Maahanmuuttokuulumisia: Työlupa tuli!

Kertausta ja uutisia: Muutimme Kanadaan tänä vuonna tammikuun alussa. Olimme menneet naimisiin Tampereen maistraatissa ennen joulua ja Kanadaan päästyämme Tim alkoi heti täyttää maahanmuuttohakemuksiani. Kyllä niissä oli täyttämistäkin! Olen pitänyt itseäni aika hakana lomakkeiden täytössä, mutta näiden kanssa minulla meni hermo hetimiten. Onneksi Tim jaksoi paneutua asiaan. Hakemuksissa piti olla tarkkana, sillä aina välillä hakijana puhuteltiin minua, välillä Timiä: Tim joutui ensin hakemaan hyväksymisen kelvatakseen perheenjäsenen sponsoriksi ja vakuuttamaan, ettei tarvitse yhteiskunnan apua elättämiseeni seuraavaan kolmeen vuoteen, ei edes vaikka eroaisimme. Ymmärrän oikein hyvin, että useimmat ihmiset käyttävät asiantuntijoita hakemusten täyttämiseen, vaikka kuinka luulisivat puhuvansa englantia hyvin.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin yös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen! Ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin myös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen. Lähisuvun lisäksi ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä!

IMG_3466

Maistraatissa oli uusi ”vihkihuone”, joka oli omalla tavallaan jopa tunnelmallinen. Meillä ainakin taisi tulla tippa silmään kummallakin seremonian aikana. Tässä kuvassa olemme jo aviopari ja on helppo hymyillä.

Helmikuussa iso hakemusnivaska liitteineen (kuten 20 valokuvaa, jotka todistivat suhteemme aitoudesta) lähetettiin Kanadan viranomaisten käsittelyyn. Paketti tuli kuitenkin parin viikon päästä takaisin, sillä siitä puuttui syntymätodistukseni. Lähetimme paperit takaisin vahvistettuna jälleen uudella kopiolla väestörekisteriotettani ja printillä Australian maahanmuuttoviranomaisten sivuilta, jossa todetaan, että syntymätodistusten sijaan suomalaiset käyttävät väestörekisteriotteita.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä. Horjuva aasinsilta siihen, että näin mekin rakennamme uuutta pesäämme Kanadassa.

Olin varautunut siihen, että pysyvää oleskelulupaa ja työlupaa ei välttämättä vielä tämän vuoden puolella kuuluisi. Eräskin saksalainen purjehdustuttumme perheineen oli joutunut anomaan lupaa 4 vuotta, vaikka hänen vanhempansa jo asuivat täällä. Kun lupa vihdoin heltisi, koko perheen piti muuttaa maahan 6 kuukauden sisällä, ettei lupa raukeaisi. Saksalaisella juristilla Martina Kaiserilla, joka on täällä kurssit käynyt maahanmuuttokonsultti, on myös kerrottavana paljon tarinoita hakijoista, joille ei niin vain Kanadan raja aukene. Erilaisia maahanmuutto-ohjelmia on monia kymmeniä ja niissä on erilaisia ehtoja, joista on vaikea ottaa selvää ilman asiantuntijaa. Ei tänne Kanadaan siis niin vaan muuteta, vaikka suomalaiset usein tuntuvat luulevan, että meidät toivotettaisiin kyselemättä tervetulleiksi minne vaan.

Olipa siis iloinen yllätys, kun häämatkalta tultuamme minua odotti täällä työlupa! Se oli myönnetty sillä aikaa kun olimme Suomessa ja teki jo maahantulon Vancouverin kentällä erittäin sujuvaksi – lupa on kiinnitettynä elektronisesti passiini. Muutenkin matkailu on nyt entistäkin sujuvampaa, koska avioparina voimme sekä Kanadassa että Suomessa mennä aina maan kansalaisille tarkoitettuun passintarkastusjonoon. Tämän meille kertoi Helsinki-Vantaan kentällä ystävällinen virkailija, kun kauhistelimme satojen matkailijoiden jonoa passintarkastukseen.

IMG_2910

Kaikki viralliset paperit Kanadassa ovat kaksikieliä, englanniksi ja ranskaksi. Tosin Timin entisessä kotikaupungissa Richmondissa valtaosa asukkaista on kiinalaisia, joten kunnalliset paperit tulivat englanniksi ja mandariinikiinaksi.

Saan siis nyt ihan laillisesti etsiä täällä Kanadassa töitä, tosin en ihan mitä vaan: en saa ainakaan ilman eri selvityksiä olla esimerkiksi alakoululaisten opettaja, hieroja enkä strippari. Onneksi jää aika paljon vielä muita ammatteja, mitä saan tehdä. Olen alkanutkin vierailla ahkerasti eri avoimista työpaikoista Nanaimossa kertovilla sivustoilla.

Vancouverissa olisi miljoonakaupungin tapaan enemmän työtilaisuuksia esimerkiksi media-alalla, mutta sinne ei kyllä ihan alvariinsa voi rampata, sillä laivalla matkaan menee nelisen tuntia suuntaansa. Vesitasoilla lentäen menisi vähemmän aikaa, mutta taas enemmän rahaa.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Kaikkein parasta olisi, jos saisin täällä jotain vaikka matkailuun liittyviä projekteja (olen ollut matkanjohtajana ja opiskellutkin nuorena matkailualaa kauppaopistossa), tai ehkä jotain sisustamiseen tai kirjoihin liittyvää? Suuressa kirjakaupassa ainakin näytti olevan taas paikka auki. Olen nykyisin niin kotihiiri, että tykkään myös tehdä etätöitä kotoa käsin. Voisin siis jatkaa kirjoitushommia ja vaikka olla koelukijana kirjoille. Viime vuosina olen kirjoittanut paljon artikkeleita myös englanniksi, joten ehkä jotain löytyy, missä voin yhdistää taitojani. Täytyy vain laittaa taas sana kiertämään, että tässä olisi tekijä.

IMG_2881

Meidän Timppa osaa tehdä mitä vaan <3 Vanhan talon kunnostaminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi, jos joka hommaan pitäisi palkata tekijät.

Täällä Kanadassa on myös se hyvä puoli, että täällä olen vain tavallinen viisikymppinen maahanmuuttajatäti, enkä mikään entinen tv-juontaja, joka ”ei kuitenkaan viihtyisi tässä työssä, kun on tehnyt niin isoja juttuja”. Kun on kerran tehnyt jotain ”isompaa”, monen on vaikea uskoa, että ihan tavallinen työkin kelpaisi.

Ihan vielä en voi kuitenkaan Kanadasta työpaikkaa hakea, sillä tulen pian Suomeen koko syyskuuksi juontamaan taas mm. Kauhajoen hienot Ruokamessut syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja Nordic Business Forumin lehdistötilaisuudet lokakuun alussa. Ainakin yksi kirjailijahaastattelukin on Helsingissä Taiteiden yössä. Ja ennen kuin voin ottaa mitään kodin ulkopuolista pestiä vastaan, minulla täytyy olla auto, julkinen liikennehän on täällä aika olematonta. Autoa taas ei kannata ostaa pihaan seisomaan ainakaan ennen kuin tulen takaisin kotiin Kanadaan lokakuussa. Mutta on sitä silti tullut tässä jo pyörittyä myös käytettyjä autoja myyvillä sivustoilla..

Enää pari porrasta puuttuu. Eikö täsä ole vähän symboliikka?

Nyt enää pari porrasta puuttuu. Eikö tässäkin ole taas vähän symboliikkaa?

Nyt sitten odottelen vielä vakinaisesti maassa asuvan ”permanent resident” -lupaa, joka kuulemma pitäisi tulla suhteellisen nopeasti työluvan jälkeen. Se antaa paljolti samoja oikeuksia, kuin kansalaisillakin on, myös äänioikeuden ainakin paikallisissa vaaleissa. Kävin taas tänään tarkastamassa immigration statukseni virallisen maahanmuuttosivustolta. Käsittelyssä on edelleen, ei vielä päätöstä. Kärsivällisyys on hyve, jota on hyvä harjoitella säännöllisesti.

Kanada on ollut minulle vielä parempi paikka asua kuin uskoinkaan. Täällä Vancouverin saarella on mukavan järkeviä ihmisiä, suhteellisen leppoisa meno ja huikean kaunis luonto. Eläminen on edullisempaa ja talvikin on lyhyempi kuin Suomessa. Toisaalta, asuisin missä vain, kunhan saan elää Timin kanssa. Melkein mihin paikkaan tahansa voi rakentaa kodin, jos kotona on rakkautta.

Minusta tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa kuvassa on hauskaa vakavamielisyyttä.

Ilo pitkästä itkusta – elämä voi vaikeiden aikojen jälkeen muuttua hyväksi

Elokuun Eeva-lehdessä on lahjakkaan Sanna Walleniuksen kirjoittama juttu Timin ja minun tarinasta. Mukana on myös kivoja kuvia, joita Chad Hipolito otti meillä täällä kotona Kanadassa ja Johanna Myllymäki Suomessa. Yksi Shanshan Gongin ottamista kauniista hääkuvistakin on mukana.

Eeva elokuussa 2017

Eeva elokuussa 2017

Sen verran olen suomalainen, että välillä mietin, kuulostako elämäni nyt liiankin täydelliseltä. On komea mies, uusi iloinen elämä rakastettuna vaimona, oma talo ja hyvä terveys. Pitisikö pitää pienempää suuta siitä, että elämä on juuri nyt onnellista? Kell´onni on, se onnen kätkeköön, itku pitkästä ilosta ja muita vanhan kansan viisauksia, jotka neuvovat pitämään suun supussa kun hyvin menee.

Tänä kesänä olemme tavanneet satoja ihmisiä sekä Suomessa että täällä Kanadassa – tämähän on Timin ja minun ensimmäinen yhteinen kesä, joten esittäytymistä lähipiireille on puolin ja toisin. Olin alkukesästä Suomessa puolisentoista kuukautta ja tapasin sinä aikana parisensataa ystävääni – monet heistä hääjuhlassamme. Kaikkien kanssa ei tietenkään syvällisiä keskusteluja ehditty käymään, mutta yllättävän monen kanssa kuitenkin. Samoin olemme täällä Kanadassa tavanneet paljon ihmisiä. Olen käynyt monia keskusteluja elämästä, ja yllättävän paljon myös kuolemasta. Nimittäin näin viisikymppisenä elämä vain on kovin toisenlaista kuin kaksikymppisenä.

Kesällä 2012 eli 5 vuotta sitten sinnittelin viimeisillä voimillani kiinni elämänuskossa. 47-vuotiaana takana oli rankkoja vuosia ja vielä monta edessäkin.

Kesällä 2012 eli 5 vuotta sitten sinnittelin viimeisillä voimillani kiinni elämänuskossa. 47-vuotiaana takana oli rankkoja vuosia ja vielä monta edessäkin.

Vaikka ihmiset näyttävät niin hyvinpärjääviltä, monen ystäväni perheessä on syöpää ja muita vakavia sairauksia. Ihan lähipiirissänikin on tänä kesänä ollut invalidisoivia sairauskohtauksia, jotka muuttavat ihmisen elämän täysin. Jonkun lapsi on kuollut traagisesti, paljon useamman vanhemmat on haudattu. On katkeria avioeroja, ilkeitä huoltajuuskiistoja, lapsettomuutta. Joltain on mennyt sairastumisen myötä kaikki varat, toisella ei ole juuri tuloja ollutkaan vuosiin. Moni ei vain löydä kumppania, toinen ei millään löydä enää töitä, yksi on muuten vain toivoton. Timin työkavereita on kuollut alta viisikymppisenä, minulta on mennyt ystävättäriä neli- ja viisikymppisenä myös. En koskaan tiedä, millaisia vastoinkäymisiä kelläkin on ollut.

Eikä Timin ja minunkaan elämä todellakaan ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Kummallakin meistä on ollut aikoja, ettei ole oikein nähnyt mitään ulospääsyä toivottoman tuntuisesta ahdingosta. On ollut vaikea uskoa, että saisimme vielä kokea näin onnellisen rakkauden.

Shanshan Gongin ihania hääkuvia.

Shanshan Gongin ihania hääkuvia.

Nyt täällä Vancouverinsaarella on niin kuuma, että lämpö ylettyy syvälle luihin asti. Nautin täysillä, kun istumme illalla purkukuntoisella takaterassillamme, syömme pikkugrillissä paistettua kanaa ja salaattia, juomme paikallista viiniä ja katsomme kuinka bambiäiti ja vasansa loikkivat rinnettä alas parin metrin päässä. Jos en nyt iloitse tästä kesästä, tuleeko pitkästä talvesta siedettävämpi? Jos en ole onnellinen silloin, kun elämä on hyvää, tuleeko huonoista ajoista parempia?

Sisareni autossa soi aina Kari Tapio, sillä hän on suuri fani. Minäkin pidän paljon Kari Tapion rouheasta äänestä ja lauluista. Vaikeina aikoina olen yrittänyt muistaa, että ”myrskyn jälkeen on poutasää”. Ei siis ”poutasään jälkeen on myrsky”! Minulle on aina antanut voimaa se, kun olen nähnyt, kuinka jonkun toisen elämä on kääntynyt parempaan suuntaan. Toisten onnelliset elämänkääänteet eivät ole minulta pois, vaan tuovat toivoa siitä, että minunkin elämäni voi vielä kääntyä oikein päin. Ilo pitkästä itkusta siis.

Kimpun heitto hääjuhlassamme 21.6.2017. Sinäkin päivänä myrskyn jälkeen oli poutasää.

Kimpun heitto hääjuhlassamme 21.6.2017. Sinäkin päivänä myrskyn jälkeen oli poutasää.

Pitäähän suomalaisella sauna olla – suunnitelmia kanadansuomalaiselle pihasaunalle

Tim meni lupaamaan minulle saunan, jos muutan hänen kanssaan Kanadaan. Leikkiähän se vain oli, varsinkin kun en ihan kulmakunnan kovin saunoja ole ikinä ollut. Mutta kun tänä kesänä ympäri Suomea reissatessamme nautimme saunomisesta aina kun mahdollista, aloimme suunnittella pihasaunaa hieman vakavammin. Olisi aika ihanaa rentoutua löylyissä kotisaunassa silloin kun haluaa, etenkin kun Timillä on niin ruumiillisesti raskas työ rakennuksilla.

IMG_1249

Ihastuin Asuntomessuilla tähän kauniin elävään saunan kattoon.

Kerroin edellisessä blogipostauksessani, että kävimme Timin kanssa tällä häämatkallamme myös Mikkelin Asuntomessuilla. Upeiden talojen lisäksi siellä sai ihastella myös saunoja, joista monet olivat nyt valkoisia. Saunoja oli paitsi tietysti jokaisessa talossa sisällä, myös kiva kattaus pihasaunoja näytteilleasettajien osastoilla. Messut olivat jo menossa siltä päivältä kiinni, mutta ehdimme hiukan mittailla mielessämme, minkä tyylinen saunarakennus tontillemme Nanaimoon sopisi.

Matkassa on vaan muutama mutka: tonttimme on todella outo. Ei se oikeastaan ole sen pienempi kuin muutkaan tontit täällä, mutta kolmionmallisen tontin kärki on paikoin lähes pystysuoraa kalliota.

IMG_2267

Kuvasta ei saa oikeaa käsitystä siitä, kuinka jyrkkä takatonttimme kalliorinne on.

Leikittelimme joskus ajatuksella, että rakentaisimme korkealle kalliolle parin neliön saunan, joka olisi niin huomaamaton, ettei sitä äkkinäisempi edes hoksaisi. Sieltä sitten voisimme katsella kattojen ylitse ja ehkä jopa nähdä vilauksen merta. Saunamökki voisi olla kallionharmaa, savuiset ikkunalasit räystään alla piilossa, ehkä sammalkatto?

Toinen ja paljon realistisempi vaihtoehto on jättää kallioilla kiipeily ja tehdä sauna takaterassille. Mutta terassi on nyt varsin pieni, eikä sitä juuri suuremmaksikaan saa, koska taas sama jyrkkä kallio tulee vastaan.

Tässä muumitalon näköisessä saunamökissä on käytetty vähät neliöt tehokkaasti.

Tässä muumitalon näköisessä saunamökissä on käytetty vähät neliöt tehokkaasti.

Kolmas vaihtoehto vaikuttaa tällä hetkellä houkuttelevimmalta: tontin alalaidalla lähellä tietä on meidän ainoa pikkuinen nurmikkoplänttimme. Tai no, sillä aikaa kun olimme Suomessa täällä Kanadan länsiosissa oli niin kuivaa, että pitkäksi heinikoksi valahtanut ruohikko on kulottunut. Onneksi täällä saarella ei sentään ole maastopaloja, kuten monin paikoin sisämaassa British Columbian provinssia. Vettä ei nyt kuitenkaan kannata tuhlata turhaan kasteluun. Täällä on siis paras valita pihaan samoja kasveja, jotka pärjäävät luonnossakin.

IMG_2266

Tällainen pikkuruinen heinikkoinen nurkkaus tontillamme olisi vielä vapaana.

Mitä jos rakentaisimmekin siihen kaistaleelle pikkuruisen saunamökin? Tekisimme talolta saunapolun ja ehkä rajaisimme jollain säleiköllä näkyvyyttä tieltä niin, ettei ihan sentään pääse ohikulkijat pällistelemään, kun vilvoittelemme saunomisen lomassa.

Asuntomessuilta sai ideoita myös terasseille. Ehkä joku tämän kaltainen rimoitus toisi yksityisyyttä pihasaunan terassille - jahka ensin saamme saunan tehtyä

Asuntomessuilta sai ideoita myös terasseille. Ehkä joku tämän kaltainen rimoitus toisi yksityisyyttä pihasaunan terassille – jahka ensin saamme saunan rakennettua.

Salvoksen osastolta Asuntomessuilta löytyi sitten oudosti kiehtova sauna. Näyttelijä Ville Haapasalon toiveitten mukaan suunniteltu sauna muistuttaa isoa kivenmurikkaa. Kukaan ei ainakaan pääsisisi sanomaan, etteikö se sopisi meidän tontillamme ympäröivään luontoon! Veikkaan, että saunasta tulisi täällä pienoinen nähtävyys. Ne, jotka savuavan kiven huomaisivat, kertoisivat siitä kyllä tutuilleenkin. Kaiken lisäksi murikka on mitoitettu niin, että se kulkee merikontissa mihin päin maailmaa tahansa ja käsittääkseni nosturiautolla sen voi heilauttaa helposti paikoilleen. Kätevää, jos haluaisimme viedä saunan mukanamme kun muutamme (juu, vaikka vielä remontoimme, niin jo samalla suunnittelemme seuraavaa siirtoa).

Salvos valmisti Mikkelin Asuntomessuille uniikin saunan näyttelijä Ville Haapasalon toiveisiin.

Salvos valmisti Mikkelin Asuntomessuille uniikin saunan näyttelijä Ville Haapasalon toiveisiin.

Varmasti Salvoksen saunamurikka siis herättäisi ansaittua huomiota. Vaikka käytännöllinen taideteos ei ihan päätähuimaavan kallis tainnut ollakaan, niin kuljetuskustannukset tänne toiselle puolen maapalloa tietysti nostaisivat hintaa.

IMG_1259

Vielä on eräs muukin iso mutka: sähkö- vai puulämmitteinen kiuas? Täällä Pohjois-Amerikassahan on onnettoman tehoton 120 voltin verkkovirta, eli vain puolet suomalaisista tehoista. Niin heikolla virralla on vaikea saada tarpeeksi tujua kiukaaseen (tai jotain, en oikein kokonaan ymmärtänyt, mitä Tim selitti). Etenkin kuulemma jos meinaamme tehdä siirrettävän saunan, Timin mukaan tarpeeksi tehokkaan sähkökaapelin veto on oma hommansa. Mutta tietysti Tim osaa tehdä mitä vain. Toiset tekee, mitä osaa, Tim tekee, mitä haluaa.

Puulämmitteistä saunaa taas ei vakuutusyhtiöt kuulemma suostu vakuuttamaan, mutta ei sillä kai niin väliä. Aikeissa on kuitenkin tehdä niin pikkuruinen mökki, ettei sitä varten tarvita rakennuslupaakaan. Onhan ihmisillä täällä paljon kaiken maailman avotulivirityksiäkin terasseillaan, eihän saunamökki niin eri juttu voi olla.

Yritin joskus etsiä netistä kiukaita suomalaiseen saunaan, mutta suurin osa saunatoimittajista tuntui olevan idässä Ontarion suunnalla, missä muutenkin on enemmän suomensukuisia saunojia. Ehkä siis joudumme tilaamaan kiukaan suoraan Suomesta, missä valinnanvaraa riittää.

IMG_1260

Koska meillä aina pitää olla jotain projekteja, niin aloin jo suunnitella jonkinlaista pienimuotoista saunatuotantoa. Täällähän on helposti saatavilla monen mielestä parasta mahdollista saunan sisustuspuuta western red cedaria eli jättituijaa, joka voi elää jopa tuhatvuotiaaksi. 70 metrin korkuiset jättituijat ovat täällä tavallisia ja halkaisija voi olla meikäläisen korkeudelta mitattuna kuutisen metriä.

Timiä kiinnostaisi rakentaa sauna hirsistä samaan malliin kuin pohjalaiset ladot peltojen keskellä, eli vähän ylöspäin leveneviksi neliöksi. Tavallaanhan se olisi fiksua, koska miksi turhaan lämmittää saunan lattiaa? Minua kiinnostaa taas eniten se, että mahtuisin loikoilemaan lauteilla pitkin pituuttani, eli ainakin 170 cm leveät lauteet pitäisi olla. Mistä sen tietää, vaikka kehittäisimme tänne vielä vaikka saunakylän? Kyllähän maailmassa huonompiakin ideoita on toteutettu.

IMG_1232

Yksi Mikkelin asuntomessujen mustista saunoista. Pidän siitä, miten kiuas on upotettu lauteisiin.

Tällaisen grillin Tim haluaisi.

Tim haluaisi terassille tällaisen Mustang-grillin, jonka näimme asuntomessuilla.