Maahanmuuttokuulumisia: Työlupa tuli!

Kertausta ja uutisia: Muutimme Kanadaan tänä vuonna tammikuun alussa. Olimme menneet naimisiin Tampereen maistraatissa ennen joulua ja Kanadaan päästyämme Tim alkoi heti täyttää maahanmuuttohakemuksiani. Kyllä niissä oli täyttämistäkin! Olen pitänyt itseäni aika hakana lomakkeiden täytössä, mutta näiden kanssa minulla meni hermo hetimiten. Onneksi Tim jaksoi paneutua asiaan. Hakemuksissa piti olla tarkkana, sillä aina välillä hakijana puhuteltiin minua, välillä Timiä: Tim joutui ensin hakemaan hyväksymisen kelvatakseen perheenjäsenen sponsoriksi ja vakuuttamaan, ettei tarvitse yhteiskunnan apua elättämiseeni seuraavaan kolmeen vuoteen, ei edes vaikka eroaisimme. Ymmärrän oikein hyvin, että useimmat ihmiset käyttävät asiantuntijoita hakemusten täyttämiseen, vaikka kuinka luulisivat puhuvansa englantia hyvin.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin yös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen! Ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin myös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen. Lähisuvun lisäksi ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä!

IMG_3466

Maistraatissa oli uusi ”vihkihuone”, joka oli omalla tavallaan jopa tunnelmallinen. Meillä ainakin taisi tulla tippa silmään kummallakin seremonian aikana. Tässä kuvassa olemme jo aviopari ja on helppo hymyillä.

Helmikuussa iso hakemusnivaska liitteineen (kuten 20 valokuvaa, jotka todistivat suhteemme aitoudesta) lähetettiin Kanadan viranomaisten käsittelyyn. Paketti tuli kuitenkin parin viikon päästä takaisin, sillä siitä puuttui syntymätodistukseni. Lähetimme paperit takaisin vahvistettuna jälleen uudella kopiolla väestörekisteriotettani ja printillä Australian maahanmuuttoviranomaisten sivuilta, jossa todetaan, että syntymätodistusten sijaan suomalaiset käyttävät väestörekisteriotteita.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä. Horjuva aasinsilta siihen, että näin mekin rakennamme uuutta pesäämme Kanadassa.

Olin varautunut siihen, että pysyvää oleskelulupaa ja työlupaa ei välttämättä vielä tämän vuoden puolella kuuluisi. Eräskin saksalainen purjehdustuttumme perheineen oli joutunut anomaan lupaa 4 vuotta, vaikka hänen vanhempansa jo asuivat täällä. Kun lupa vihdoin heltisi, koko perheen piti muuttaa maahan 6 kuukauden sisällä, ettei lupa raukeaisi. Saksalaisella juristilla Martina Kaiserilla, joka on täällä kurssit käynyt maahanmuuttokonsultti, on myös kerrottavana paljon tarinoita hakijoista, joille ei niin vain Kanadan raja aukene. Erilaisia maahanmuutto-ohjelmia on monia kymmeniä ja niissä on erilaisia ehtoja, joista on vaikea ottaa selvää ilman asiantuntijaa. Ei tänne Kanadaan siis niin vaan muuteta, vaikka suomalaiset usein tuntuvat luulevan, että meidät toivotettaisiin kyselemättä tervetulleiksi minne vaan.

Olipa siis iloinen yllätys, kun häämatkalta tultuamme minua odotti täällä työlupa! Se oli myönnetty sillä aikaa kun olimme Suomessa ja teki jo maahantulon Vancouverin kentällä erittäin sujuvaksi – lupa on kiinnitettynä elektronisesti passiini. Muutenkin matkailu on nyt entistäkin sujuvampaa, koska avioparina voimme sekä Kanadassa että Suomessa mennä aina maan kansalaisille tarkoitettuun passintarkastusjonoon. Tämän meille kertoi Helsinki-Vantaan kentällä ystävällinen virkailija, kun kauhistelimme satojen matkailijoiden jonoa passintarkastukseen.

IMG_2910

Kaikki viralliset paperit Kanadassa ovat kaksikieliä, englanniksi ja ranskaksi. Tosin Timin entisessä kotikaupungissa Richmondissa valtaosa asukkaista on kiinalaisia, joten kunnalliset paperit tulivat englanniksi ja mandariinikiinaksi.

Saan siis nyt ihan laillisesti etsiä täällä Kanadassa töitä, tosin en ihan mitä vaan: en saa ainakaan ilman eri selvityksiä olla esimerkiksi alakoululaisten opettaja, hieroja enkä strippari. Onneksi jää aika paljon vielä muita ammatteja, mitä saan tehdä. Olen alkanutkin vierailla ahkerasti eri avoimista työpaikoista Nanaimossa kertovilla sivustoilla.

Vancouverissa olisi miljoonakaupungin tapaan enemmän työtilaisuuksia esimerkiksi media-alalla, mutta sinne ei kyllä ihan alvariinsa voi rampata, sillä laivalla matkaan menee nelisen tuntia suuntaansa. Vesitasoilla lentäen menisi vähemmän aikaa, mutta taas enemmän rahaa.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Kaikkein parasta olisi, jos saisin täällä jotain vaikka matkailuun liittyviä projekteja (olen ollut matkanjohtajana ja opiskellutkin nuorena matkailualaa kauppaopistossa), tai ehkä jotain sisustamiseen tai kirjoihin liittyvää? Suuressa kirjakaupassa ainakin näytti olevan taas paikka auki. Olen nykyisin niin kotihiiri, että tykkään myös tehdä etätöitä kotoa käsin. Voisin siis jatkaa kirjoitushommia ja vaikka olla koelukijana kirjoille. Viime vuosina olen kirjoittanut paljon artikkeleita myös englanniksi, joten ehkä jotain löytyy, missä voin yhdistää taitojani. Täytyy vain laittaa taas sana kiertämään, että tässä olisi tekijä.

IMG_2881

Meidän Timppa osaa tehdä mitä vaan <3 Vanhan talon kunnostaminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi, jos joka hommaan pitäisi palkata tekijät.

Täällä Kanadassa on myös se hyvä puoli, että täällä olen vain tavallinen viisikymppinen maahanmuuttajatäti, enkä mikään entinen tv-juontaja, joka ”ei kuitenkaan viihtyisi tässä työssä, kun on tehnyt niin isoja juttuja”. Kun on kerran tehnyt jotain ”isompaa”, monen on vaikea uskoa, että ihan tavallinen työkin kelpaisi.

Ihan vielä en voi kuitenkaan Kanadasta työpaikkaa hakea, sillä tulen pian Suomeen koko syyskuuksi juontamaan taas mm. Kauhajoen hienot Ruokamessut syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja Nordic Business Forumin lehdistötilaisuudet lokakuun alussa. Ainakin yksi kirjailijahaastattelukin on Helsingissä Taiteiden yössä. Ja ennen kuin voin ottaa mitään kodin ulkopuolista pestiä vastaan, minulla täytyy olla auto, julkinen liikennehän on täällä aika olematonta. Autoa taas ei kannata ostaa pihaan seisomaan ainakaan ennen kuin tulen takaisin kotiin Kanadaan lokakuussa. Mutta on sitä silti tullut tässä jo pyörittyä myös käytettyjä autoja myyvillä sivustoilla..

Enää pari porrasta puuttuu. Eikö täsä ole vähän symboliikka?

Nyt enää pari porrasta puuttuu. Eikö tässäkin ole taas vähän symboliikkaa?

Nyt sitten odottelen vielä vakinaisesti maassa asuvan ”permanent resident” -lupaa, joka kuulemma pitäisi tulla suhteellisen nopeasti työluvan jälkeen. Se antaa paljolti samoja oikeuksia, kuin kansalaisillakin on, myös äänioikeuden ainakin paikallisissa vaaleissa. Kävin taas tänään tarkastamassa immigration statukseni virallisen maahanmuuttosivustolta. Käsittelyssä on edelleen, ei vielä päätöstä. Kärsivällisyys on hyve, jota on hyvä harjoitella säännöllisesti.

Kanada on ollut minulle vielä parempi paikka asua kuin uskoinkaan. Täällä Vancouverin saarella on mukavan järkeviä ihmisiä, suhteellisen leppoisa meno ja huikean kaunis luonto. Eläminen on edullisempaa ja talvikin on lyhyempi kuin Suomessa. Toisaalta, asuisin missä vain, kunhan saan elää Timin kanssa. Melkein mihin paikkaan tahansa voi rakentaa kodin, jos kotona on rakkautta.

Minusta tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa kuvassa on hauskaa vakavamielisyyttä.

Juhannussalkoja ja merellistä luontoa – juhannus Ahvenanmaalla on elämys

Voiko olla parempaa paikkaa viettää juhannusta kuin Ahvenanmaa? Minulla oli ihan liian kauan itsehallintoalueen mentävä aukko sivistyksessä enkä ollut koskaan käynyt edes Maarianhaminassa, aina vain posottanut laivalla suoraan Tukholmaan. Mutta parisen vuotta sitten päätimme ystäväni Outin kanssa hankkiutua Ahvenanmaalle juhannussalkoja katsomaan ja siitä lähtien olen ollut aivan myyty. Sateesta huolimatta se oli todella kiva juhannus ja saimme ihan oikeasti tanssia juhannussalon ympärillä kansallispukuisten ahvenanmaalaisten kanssa. Kaksi vuotta sitten kiertelin täällä lisää kuvaamassa ”Amerikan unelmavävy” -tv-sarjaa ja hurmaannuin yhä syvemmin. Ahvenanmaan merellinen luonto on mannersuomalaisen silmään samalla kertaa sopivasti tuttua ja eksoottista, pala kauneinta Suomea. Ei kai siis ollut mikään ihme, että halusin Timinkin näkevän tämän?

image

Tällä kertaa olenkin saarella oikeastaan häämatkalla. Ihanat ystävämme Anna ja Niku kutsuivat meidät tänne juhannuksenviettoon ja meitä ei tarvinnut kauan maanitella. Vaikka olimme torstaina uupuneita edellisen illan hääjuhlasta, oli kiva päästä laivan ravintolan ikkunapöytään ja ihailla kauniin saariston lipumista silmien editse. Timille oli myös eksoottista, miten valoisaa oli ajaa Ahvenanmaan halki juhannusparatiisiin. Ja perillä meitä odotti yllätys:

image

Anna, joka on muuten myös armoitettu juhlien järjestäjä, oli pedannut meille oikean morsiushuoneen. Vaikka Anna oli itsekin päässyt perille vasta samana päivänä, oli hän ehtinyt teettää edellisillan hääjuhlastamme pinon valokuvia!image

Anna itse on tuo kuvien kaunotar lierihatussa. Parissa kuvassa näkyy myös häävieraita vastaanottaessani käyttämäni kansallispuku, jonka vaihdoin sitten laahukselliseen morsiuspukuun juhlan alkaessa.

imageKoko juhannuksen saimme syödä ja juoda hyvin loistoseurassa. Saimme saunoa ja nukkua pitkään ja valvoa myöhään. Kansallispuvullenikin tuli taas käyttöä, kun tanssimme kylän kukkasin koristellun juhannussalon ympärillä – tosin tällä kertaa minä olin yksi harvoista kansallispukuisista. Yöllä tanssimme vielä discoa vanhassa navetassa.

image

Pääsimme myös veneilemään aurinkoisena juhannusiltana ja sateisena juhannuspäivänä kävelylle, jolla näimme kaksikin huikeaa pirunpeltoa. On kiehtovaa ajatella sitä jäämassojen voimaa, joka pyöristi kivet ja ripotteli ne näin kauniiksi matoksi. image

image

Tim nautti ahvenanmaalaisesta juhannuksesta täysillä. Kaikkein parasta hänen mielestään oli se, kun sai puhua yömyöhään maailman tapahtumista ja politiikasta neljän erittäin fiksun miehen kanssa. Tim tykkää Suomesta ja suomalaisista niin paljon, että pohdiskeli jo valmiiksi, josko muuttaisimme eläkepäiviksi Suomeen.

Joskus kaikki menee niin kuin Strömsössä.

image