Tule joulu kultainen – lokakuussa?

Kun minä olin nuori (eikö kaikki vanhat tädit aina aloita näin?) ei ollut halpalentoyhtiöitä. Suomi oli kaukana kaikesta kiinnostavasta ja muodikkaasta. Ainoa keino matkustaa Euroopan sykkeeseen vähän halvemmalla kuin sinivalkoiset siivet oli juna. Tai ensin piti päästä laivalla Ruotsiin – Virohan oli vielä siinä vaiheessa neuvostotasavalta ja niin luulin aina olevankin – ja sitten istua tuntitolkulla junassa puuduttavan Ruotsin halki Tukholmasta Kööpenhaminaan ja siitä keskisempään Eurooppaan.

Ensimmäiselle interraililleni lähdin heti lakkiaisten jälkeen ja toiselle saman vuoden syksynä. En ollut koskaan ollut etelänlomalla ja minun käsitykseni lokakuisesta Espanjasta ja Portugalista oli paljon lämpimämpi kuin todellisuus. Siihen aikaan ei vielä ollut keksitty mitään keveää, joten vaelsin painava rinkka selässäni asemilta syrjäisille retkeilymajoille, joissa hytisin koleudesta. Päiväbudjetti majoitukselle ja ruoalla ja kaiken maailman suplementosille oli 20 markkaa. Ei euroa, vaan markkaa. Reissu oli kyllä omalla tavallaan vaikuttava. Kiersin koko Pyreneiden niemimaan ja kävin myös Andorrassa ja Marokossa. Se olikin ensimmäinen kertani Afrikan mantereella. Ja kyllä, se lasketaan, vaikka kävin vain Tangerissa.

Kotimatkalla poikkesin Sveitsissä tapaamassa rakasta ystävääni Inkkua, joka oli Genevessä au pairina ja tulin sitten Saksan läpi takaisin Pohjolaan. Ja Saksassa se sitten tapahtui.

IMG_6288

Tämä pitkä Euroopan-kierros vie meidät nyt sitten varsinaiseen tämänkertaiseen aiheeseemme. Jossain päin Saksaa, olisiko ollut Frankfurtissa tai Hampurissa, oli nimittäin silloin marraskuun puolessavälissä tavarataloissa jo joulutavarat esillä. Muistan, kuinka olin ällikällä lyöty, sillä 80-luvun alkupuolella ei moista etuaikaisuutta oltu Suomessa nähty. Kymmenisen vuotta tämän jälkeen asuin Kaliforniassa ja siellä olisi varmaankin saanut joulua vietettyä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta Suomessa elettiin vielä sitä aikaa, kun kuusi tuotiin sisään vasta jouluaattona ja huvikielto oli voimassa tapanintansseihin saakka.

IMG_6171

Olen nyt käynyt täällä Nanaimossa kaupoilla hankkimassa syys- ja talvivarusteita ja taas minut on yllätetty. Lokakuun alussa täkäläisissä kaupoissa on ollut tietysti pelottavaa Halloween-tavaraa, mutta myös joulukoristeita. Eikä vain vähän, vaan runsaasti. Hyllytolkulla erilaisia jouluisia koristuksia, kuusia, valosarjoja…

Olen ollut omasta hämmennyksestäni vähän hämmästynyt. Ei minua pitäisi ärsyttää se, jos joku haluaa aloittaa joulukauden vähän aikaisemmin. Suomalaisetkin alkavat erään kukkakaupiaan mukaan kysellä kevätkukkia jo välipäivinä, joten aikaisin aloittamalla saa nauttia joulusta pidempään. Mutta kun tässä on vielä kaikkea muuta ennen joulua, niin mitäs jos vietettäisiin muita pyhiä ennen?

IMG_6290

Toisaalta taas minussa asuva jouluihminen (joka ei ole ihan pieni) on innoissaan. Tämä on ensimmäinen kanadalainen jouluni! Ihania koristeita! Kivan värisiä! Mitähän keksin Timille lahjaksi? Miten saisin houkuteltua Timin pojat meille jouluaatoksi? Pitäisikö satsata hienoon kuuseen? Aito vai muovinen? Vihreä vai valkoinen? Tai jos olisi kuusi kuusta, niin siinähän olisi hauska kuusimetsä! Mihin sellainen metsä mahtuisi? Joulukoristeeni jäivät Suomeen, hankinko taas kymmeniä lasipalloja vai keksinkö jotain ihan muuta? Itse tehtyjä koristeita vai ostettuja?

IMG_6170

Toistaiseksi olen onnistunut ohittamaan jouluosastot aika tyynesti, juurikaan vilkuilematta. Mutta en tiedä, kuinka monta viikkoa enää pystyn hillitsemään itseäni menemästä sekaisin joulusta. Tule joulu kultainen – tai valkoinen, punainen, liila tai vihreä.

IMG_6169

Keittiöhommissa! Timia Construction vauhdissa

Sillä välin kun olin Suomessa Tim alkoi tehdä asennuskeikkaa keittiöfirmalle. Niin, juuri se sama Ikean keittiösysteemejä Vancouverinsaarella suunnitteleva, myyvä ja asentava firma, mistä jo kerran mainitsinkin: omistajan vanhemmat ovat aikoinaan tulleet Suomesta, mutta niin kuin useat muutkin toisen polven kanadalaiset, Rob ei itse puhu suomea. Muuten kyllä mukava heppu!

Tim on tykännyt keittiöiden asennushommasta, sillä se on riittävän samanlaista kuin vanhat työt konttorien sisätilojen tekijänä ja silti on paljon uutta opeteltavaa, niin että homma pysyy vielä pitkään mielenkiintoisena. Ikean asennussysteemit ovat kieltämättä nerokkaita.

IMG_6160

Olen nyt pari kertaa ollut Timin mukana asennuskeikoilla. Minullahan on työlupa! Hassua, että tuntuu niin kivalta viettää koko päivä yhdessä, vaikka töitä tehden. Tim neuvoo minua ensin ja sitten teemme kummatkin tasaiseen tahtiin omia hommiamme, aina välillä jonkun sanan vaihtaen. Kummastakin meistä on siinä sivussa kiva tavata asuntojen omistajia ja päästä näkemään ihmisten koteja ja kaikenlaisia sisustusratkaisuja. Tai sisustamattomuusratkaisuja, sillä kaikillehan kaunis koti ei ole kovin tärkeä. Toistaiseksi kaikki kodinomistajat ovat kyllä olleet tosi miellyttäviä.

IMG_6168

Olen jo oppinut aika monta pikkuhommaa. Hoksaan välillä jo itsekin, mitä muuta voin tehdä kuin pitää kaiken järjestyksessä ja siivota. Jaksan tavata ohjeita ja osaan noudattaa niitä, joten nyt kippiovien asentaminen on jo minun hommaani. Tietenkään en tee mitään vaikeaa, mutta jokainen tekemäni työtunti on poissa Timin urakasta. Yhteiset urakat taas rakentavat yhteistä talouttamme. Tim on jo avannut rautakauppaan tilin nimellä Timia Construction.

Töitä olisi taas kerran etenkin Vancouverinsaaren eteläosissa, Victorian suunnalla, mutta yritämme olla ottamatta niitä hommia varsinkaan nyt, kun sateinen kausi on alkanut. Ehkä tulevaisuudessa saamme enemmän keikkaa täällä saaren keskiosissakin.

Mia the Powertool woman

Mia the Powertool woman

Ja tästä olen kamalan ylpeä: olen käyttänyt akkuporakonetta! En uskalla vielä porata reikiä mihinkään, mutta ruuveja kyllä kiristelen jo itsekin, ihan ilman hampaiden kiristelyä. Ties minkälainen asentajan ura tästä vielä urkenee vanhoilla päivilläni.

Kyllä viimeistelyllä on väliä. Tässä kulmaus ennen silikonin(?) laittoa.

Kyllä viimeistelyllä on väliä. Tässä kulmaus ennen silikonin(?) laittoa.

IMG_6167

Ja tässä sama kulmaus, kun yläkaapin ja seinän välinen hämähäkkien rako on suljettu.

 

 

 

Takaisin kotona Kanadassa, oman kullan kainalossa

Onni. Se on sitä, kun saa taas herätä rakkaansa lämpimästä kyljestä, nuuskutella kaulaa ja levätä vielä hetken omassa sängyssä. Onnea on haahuilla omassa kodissa Kanadassa, tarkastella kaikkia niitä parannuksia, mitä taitava aviomies on tehnyt sillä välin kun olin puolitoista kuukautta Suomessa. Onnea on, kun saa kuunnella klassista Kanadan yleisradiosta samalla kun silittää isoa vaatekasaa. Onnea on mennä miehen mukaan ennen auringonnousua asentamaan keittiötä ja viettää koko päivä yhdessä. Onnea on tarpoa lähimetsässä ja hämmästellä, miten huikean luonnon keskellä saamme asua. Onnea on laittaa illalla tuli takkaan, katsella kullan kanssa Netflixiä ja tehdä ristipistotöitä. ”Ei tän elämän tän kummempaa tartte olla”, kuten hyvä ystäväni Arja sanoo.

Kotona!

Kotona!

Siskon ja äidin kanssa käytiin "hovikuvaajani" Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla.

Sarjassamme ”Suomalaisia naisia”. Marja-siskoni ja äitini Liisan kanssa käytiin ”hovikuvaajani” Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla, meikki Emma Ärmänen.

Suomessa oli kivaa ja kiireistä. Tein monta työkeikkaa, tapasin valtavasti tuttuja ja ehdin viettää kunnolla aikaa joidenkin läheisten ystävien kanssa. Kävimme äidin ja toisen siskon kanssa valokuvissa. Nautin Helsingin kulttuuritarjonnasta vaikka kärsin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan teatterissa. Poikkesin Münchenissä, vietin viikonlopun Bukarestissa ja päivän Tallinnassa. Sain uudet hampaat, tai ainakin siis kruunut takahampaisiin ja kävin mammografiassa. Vierailin sairaaloissa. Kävin messuilla ja tapahtumissa, yksissä häissä, yksissä hautajaisissa ja monilla syntymäpäivillä. Matkasin kerran Jyväskylään ja kaksi kertaa Turkuun. Yövyin myös Salossa ja Kauniaisissa. Näin kaikki viisi pientä kummilastani ainakin kerran ja sain paljon haleja. Hyvä reissu.

Pieni kummityttöni L, tai "nainen nimeltä Mia Halonen" .

Pieni kummityttöni L, tai ”nainen nimeltä Mia Halonen”, kertoo nimilappu ja minun silmälasini ja saappaani.

Touhutytöt M ja L. Nyt "Mia Halosella" on myös minun jakkuni.

Touhutytöt M ja L. Nyt ”Mia Halosella” on myös minun jakkuni.

Tim oli poissaollessani keskittynyt töihin, ”koska elämän keskipiste oli poissa”. Rahatöiden välissä kotikin on kohentunut kummasti. Viimeisenä päivänä ennen tuloani Tim oli vielä ostanut kaapin täyteen ruokia, joista pidän ja pedannut sängyn nätiksi puhtailla lakanoilla, että minun olisi mukava tulla kotiin. Ja olihan se. Ihana, hoksaavainen Tim!

image

Matkan jälkeen olen kieltämättä ollut vähän kesäterässä. Kahvia kuluu tavallista enemmän, enkä silti ole kovin skarppi, varsinkaan ilta-yhdeksän jälkeen. En tiedä, kuinka kauan kehtaan syyttää 10-tunnin aikaeroa ja jetlagia.

image

Maailman paras paikka kulkee aina Timin mukana.

Kanadassa Kiitospäivää vietetään aiemmin kuin Amerikassa, jo näin lokakuun alussa. Maanantai-iltana menimme siis kotimäen toiselle puolen appivanhempien luo ensimmäiselle kanadalaiselle Kiitospäivän illalliselleni. Anoppi oli laittanut ihanaa paistia tykötarpeineen, appiukko tarjoili hyvää viiniä ja sherryä. Oli mukava ilta, hienoa olla takaisin uudella kotiseudulla ja uusien sukulaisten ja ystävien keskellä. Jos edes kerran vuodessa saa pysähtyä kaiken hyvän äärelle mitä elämässä on, niin sadonkorjuun aika juuri pimeimmän vuodenajan alkaessa on sille sopiva hetki. Viimeisen vuoden aikana Tim ja minä olemme menneet kihloihin ja naimisiin, viettäneet hääjuhlia, muuttaneet Kanadaan ja ostaneet talon, remontoineet ja reissanneet ja rakentaneet uusia ystävyyksiä. On ollut hieno vuosi meille kahdelle. Toivottavasti ensi vuonnakin saamme viettää Kiitospäivää yhtä onnellisissa tunnelmissa. Koti on nyt Kanadassa.

IMG_5626