”Ei se sattunutkaan”, sanoi Mia-täti mammografiassa

Mammografia. Miten pehmeän pyöreä sana. Tulee mieleen kaikki mammat ja muut lempeät nisäkkäät. Mielikuva on kyllä varsin kaukana todellisuudesta.

Näin kun olen täyttänyt puoli vuosisataa, saan joka toinen vuosi kutsun mammografiaan, rintasyövän seulontatutkimukseen. Kaksi vuotta sitten oli eka kerta, jota olin pelännyt aivan hulluna. Olin aivan viime hetkelläkin kääntymässä pois, mutta ajattelin, että enköhän kestä sen pari minuuttia, ystävättärieni muistoksi. Minulta on nimittäin kuollut kaksi ystävätärtä nelikymppisinä rintasyöpään. Vielä useampi on rintasyövän sairastanut ja siitä selvinnyt – kenties juuri mammografian ja varhaisen diagnoosin ansiosta.

Tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa hääkuvassa on rintavarustus sen verran esillä, että käynee kuvituskuvasta?

Villi arvaus: mammografialaite on jonkun miehen suunnittelema. Vai tulisiko muka jollekulle naiselle ensimmäisenä mieleen, että jonkinmoisen tötterön sijaan pienetkin rinnat kannattaa litistää litteiden levyjen väliin? Tosin kokenut hoitaja kertoi, ettei rintojen koolla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko tutkimus hankala tai kivulias.

Turha kaunistella: kyllä se sattui, silloin ensimmäisellä kerralla. Hyvä puoli oli se, että toimitus kesti hyvin vähän aikaa. Muistelin niiden parinkymmenen sekunnin aikana tutkimusta, jonka mukaan ihminen kestää kipua paremmin silloin, kun kiroilee. Voimasana on todellakin siis osuva nimitys.

Mutta kumma kyllä tällä toisella kerralla toimitus ei sattunutkaan oikeastaan juuri ollenkaan. En kiroillut yhtään! Muistikuvissani litistyslevyt olivat kylmää terästä, mutta nyt ne olivatkin huoneenlämpöistä muovia. Ehkä olin vähän rennompi, kun tiesin, että selviän hengissä? Tai olisiko ensimmäisellä kerralla vaan ollut hormonit siinä vaiheessa kuukautta, että olin arka ja herkkä kuin kevään ensi kukkanen?

Nyt sitten jään odottelemaan kirjallisia tuloksia. Kolmen viikon sisällä pitäisi saada tietää, onko aihetta jatkotutkimuksiin. Pieni osa minusta vähän jännittää, sillä lapsettomat naiset kuulemma sairastuvat rinta- ja muihin naistensyöpiin todennäköisemmin kuin synnyttäneet ja imettäneet naiset. Kohtalon ivaa sekin, että ensin et saa lasta ja sitten vielä sairastut.

Kirjoitin muutama päivä sitten blogipostauksen kiitollisuudesta. Kiitollinen olen kaikesta valittamisestani huolimatta siitäkin, että saan etuoikeuden käydä mammografiassa. Hengissä ollaan vielä, ja täysillä!

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong

 

 

 

 

Loistoa ja rappiota: ristiriitaisen rosoinen Romania

Islanti ja Irlanti. Ne ovat ainoat maat Länsi-Euroopassa, joissa en ole vielä käynyt. Itä-Euroopasta sen sijaan löytyy vielä monta käymätöntä valtiota.

Yksi niistä pääsi pois käymättömien listalta viikonloppuna, kun olin luokkaretkellä Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Opiskelin 32 vuotta sitten matkailualaa Malmin kauppaoppilaitoksessa ja siltä ajalta jäi hyviä kavereita, joiden kanssa tehdään vuosittain kiva viikonloppureissu. Joskus ollaan Turussa tai Haikon kartanossa, joskus vaikka Istanbulissa, Vilnassa tai Varsovassa. Ollaan missä tahansa, aina on hauskaa, sillä matkailualan ihmisethän ovat tunnetusti hyvää seuraa. Asialliset hommat ja Ellun kanat -periaatteella matkojen ohjelmat on aina loistavasti järjestetty sekoitus informatiivisia kiertoajeluita ja rentoa meininkiä – hienoa, kun porukassa on niin monta entistä opasta, jotka tosiaan osaavat tehdä upeat matkaohjelmat.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Parasta kaikesta on tietysti yhdessäolo. Tunnemme toisemme ajalta, jolloin useimpien suurin saavutus oli ylioppilaskirjoitusten läpäiseminen. Tässä porukassa ei tarvitse, eikä oikein voisikaan esittää mitään. Tai no, huonoja vitsejä voi tietysti aina esittää.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Monelle muullekin meistä tämä oli ensimmäinen käynti Romaniassa. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja toisaalta se ehkä kuvasikin sitä ristiriitaisuutta, mikä perillä odotti. Kaikkea löytyy, sekä rähjäisyyttä että loistoa maassa riittää tuhansien vuosien verran.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Hotellimme, Novotel, oli siisti ja tyylikäs paikka vanhankaupungin ravintoloiden lähellä. Lähimaastossa oli upeasti remontoituja vanhoja taloja. Ja sitten niitä vanhoja taloja, joita ei todellakaan oltu remontoitu. Luxus-putiikkien vierellä oli rähjäisiä kujia ja niiden vieressä taas loistoa. Omalla tavallaan roso on viehättävää.

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut. 

image

Kävimme syömässä todella kiinnostavissa ravintoloissa. Hienot miljööt tasoittivat sitä, että ruoka ei varsinaisesti hurmannut, vaikka ihan kohtuullista olikin. Ehkä olen vain poispilattu, kun Suomessa saa nykyään niin maukasta ruokaa, etenkin kun ystäväni kokkaavat satokauden parhaista raaka-aineista.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Ensimmäisen illan ravintolamme Caru’ cu Bere näytti puuleikkauksineen satoja vuosia vanhalta ja tunnelma oli hälisevän octoberfestmäinen. Mutta saksalaisten kansantanssijoiden sijaan parketilla pyörähtelivät kilpatanssijat, jotka hakivat meidänkin porukasta tanssimaan. Ruoka oli lihaisaa ja sitä oli runsaasti.

Caru' cu Bere

Caru’ cu Bere

image

Lauantain lounasta nautimme kauniissa Pescaruksessa puiston laidalla. Alkuruokana ollut vihannessosekeitto oli oikein hyvää ja lihapullat sopivan yrttisiä.

image image

Lauantain illalliselta  odotin paljon, koska Casa Doina on kuulemma yksi Bukarestin kuuluisimmista ravintoloista. Hienon puiston keskellä oleva huvila oli upea, kun puutarhan valot loivat tunnelmaa. Onneksi ilta oli mukavan leppeä, sillä meidän pöytämme oli terassilla. Sisällä juhlittiin häitä frakeissa ja paljeteissa ja pelkäsimme jo olevamme auttamatta alipukeutuneita. Ruoka ei jäänyt mieleen, mutta ilta oli ihana.

image

Casa Doina on kaunis ravintola puiston keskellä.

Sunnuntaina menimme vielä ennen lähtöä pienemmällä porukalla museoon, joka oli hämmentävin nähtävyys pitkään aikaan. Romanian pahamaineisen diktaattorin Nikolae Ceausescun koti Palatul Primaverii eli Kevätpalatsi ei päällepäin näyttänyt kovin suurelta. Oikeastaan se näytti ulospäin jopa yllättävän vaatimattomalta, kun olin kuullut ylellisyydestä, minkä keskellä Ceausescut elivät.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Iranin shaahin lahjoittamat matot ja puhemies Maon antama suuri kiinalainen ruukku vastaanottivat vieraat heti aulassa. Elena Ceausescu oli kuulemma sisustanut kaiken ja hänen makuaan ei todellakaan voi kuvailla vaatimattomaksia tai minimalistiseksi.. Kaikkialla oli kultausta, peilejä, itämaisia silkkimattoja, mosaiikkeja, marmoria ja muita ylellisiä materiaaleja. Ja riikinkukkokoristeita! Pihalla tepasteli edelleen riikinkukkoja, jotka ovat kuulemma alkuperäisten lintujen jälkeläisiä.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

image

Kaikkein oudoin paikka oli Elena ja Nikolae Ceausescun sviitti. Kolmella aikuisella lapsella oli talossa myös omat asuntonsa, mutta pariskunnan asunnossa oli kaikki talvipuutarhasta ja suomalaisen kaksion kokoisesta vaatehuoneesta alkaen. Makuuhuoneessa kylmäsi ajatella, että täällä on nukkunut yönsä pariskunta, joka keinoja kaihtamatta raivasi esteet tieltään.

Ceausescujen makuuhuone.

Ceausescujen makuuhuone.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Myös palatsin kylpylä- ja uima-allasosasto oli 70-luvun tyylissään ällistyttävä. Palatsissa oli asuinkäytössä noin 80 huonetta, niiden lisäksi vielä kymmeniä varastotiloja.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Jäin miettimään, miten idealistisista ihmisistä tulee diktaattoreita ja miten muut ihmiset mahdollistavat sen. Miten saman kehityksen voisi estää nyt? Samaan aikaan päässä soi koko viikonlopun takavuosien eurohitti, romanialaisen O-Zonen ”Dragostea Din Tei”. Siinä sitä oli ristiriitaa kerrakseen.


Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Terassi ja uusi elämä kierrätetyistä materiaaleista: vuosi ensitapaamisestamme!

Viime viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tapasimme Timin kanssa ensimmäisen kerran elävässä elämässä. Olin silloin saanut Timin tajuamaan, että olin aivan tosissani, kun kutsuin hänet Suomeen. Tai Tim kyllä mietti vielä Reykjavikin kohdalla, että mitäs jos kutsuni olikin vain pilaa. Siellä hän sitten seisoisi lentokentällä toisella puolen maapalloa, jetlagin kourissa, ja naista ei näkyisi missään.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Minä tietysti olin Helsinki-Vantaalla odottamassa ja sain yllättyä iloisesti kun Tim oli livenä vieläkin kiinnostavampi kuin pitkien skype-puheluiden aikana. Puolen vuoden päästä tuosta ensikohtaamisesta olimme olleet naimisissa jo lähes 2 kuukautta ja saaneet yhteisen talomme avaimet kaksi päivää aiemmin. Eli ei tässä mitään jahkaajia olla, kumpikaan meistä.

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Ensitapaamisemme ensimmäinen vuosipäivä oli sitten täynnä romantiikkaa, ruusuja ja shampanjaa? No ei tod. Tai no, sain aamukahvin ja appelsiinimehun tarjoiltuna sänkyyn, mutta niin saan usein muulloinkin (juu juu, olen kamalan hemmoteltu). Oikeastaan tajusin, että emme ole kuukausiin käyneet varsinaisesti treffeillä, elokuvissakaan emme koskaan Kanadassa.

Suurten romanttisten eleiden ja lahjojen sijaan vuosipäivämme oli toisella tavalla romanttinen. Nimittäin mikäpä olisi syvemmin romanttista kuin rakentaa yhteistä kotia?

Tim ei enää ole töissä kahden tunnin takana Victoriassa, vaan etsii urakoita lähempää kotia Nanaimosta. Nyt ennen yhden remonttihomman alkamista on hetki aikaa vaihteeksi kunnostaa myös omaa kotiamme. Olin ajatellut, että takaterassimme kunnostusvuoro on joskus ensi keväänä, vaan Tim innostuikin laittamaan sitä kuntoon. Ensin lahot portaat uusittiin ja samoilla lumilla kunnostettiin sitten myös terassi. Ei voisi millään uskoa, että suurin osa lankuista on kierrätettyjä! Hilseilevän maalin alta paljastui hyvää puutavaraa, jota täydennettiin muutamilla uusilla lankuilla ja appivanhempien entisen terassin materiaaleilla.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta. Timin Suomi-paita muuten löytyi kirpputorilta Nanaimosta!

Minä pääsin taas sisustushommiin – vai onko ulkotilan sisustus ulkoistamista? Rakennushommissa minusta ei juuri apua ole, mutta maalaaminen kyllä onnistuu. Maalasimme terassin kahdella Timin rintakarvoihin sopivalla harmaan sävyllä.

IMG_3128

Uusitut kaiteet ja portaat saavat myös väriä – ja Timin selkä..

IMG_3130

53-vuotias mies. Ei huono, niin kuin Lenita Airisto sanoi Timin tavatessaan!

Etsin kesäkauden loppualennusmyynneistä paria mukavaa nojatuolia terassin nurkkaan, josta voi seurata yllättävän aktiivista luonnon näytelmää kallioisella rinteellä.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tähän aikaan vuotta kivoimmat kalusteet on tietysti myyty jo aikapäiviä sitten, mutta löysin kuitenkin pari edullista turkoosia tuolia. Ne välttävät nyt ja ensi keväänä olen heti tikkana tutkimassa outdoors lounge chair -valikoimia.

IMG_3366

Olen hulluna lyhtyihin ja löysin pari, jotka syksyn tullen löytävät paikkansa sisältä, samoin kuin torkkupeitot ja maljakot.

IMG_3403

Illalla oli oikeastaan tosi mukavaa istua omalla terassilla samettisessa kesäyössä ja miettiä, miten onnellinen tämä viimeisin vuosi on ollutkaan. Kierrätysmateriaaleista olemme rakentaneet yhteisen elämämmekin, ja se on parempi kuin uusi.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisesä talossa.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisessä talossa.