Toteuta unelmasi, kehottaa tuore veneenomistaja

Keskiviikkona olisi ollut isoisäni syntymäpäivä. Juho Halosen syntymästä tuli 22.11. kuluneeksi 116 vuotta. Isoisä ei tietenkään enää olisi hengissä 2017, mutta aina nousee pala kurkkuun, kun ajattelen, ettei Juho saanut nähdä edes 40-vuotispäiväänsä. Vaikka tuskin se niin erikoisen onnellinen päivä olisi ollut, jatkosodassa etulinjassa. Juho kaatui taistelussa Maaselällä, muutama viikko ennen 40-v syntymäpäiväänsä. Kotona Kotkassa odotteli lomille vaimo ja 15-kesäinen poika, joka itsekin joutui sitten samaan sotaan 17-vuotiaana. Jos poika ei olisi selvinnyt sodasta ja pommituksista hengissä, en nyt istuisi täällä kotona Kanadassa kaikessa rauhassa kirjoittamassa siitä, kuinka juuri ostimme purjeveneen.

Ei kylläkään tarvitsisi mennä jatkosotaan saakka löytääkseen lähipiiristään ihmisiä, jotka ovat kuolleet ennen aikojaan tai joiden elämä ei muuten ole mennyt niin kuin suomenruotsalaisessa makasiiniohjelmassa. Lähes joka viikko kuulemme uutisia jostakusta Timin vanhasta työkaverista tai minun tutusta, joka on viisikymppisenä sairastunut vakavasti – tai vielä pahempaa. Siksi olemme päättäneet olla lykkäämättä niitä asioita, joita haluamme tehdä.

IMG_6045

Ja näin, vakavan mutkan kautta pääsemme sitten siihen iloiseen asiaan eli veneeseen. Liityimme heti muutettuamme Nanaimoon purjehdusosuuskuntaan ja kävimmekin kesällä moneen kertaan purjehtimassa kerhon veneillä. Muut purjehtijat ovat kivaa sakkia ja jo osa ystäväpiiriämme. Niinpä emme suunnitelleetkaan ostavamme omaa venettä – ennen muuatta meiliä muutama viikko sitten. Tim oli jo kymmenkunta vuotta katsellut sillä silmällä erästä Paudeenia, mutta tilaisuudet olivat lipuneet käsistä. Nyt yhteyttä otti edellisellä kerralla Paudeenin napannut mies, joka muisti, että Tim oli sanonut olevansa kiinnostunut. Kävimme mantereella katsomassa venettä (juu, sillä samalla reissulla kuin mallikisassakin) ja se oli sitä myöten selvä. Turha jahkailla selvää asiaa, ostetaan pois kuleksimasta!

IMG_6044

Trimaraanimme keskimmäinen runko on kuin kapea purjevene.

Nyt sitten etsimme veneelle paikkaa. Sen luulisi olevan helppoa, saarella kun asutaan, mutta Paudeen ei olekaan ihan mikä tahansa vene, vaan vajaa 10 metriä pitkä ja kuutisen metriä leveä trimaraani. Tim on vuosia purjehtinut etupäässä monirunkoveneillä, eli katamaraaneilla ja trimaraaneilla ja minäkin olen Suomessa pariin kertaan päässyt upeiden Lagoon-katamaraanien kyytiin.

Minäkin pidän todella paljon siitä, että monirunkoveneillä meno ei ole niin viistoa ja pinta-alaa on reilusti enemmän kuin yksirunkoisissa veneissä. Trimaraani oli muuten sekin ystävän vene, jonka trampoliinille laitoimme kesällä teltan pystyyn. Laajemmasta pinta-alasta kuitenkin seuraa se, että ihan joka pienvenesatamassa ei trimaraaneille ole tilaa.

Tässä on ennenkin kokattu murkinaa pitkillä merimatkoilla Tyynellä valtamerellä.

Tässä on ennenkin kokattu murkinaa pitkillä merimatkoilla Tyynellä valtamerellä.

Luxusvene tämä 80-luvulla rakennettu moottoripurjehtija Paudeen ei ole, mutta ihmeen siisti ja hyväkuntoinen edelleen kuitenkin. Koska moottori on keskellä, eteen ja taakse jää kaksi hyttitilaa. Aloimme heti suunnitella, keitä kavereita kutsumme mukaan ensi kesänä. Ja okei, tunnustan: aloin jo suunnitella kattauksiakin..

Kun ruokapöydän laskee ja pehmusteet asettelee uudelleen, saa kivan keulahytin nukkumapaikaksi kahdelle.

Kun ruokapöydän laskee ja pehmusteet asettelee uudelleen, saa keulahytin nukkumapaikaksi kahdelle keskimittaiselle.

Minusta veneessä nukkuminen on jotenkin romanttista - etenkin tällaisessa perähytissä.

Minusta veneessä nukkuminen on jotenkin romanttista – etenkin tällaisessa perähytissä.

Moni täkäläinen tunnistaa Paudinen väristä: kuomut ovat tumman violetit ja kannen vaaleanpunainen väri kuulemma viralliselta nimeltään ”Auringonlasku lumihangella” – eikö sovi hyvin suomalaiselle?

IMG_6517

Venekuomut uusitaan vielä ennen kevättä – toivottavasti edelleen violeteiksi.

Paudeenin seikkailut ovat myös tunnettuja. Sillä on purjehdittu Hawajille ja Costa Ricaan asti, ja nyt Tim suunnittelee, että purjehdimme parin vuoden päästä Alaskaan. Ehkä nyt ensin koluamme kuitenkin näiden lähiseutujen saaret, salmet ja vuonot läpi.

En malta odottaa ensi kesää, että Halosen Juhon karjalaiset geenit pääsevät purjehtimaan näissä maisemissa. Juho ei selvinnyt, mutta geenit elävät pojantyttäressä.

IMG_6509

 

IMG_6499

Kun trampoliinit uusitaan, niillä kelpaa köllötellä ja katsella valaita.

 

Pelon kautta! Vapaaehtoisena pelottelijana naapureiden hienossa Halloween-maailmassa

En kestä! Tämä ”Lähtölahti” on ihana naapurusto!

Huomasimme pari viikkoa sitten, että naapuritalon pihassa rakennettiin jotakin. Kyltissä kerrottiin, että jonkinmoinen Halloween-maailma on aukeamassa perjantaina 27. lokakuuta.

Sunnuntai-iltana meillä oli ruokakutsut ja puoli yhdeksän kieppeillä hoputin porukkaa lähtemään katsastamaan naapurin aikaansaannosta. Vähän vastentahtoisesti saimme ystävämme Larryn, Martinan ja appiukkoni raahautumaan parin sadan metrin päähän. Ja voi mikä yllätys meitä odotti!

IMG_5917

Silloin oli tietysti pimeää ja kaikki koristeet näyttivät salamyhkäisessä valaistuksessa vaikuttavalta.

IMG_5916

Maksoimme kahden euron lahjoituksen ruokapankin hyväksi ja menimme sisään pieneen hökkeliin. Luulimme, että siinä se sitten olisi, viitisen metriä mustilla jätesäkeillä vuorattua tunnelia, vaan eikä mitä.

IMG_5920

Yllätykset seurasivat toisiaan. Joka kulman takana oli jotain pelottavaa. Juuri kun luulit, että syvennyksessä moottorisahan kanssa oleva pelle on mallinukke, se liikahti. Ja Mia-täti kiljui! Jokainen kanssani vuoristoradassa tai kummitusjunassa ollut tietää, että ääneni voi rikkoa tärykalvon.

Reitti kulki sokkeloisesti kyhättyjä käytäviä pitkin talon takaa, puuportaita pitkin ylös ja taas talon syrjää alas, mutta pienellä matkalla ehti mennä hyvin suunnista sekaisin. Pitkät jätesäkistä leikatut verhosuikaleet takertuivat vaatteisiin, joka puolella oli pelottavia ääniä ja niin monta yksityiskohtaa, ettei millään ehtinyt kaikkea nähdä.

IMG_5922

Työnsin Timiä edelläni, koska pelotti oikeastaan aika paljon. Ja toisaalta taas nauroimme kippurassa, koska kaikki oli niin hyvin tehtyä ja hauskaa.

Kierroksen jälkeen jäimme hetkeksi juttelemaan isäntäväen kanssa. Joan ja John ovat järjestäneet kotipihallaan tätä Halloween-tapahtumaa jo monta vuotta, ihan huvikseen vaan. Joka vuosi kierroksesta tulee vielä vähän monimutkaisempi ja hienostuneempi, tavaraa tulee lisää ja vapaaehtoisia tarvitaan. Sähkölaitos kuulemma rakastaa heitä, sillä Halloweenin lisäksi he panostavat myös jouluun. Pihavalojen polttaminenhan ei maksa kovin paljon – paitsi jos valoja on pihan täydeltä…

IMG_5921

Minulla oli eilen niin hauskaa, että tarjouduin vapaaehtoiseksi tälle maanantai-illalle. Niinpä kyhjötin tänään ilta-kuudesta puoli kymmeneen ”verisen” suihkuverhon takana suihkun solistessa takanani, mustassa viitassa, veitsi kädessä. Ja naamari naamalla. Moottorisaha-viikinkinaisen jälkeen kyörähdin verhon takaa esiin sairaalloisesti hihittäen ja ajoin porukan portaisiin.

Tämänillan omakuvani.

Tämänillan omakuvani.

Kaikkein hauskimpia olivat teinitytöt, jotka kikattivat ja kirkuivat kuin syötävät. Samanikäiset pojat esittivät kovanaamaan, mutta joillain oli selvästi pupu pöksyssä. Aikuiset pelästyivät, kiljuivat ja nauroivat hervottomina. Mutta jos vaikka joku lapsi näytti oikeasti pelkäävän, huutelimme eteenpäin, ettei näille pelottelua. Kaikkihan oli vain halpaa hupia, ei mitään sellaista, mistä pitäisi jäädä elinikäiset traumat.

Huomenna tiistaina, oikeana Halloweenina, menen varmaan ainakin käymään ja auttelemaan naapureita hetkeksi, vaikken ehkä koko iltaa ehdi olla viattomia ihmisiä pelottelemassa. Tänään taas parisensataa ihmistä kulki reitin, joten yhteensä jo melkein tuhat on kokenut tänä vuonna nämä samat kauhut, ja vilkkain ilta on vielä edessä. Kaikki vapaaehtoiset ovat aivan mahtavaa porukkaa, tänään juttelin erityisesti kotikadun toisella puolen asuvan tsekkiläissyntyisen Paulinan kanssa. Joskus tutustuminen uusiin naapureihin käy näinkin, pelon kautta.

IMG_5918

Voit uskoa, että hämärässä nämä ovat vaikuttava näky.

Tule joulu kultainen – lokakuussa?

Kun minä olin nuori (eikö kaikki vanhat tädit aina aloita näin?) ei ollut halpalentoyhtiöitä. Suomi oli kaukana kaikesta kiinnostavasta ja muodikkaasta. Ainoa keino matkustaa Euroopan sykkeeseen vähän halvemmalla kuin sinivalkoiset siivet oli juna. Tai ensin piti päästä laivalla Ruotsiin – Virohan oli vielä siinä vaiheessa neuvostotasavalta ja niin luulin aina olevankin – ja sitten istua tuntitolkulla junassa puuduttavan Ruotsin halki Tukholmasta Kööpenhaminaan ja siitä keskisempään Eurooppaan.

Ensimmäiselle interraililleni lähdin heti lakkiaisten jälkeen ja toiselle saman vuoden syksynä. En ollut koskaan ollut etelänlomalla ja minun käsitykseni lokakuisesta Espanjasta ja Portugalista oli paljon lämpimämpi kuin todellisuus. Siihen aikaan ei vielä ollut keksitty mitään keveää, joten vaelsin painava rinkka selässäni asemilta syrjäisille retkeilymajoille, joissa hytisin koleudesta. Päiväbudjetti majoitukselle ja ruoalla ja kaiken maailman suplementosille oli 20 markkaa. Ei euroa, vaan markkaa. Reissu oli kyllä omalla tavallaan vaikuttava. Kiersin koko Pyreneiden niemimaan ja kävin myös Andorrassa ja Marokossa. Se olikin ensimmäinen kertani Afrikan mantereella. Ja kyllä, se lasketaan, vaikka kävin vain Tangerissa.

Kotimatkalla poikkesin Sveitsissä tapaamassa rakasta ystävääni Inkkua, joka oli Genevessä au pairina ja tulin sitten Saksan läpi takaisin Pohjolaan. Ja Saksassa se sitten tapahtui.

IMG_6288

Tämä pitkä Euroopan-kierros vie meidät nyt sitten varsinaiseen tämänkertaiseen aiheeseemme. Jossain päin Saksaa, olisiko ollut Frankfurtissa tai Hampurissa, oli nimittäin silloin marraskuun puolessavälissä tavarataloissa jo joulutavarat esillä. Muistan, kuinka olin ällikällä lyöty, sillä 80-luvun alkupuolella ei moista etuaikaisuutta oltu Suomessa nähty. Kymmenisen vuotta tämän jälkeen asuin Kaliforniassa ja siellä olisi varmaankin saanut joulua vietettyä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta Suomessa elettiin vielä sitä aikaa, kun kuusi tuotiin sisään vasta jouluaattona ja huvikielto oli voimassa tapanintansseihin saakka.

IMG_6171

Olen nyt käynyt täällä Nanaimossa kaupoilla hankkimassa syys- ja talvivarusteita ja taas minut on yllätetty. Lokakuun alussa täkäläisissä kaupoissa on ollut tietysti pelottavaa Halloween-tavaraa, mutta myös joulukoristeita. Eikä vain vähän, vaan runsaasti. Hyllytolkulla erilaisia jouluisia koristuksia, kuusia, valosarjoja…

Olen ollut omasta hämmennyksestäni vähän hämmästynyt. Ei minua pitäisi ärsyttää se, jos joku haluaa aloittaa joulukauden vähän aikaisemmin. Suomalaisetkin alkavat erään kukkakaupiaan mukaan kysellä kevätkukkia jo välipäivinä, joten aikaisin aloittamalla saa nauttia joulusta pidempään. Mutta kun tässä on vielä kaikkea muuta ennen joulua, niin mitäs jos vietettäisiin muita pyhiä ennen?

IMG_6290

Toisaalta taas minussa asuva jouluihminen (joka ei ole ihan pieni) on innoissaan. Tämä on ensimmäinen kanadalainen jouluni! Ihania koristeita! Kivan värisiä! Mitähän keksin Timille lahjaksi? Miten saisin houkuteltua Timin pojat meille jouluaatoksi? Pitäisikö satsata hienoon kuuseen? Aito vai muovinen? Vihreä vai valkoinen? Tai jos olisi kuusi kuusta, niin siinähän olisi hauska kuusimetsä! Mihin sellainen metsä mahtuisi? Joulukoristeeni jäivät Suomeen, hankinko taas kymmeniä lasipalloja vai keksinkö jotain ihan muuta? Itse tehtyjä koristeita vai ostettuja?

IMG_6170

Toistaiseksi olen onnistunut ohittamaan jouluosastot aika tyynesti, juurikaan vilkuilematta. Mutta en tiedä, kuinka monta viikkoa enää pystyn hillitsemään itseäni menemästä sekaisin joulusta. Tule joulu kultainen – tai valkoinen, punainen, liila tai vihreä.

IMG_6169