Viinakaupan kanta-asiakkuus on outo juttu suomalaiselle

”Joko Sinä olet Alkoholiliikkeemme kanta-asiakas? Liity heti tänään! Vuoden lopulla saat kanta-asiakkaanamme 2% bonusta kaikista vuoden alkoholiostoksistasi, joten uutta vuotta ei tarvitse ottaa vastaan kuivin suin. Eikä tässä vielä kaikki, sillä kanta-asiakkaana teet alkoholiostoksesi vieläkin edullisemmin viikonloppuisin: joka sunnuntai kanta-asiakkaiden ostokset 5% alennuksella. Lisäksi joka kuukausi arvonta, jossa voit voittaa kivoja alkoholiaiheisia palkintoja. Suuri valikoima parhaita alkoholijuomia kautta maailman odottaa Sinua myymälässämme. Ja mikä parasta, Alkoholiliikkeen kanta-asiakkaana saat kaikki edut käyttöösi heti!”

Kuulostaako uskottavalta? No ei ehkä Suomessa, mutta meillä Nanaimossa kyllä.

IMG_2922

En tiedä muista Kanadan provinsseista, mutta täällä British Columbiassa on kahdenlaisia viinakauppoja: valtion omistamia ja yksityisiä. Valtion BC Liquor -liikkeissä ei kuulemma välttämättä ole kylmäkaappeja, mutta yksityisissä kyllä on – tosin joskus kylmistä kaljoista joutuu maksamaan kylmiölisää. Ruokakaupoissa ei olutta myydä, paitsi pienimmillä paikkakunnilla, joissa sekatavarakaupalla saattaa olla oikeudet myydä ainakin olutta ja viinejä. Kun kerroin blogipostauksessani ”Kesä kelluen jatkuu kesätapahtumissa” Cowichan Bayn pikkukaupungista, niin siellä oli sekatavarakaupassa tarjolla oikein hyvä valikoima paikallisia viinejä ja ilmeisesti ihan juomakelpoinen valikoima oluita. Tim ei ole oluiden suhteen nirso ja minä en ole koskaan päässyt kaljan makuun, joten en ymmärrä niistä juuri mitään.

Meidän kanta-asiakas-viinakaupasta on näin upeat maisemat Mount Benson-vuorelle.

Meidän kanta-asiakas-viinakaupasta on näin upeat maisemat Mount Benson-vuorelle.

Viinakauppoja on suunnilleen jokaisessa ostoskeskuksessa (tiedäthän nämä pohjois-amerikkalaiset tienvarsille levittyvät matalat ostarit), joten niissä voi samalla parkkeerauksella poiketa käydessään ruokaostoksilla. Useimmat niistä ovat tosi siistejä, ei tietenkään suomalaisten Alkojen kliinisyyteen verrattavia kuitenkaan. Rähjäisillä alueilla viinakaupat ovat sellaisia, että niissä ei ehkä mielellään olisi töissä ainakaan enää iltamyöhällä, sen verran värikästä sakkia on asiakaskunta. Nanaimossa huomaa selvästi, että tämä on kaupunki, jossa on perinteisesti tehty raskaita töitä ja huvit on myös olleet sen mukaiset. Veikkaan, että suomalainen kossu olisi täällä suurempi hitti kuin hyllyiltä löytyvä kallis Finlandia vodka.

Meidän lähin viinakauppamme on noin 2 kilometrin päässä, samalla ostarilla kuin mm. lähin Starbucks, asiamiesposti, iso market ja Jysk(!), mutta viimeksi kävin siellä ennen vappua etsimässä simaa, jota appivanhemmat kertoivat sieltä löytyvän. Jouduin tyytymään köyhään, vaikkakin kalliiseen jäljitelmään: hunajaviiniin, jota sitäkin kaupattiin nimellä mead. Juu kyllä, ennen ensi vappua varaudun ja aion tehdä Mian nimipäiväjuhlien suomalaisen siman itse.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Yleensä kuitenkin käymme ostamassa Timin kaljat ja telkkari-iltojen rommikola-ainekset yksityisessä viinakaupassa, josta ihan oikeasti saa sunnuntain ostoksista 5% kanta-asiakasalennusta! Eläkeläisille tässä Wellingtonin kaupunginosan handelissa on myös erikoislennuksia. Siellä todellakin on myös kuukausiarvontoja, joissa voi voittaa jonkun hassun pikku jääkaapin tai muuta markkinointirojua ja loppuvuodesta kaikista vuoden aikana kertyneistä ostoksista saa 2% takaisin bonuksena. Saa nähdä, paljonko tulee. En tiedä, kumpaa toivoisin: että bonus olisi mahdollisimman iso summa vai mahdollisimman pieni summa. On se outoa, näin suomalaiselle.

Enää muutama vuosi ja mekin saamme eri kaupoissa seniorialennuksia. Uhka vai mahdollisuus?

Etenkin tiistaisin on senioreja liikkeellä.

Etenkin tiistaisin on senioreja liikkeellä.

Toisin kuin moni varmaan luulee, en ole ihan mikään liberaaleimman alkoholipolitiikan kannattaja. Minusta alkoholijuomia ei tarvitse saada joka kioskilta, sillä ne jotka välttämättä haluavat juoda, pitävät kyllä huolta siitä, että saavat juomansa hankittua – niin täällä Kanadassa kuin Suomessakin. Itse asiassa olen aika allerginen humalaisille sössöttäjille sukupuolesta riippumatta. Useamman perheen elämän alkoholi on pilannut kuin parantanut. Ja jos on lapsia seurueessa, niin kenenkään ei tarvitse juoda itseään känniin, sillä humalaiset ovat arvaamattomia ja pelottavia.

Mutta kieltämättä näin kesäkuumalla on ollut kiva istua illalla omalla terassilla, jota Tim nyt kunnostaa, ja nauttia lasi paikallista valkkaria. Kunhan vain huolehtii siitä, ettei tule tavaksi tissutella.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Tässä talossa on aikoinaan ollut myös majatalo.

 

 

 

 

Maahanmuuttokuulumisia: Työlupa tuli!

Kertausta ja uutisia: Muutimme Kanadaan tänä vuonna tammikuun alussa. Olimme menneet naimisiin Tampereen maistraatissa ennen joulua ja Kanadaan päästyämme Tim alkoi heti täyttää maahanmuuttohakemuksiani. Kyllä niissä oli täyttämistäkin! Olen pitänyt itseäni aika hakana lomakkeiden täytössä, mutta näiden kanssa minulla meni hermo hetimiten. Onneksi Tim jaksoi paneutua asiaan. Hakemuksissa piti olla tarkkana, sillä aina välillä hakijana puhuteltiin minua, välillä Timiä: Tim joutui ensin hakemaan hyväksymisen kelvatakseen perheenjäsenen sponsoriksi ja vakuuttamaan, ettei tarvitse yhteiskunnan apua elättämiseeni seuraavaan kolmeen vuoteen, ei edes vaikka eroaisimme. Ymmärrän oikein hyvin, että useimmat ihmiset käyttävät asiantuntijoita hakemusten täyttämiseen, vaikka kuinka luulisivat puhuvansa englantia hyvin.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin yös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen! Ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin myös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen. Lähisuvun lisäksi ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä!

IMG_3466

Maistraatissa oli uusi ”vihkihuone”, joka oli omalla tavallaan jopa tunnelmallinen. Meillä ainakin taisi tulla tippa silmään kummallakin seremonian aikana. Tässä kuvassa olemme jo aviopari ja on helppo hymyillä.

Helmikuussa iso hakemusnivaska liitteineen (kuten 20 valokuvaa, jotka todistivat suhteemme aitoudesta) lähetettiin Kanadan viranomaisten käsittelyyn. Paketti tuli kuitenkin parin viikon päästä takaisin, sillä siitä puuttui syntymätodistukseni. Lähetimme paperit takaisin vahvistettuna jälleen uudella kopiolla väestörekisteriotettani ja printillä Australian maahanmuuttoviranomaisten sivuilta, jossa todetaan, että syntymätodistusten sijaan suomalaiset käyttävät väestörekisteriotteita.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä. Horjuva aasinsilta siihen, että näin mekin rakennamme uuutta pesäämme Kanadassa.

Olin varautunut siihen, että pysyvää oleskelulupaa ja työlupaa ei välttämättä vielä tämän vuoden puolella kuuluisi. Eräskin saksalainen purjehdustuttumme perheineen oli joutunut anomaan lupaa 4 vuotta, vaikka hänen vanhempansa jo asuivat täällä. Kun lupa vihdoin heltisi, koko perheen piti muuttaa maahan 6 kuukauden sisällä, ettei lupa raukeaisi. Saksalaisella juristilla Martina Kaiserilla, joka on täällä kurssit käynyt maahanmuuttokonsultti, on myös kerrottavana paljon tarinoita hakijoista, joille ei niin vain Kanadan raja aukene. Erilaisia maahanmuutto-ohjelmia on monia kymmeniä ja niissä on erilaisia ehtoja, joista on vaikea ottaa selvää ilman asiantuntijaa. Ei tänne Kanadaan siis niin vaan muuteta, vaikka suomalaiset usein tuntuvat luulevan, että meidät toivotettaisiin kyselemättä tervetulleiksi minne vaan.

Olipa siis iloinen yllätys, kun häämatkalta tultuamme minua odotti täällä työlupa! Se oli myönnetty sillä aikaa kun olimme Suomessa ja teki jo maahantulon Vancouverin kentällä erittäin sujuvaksi – lupa on kiinnitettynä elektronisesti passiini. Muutenkin matkailu on nyt entistäkin sujuvampaa, koska avioparina voimme sekä Kanadassa että Suomessa mennä aina maan kansalaisille tarkoitettuun passintarkastusjonoon. Tämän meille kertoi Helsinki-Vantaan kentällä ystävällinen virkailija, kun kauhistelimme satojen matkailijoiden jonoa passintarkastukseen.

IMG_2910

Kaikki viralliset paperit Kanadassa ovat kaksikieliä, englanniksi ja ranskaksi. Tosin Timin entisessä kotikaupungissa Richmondissa valtaosa asukkaista on kiinalaisia, joten kunnalliset paperit tulivat englanniksi ja mandariinikiinaksi.

Saan siis nyt ihan laillisesti etsiä täällä Kanadassa töitä, tosin en ihan mitä vaan: en saa ainakaan ilman eri selvityksiä olla esimerkiksi alakoululaisten opettaja, hieroja enkä strippari. Onneksi jää aika paljon vielä muita ammatteja, mitä saan tehdä. Olen alkanutkin vierailla ahkerasti eri avoimista työpaikoista Nanaimossa kertovilla sivustoilla.

Vancouverissa olisi miljoonakaupungin tapaan enemmän työtilaisuuksia esimerkiksi media-alalla, mutta sinne ei kyllä ihan alvariinsa voi rampata, sillä laivalla matkaan menee nelisen tuntia suuntaansa. Vesitasoilla lentäen menisi vähemmän aikaa, mutta taas enemmän rahaa.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Kaikkein parasta olisi, jos saisin täällä jotain vaikka matkailuun liittyviä projekteja (olen ollut matkanjohtajana ja opiskellutkin nuorena matkailualaa kauppaopistossa), tai ehkä jotain sisustamiseen tai kirjoihin liittyvää? Suuressa kirjakaupassa ainakin näytti olevan taas paikka auki. Olen nykyisin niin kotihiiri, että tykkään myös tehdä etätöitä kotoa käsin. Voisin siis jatkaa kirjoitushommia ja vaikka olla koelukijana kirjoille. Viime vuosina olen kirjoittanut paljon artikkeleita myös englanniksi, joten ehkä jotain löytyy, missä voin yhdistää taitojani. Täytyy vain laittaa taas sana kiertämään, että tässä olisi tekijä.

IMG_2881

Meidän Timppa osaa tehdä mitä vaan <3 Vanhan talon kunnostaminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi, jos joka hommaan pitäisi palkata tekijät.

Täällä Kanadassa on myös se hyvä puoli, että täällä olen vain tavallinen viisikymppinen maahanmuuttajatäti, enkä mikään entinen tv-juontaja, joka ”ei kuitenkaan viihtyisi tässä työssä, kun on tehnyt niin isoja juttuja”. Kun on kerran tehnyt jotain ”isompaa”, monen on vaikea uskoa, että ihan tavallinen työkin kelpaisi.

Ihan vielä en voi kuitenkaan Kanadasta työpaikkaa hakea, sillä tulen pian Suomeen koko syyskuuksi juontamaan taas mm. Kauhajoen hienot Ruokamessut syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja Nordic Business Forumin lehdistötilaisuudet lokakuun alussa. Ainakin yksi kirjailijahaastattelukin on Helsingissä Taiteiden yössä. Ja ennen kuin voin ottaa mitään kodin ulkopuolista pestiä vastaan, minulla täytyy olla auto, julkinen liikennehän on täällä aika olematonta. Autoa taas ei kannata ostaa pihaan seisomaan ainakaan ennen kuin tulen takaisin kotiin Kanadaan lokakuussa. Mutta on sitä silti tullut tässä jo pyörittyä myös käytettyjä autoja myyvillä sivustoilla..

Enää pari porrasta puuttuu. Eikö täsä ole vähän symboliikka?

Nyt enää pari porrasta puuttuu. Eikö tässäkin ole taas vähän symboliikkaa?

Nyt sitten odottelen vielä vakinaisesti maassa asuvan ”permanent resident” -lupaa, joka kuulemma pitäisi tulla suhteellisen nopeasti työluvan jälkeen. Se antaa paljolti samoja oikeuksia, kuin kansalaisillakin on, myös äänioikeuden ainakin paikallisissa vaaleissa. Kävin taas tänään tarkastamassa immigration statukseni virallisen maahanmuuttosivustolta. Käsittelyssä on edelleen, ei vielä päätöstä. Kärsivällisyys on hyve, jota on hyvä harjoitella säännöllisesti.

Kanada on ollut minulle vielä parempi paikka asua kuin uskoinkaan. Täällä Vancouverin saarella on mukavan järkeviä ihmisiä, suhteellisen leppoisa meno ja huikean kaunis luonto. Eläminen on edullisempaa ja talvikin on lyhyempi kuin Suomessa. Toisaalta, asuisin missä vain, kunhan saan elää Timin kanssa. Melkein mihin paikkaan tahansa voi rakentaa kodin, jos kotona on rakkautta.

Minusta tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa kuvassa on hauskaa vakavamielisyyttä.

Ilo pitkästä itkusta – elämä voi vaikeiden aikojen jälkeen muuttua hyväksi

Elokuun Eeva-lehdessä on lahjakkaan Sanna Walleniuksen kirjoittama juttu Timin ja minun tarinasta. Mukana on myös kivoja kuvia, joita Chad Hipolito otti meillä täällä kotona Kanadassa ja Johanna Myllymäki Suomessa. Yksi Shanshan Gongin ottamista kauniista hääkuvistakin on mukana.

Eeva elokuussa 2017

Eeva elokuussa 2017

Sen verran olen suomalainen, että välillä mietin, kuulostako elämäni nyt liiankin täydelliseltä. On komea mies, uusi iloinen elämä rakastettuna vaimona, oma talo ja hyvä terveys. Pitisikö pitää pienempää suuta siitä, että elämä on juuri nyt onnellista? Kell´onni on, se onnen kätkeköön, itku pitkästä ilosta ja muita vanhan kansan viisauksia, jotka neuvovat pitämään suun supussa kun hyvin menee.

Tänä kesänä olemme tavanneet satoja ihmisiä sekä Suomessa että täällä Kanadassa – tämähän on Timin ja minun ensimmäinen yhteinen kesä, joten esittäytymistä lähipiireille on puolin ja toisin. Olin alkukesästä Suomessa puolisentoista kuukautta ja tapasin sinä aikana parisensataa ystävääni – monet heistä hääjuhlassamme. Kaikkien kanssa ei tietenkään syvällisiä keskusteluja ehditty käymään, mutta yllättävän monen kanssa kuitenkin. Samoin olemme täällä Kanadassa tavanneet paljon ihmisiä. Olen käynyt monia keskusteluja elämästä, ja yllättävän paljon myös kuolemasta. Nimittäin näin viisikymppisenä elämä vain on kovin toisenlaista kuin kaksikymppisenä.

Kesällä 2012 eli 5 vuotta sitten sinnittelin viimeisillä voimillani kiinni elämänuskossa. 47-vuotiaana takana oli rankkoja vuosia ja vielä monta edessäkin.

Kesällä 2012 eli 5 vuotta sitten sinnittelin viimeisillä voimillani kiinni elämänuskossa. 47-vuotiaana takana oli rankkoja vuosia ja vielä monta edessäkin.

Vaikka ihmiset näyttävät niin hyvinpärjääviltä, monen ystäväni perheessä on syöpää ja muita vakavia sairauksia. Ihan lähipiirissänikin on tänä kesänä ollut invalidisoivia sairauskohtauksia, jotka muuttavat ihmisen elämän täysin. Jonkun lapsi on kuollut traagisesti, paljon useamman vanhemmat on haudattu. On katkeria avioeroja, ilkeitä huoltajuuskiistoja, lapsettomuutta. Joltain on mennyt sairastumisen myötä kaikki varat, toisella ei ole juuri tuloja ollutkaan vuosiin. Moni ei vain löydä kumppania, toinen ei millään löydä enää töitä, yksi on muuten vain toivoton. Timin työkavereita on kuollut alta viisikymppisenä, minulta on mennyt ystävättäriä neli- ja viisikymppisenä myös. En koskaan tiedä, millaisia vastoinkäymisiä kelläkin on ollut.

Eikä Timin ja minunkaan elämä todellakaan ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Kummallakin meistä on ollut aikoja, ettei ole oikein nähnyt mitään ulospääsyä toivottoman tuntuisesta ahdingosta. On ollut vaikea uskoa, että saisimme vielä kokea näin onnellisen rakkauden.

Shanshan Gongin ihania hääkuvia.

Shanshan Gongin ihania hääkuvia.

Nyt täällä Vancouverinsaarella on niin kuuma, että lämpö ylettyy syvälle luihin asti. Nautin täysillä, kun istumme illalla purkukuntoisella takaterassillamme, syömme pikkugrillissä paistettua kanaa ja salaattia, juomme paikallista viiniä ja katsomme kuinka bambiäiti ja vasansa loikkivat rinnettä alas parin metrin päässä. Jos en nyt iloitse tästä kesästä, tuleeko pitkästä talvesta siedettävämpi? Jos en ole onnellinen silloin, kun elämä on hyvää, tuleeko huonoista ajoista parempia?

Sisareni autossa soi aina Kari Tapio, sillä hän on suuri fani. Minäkin pidän paljon Kari Tapion rouheasta äänestä ja lauluista. Vaikeina aikoina olen yrittänyt muistaa, että ”myrskyn jälkeen on poutasää”. Ei siis ”poutasään jälkeen on myrsky”! Minulle on aina antanut voimaa se, kun olen nähnyt, kuinka jonkun toisen elämä on kääntynyt parempaan suuntaan. Toisten onnelliset elämänkääänteet eivät ole minulta pois, vaan tuovat toivoa siitä, että minunkin elämäni voi vielä kääntyä oikein päin. Ilo pitkästä itkusta siis.

Kimpun heitto hääjuhlassamme 21.6.2017. Sinäkin päivänä myrskyn jälkeen oli poutasää.

Kimpun heitto hääjuhlassamme 21.6.2017. Sinäkin päivänä myrskyn jälkeen oli poutasää.