilliselle ennen kuin muutan Kanadaan!

Hyvä, että ehdimme nostaa ne lasilliset, sillä puoli vuotta myöhemmin todella lähdin tänne Kanadaan, vaikka en sitä vielä heinäkuussa tiennytkään. Olin kyllä siinä vaiheessa jo yhteyksissä Timin kanssa, mutta en vielä tiennyt, tapaisimmeko koskaan naamatusten. Nyt, vuotta myöhemmin aprillipilastani, katselen kun salskea aviomieheni asentaa lattiaa uudessa kodissamme ja mietin, että kylläpäs olenkin tyytyväinen tuohon valitsemaani seinien väriin. (Ja etenkin valitsemaani mieheen, tietysti!)

Löysimme Timin kanssa toisemme toukokuun lopulla kansainväliseltä deittisaitilta. Pidin Timin olemuksesta ja siitä, mitä hän kertoi itsestään. Miehessä oli samaan aikaan aikuista kypsyyttä ja poikamaista eloisuutta. Kirjoittelimme ja skypetimme minkä kesäkiireiltämme ehdimme. Tim oli purjehtimassa ja lähetteli minulle kuvia Sointulasta ja muista ankkuripaikoista. Minä taas nautin Suomen lyhyestä kesästä ystävien kanssa ympäri maata. Sain Timin houkuteltua Suomeen vasta elokuun puolessavälissä ja sen jälkeen kaikki tapahtuikin vauhdikkaasti.

Vietimme syksyn pimeässä ja kylmässä Suomessa toisimme tutustuen. Yhdessä oli alusta asti luontevaa olla, ja niinpä menimme lokakuussa kihloihin ja joulukuussa naimisiin. Tim oli myynyt talonsa Vancouverissa ja minä myin espoolaiskaksioni, joten tammikuun alussa pääsimme muuttamaan paikkakunnalle, joka oli kummallekin meistä uusi: Nanaimon kaupunkiin Vancouverin saarelle Kanadan länsirannikolle. Yhdeksän päivää tulomme jälkeen teimme tarjouksen talosta, jota nyt sitten remontoimme kodiksemme.

Kahteen matkalaukkuun mahtui vain muutamia sisustustavaroita Suomesta, joten täällä uudella kotipaikkakunnallani olen viime viikkoina päässyt koluamaan kirpputoreja ja kodinsisustusliikkeitä sydämeni kyllyydestä – sen lisäksi tietysti, että olen saanut kuurata ja hioa ja maalata lähes liiankin kanssa.. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Olen etsinyt ruokapöytää, sohvaa, suihkuverhoja, tyynyjä ja roskakoreja. Olen miettinyt, mikä lattiamateriaalin sävy sopisi sekä tammisiin keittiökalusteisiin että mahonkisiin kaapinoviin ja tiikkiviiluisiin kirjahyllyihin. Olen etsinyt Timin vanhaan makuuhuoneen kalustukseen sopivan hintaisia (lue: edullisia) vuodevaatteita, joissa olisi ripaus ylellisyyttä. Olen mittaillut paikalletehtyjä keittiön laatikoita ja pähkäillyt, mistä löydän niihin lokerikot. Olen yökaudet kolunnut paikallisia nettikirpputoreja ja löytänyt kylpyammeen, tauluja, itämaisen maton ja kolme ilmaista nojatuolia. Nyt mietin, miten saan pienelle terassillemme viihtyisän ruokailu- ja oleskelutilan ja voinko käyttää siellä kahdella dollarilla ostamaani kangaspakkaa.  Tavallaan olen siis oman elämäni Sarah Richardson, ilman tv-ohjelmaa tosin!

Suunnilleen kaikki on siis muuttunut vuoden aikana, ja kerrankin parempaan suuntaan. Tunnen olevani etuoikeutettu, että vielä näin puoli vuosisataa eläneenä saan taas aloittaa alusta. Minulla on nyt uusi koti uudessa maassa, uusia perheenjäseniä, uusia mahdollisuuksia ja – tärkeintä kaikista – uusi rakkaus. Helpolla tähän tilanteeseen en ole päässyt, mutta ehkä ihminen harvoin arvostaa niitä asioita, joiden eteen ei tarvitse nähdä vaivaa? Tervetuloa elämään kanssani tätä hienoa vaihetta täällä Eevan Rakkautta kanadabuutseissa -blogissani!

Nyt täytyy enää keksiä sopiva aprillipila tälle vuodelle..

Kihlasormuksen ostoa juhlimassa, Torni Ateljee Barissa Helsingissä lokakuussa 2016.

Kihlasormuksen ostoa juhlimassa, Torni Ateljee Barissa Helsingissä lokakuussa 2016.