Marraskuun kukkia

Monet laittavat nyt viestejä Suomesta, kuinka kamalasti pimeys väsyttää. Täällä 49. leveysasteella ei ihan niin lyhyitä päivät ole kuin siellä 60. asteen pohjoispuolella, mutta ei ole hurraamista täälläkään. Vietnamilaissyntyinen kynsihuoltajani kertoi, että sukulaiset kotimaassa eivät voi ymmärtää, kuinka täällä Kanadassa on kesällä niin myöhään niin valoisaa ja talvella niin aikaisin niin pimeää. Mitähän ajattelisivat Suomen juhannuksesta, kun pimeää ei tule oikein ollenkaan, tai joulunajasta, kun aurinko ei koskaan jaksa ponnistaa ylös taivaanrannan tuntumasta?

Olin tänäänkin aivan kuolettavan väsynyt. Ehkä oli vähän flunssanpoikasta tulossa, kun palelin niin paljon lämpimässä talossa. Koska tänään ei ollut kodin ulkopuolista hommaa, annoin puolenpäivän aikaan periksi väsymykselle, kääriydyin olohuoneen sohvalle tekoturkistorkkupeittoon ja ihan nukahdin! Tim oli touhukas ja laittoi sillä välin lounasta. Tim viimeisteli tänään myös ulkoportaamme, pyykkinurkkauksen pohjamaalauksen ja keittiön ilmanvaihto- ja lämmön talteenottopumpun, joten poden kyllä huonoa omaatuntoa, kun miesparka joutuu tekemään kaikki hommat kotona… Hoksaavainen vaimo voisi edes lounasta kokata.

Tässä uudet portaat. Tim teki, ihan itse!

Tässä uudet portaat. Tim teki, ihan itse!

Ulkoportaiden kanssa Timiltä olikin kulunut päivä poikineen. Kun itselle tekee, niin laadun pitää sitten olla sellaista, ettei joka kerta katse osu johonkin virheeseen. Haastekerrointa lisäsi se, että kaikki tässä 80-luvulla rakennetussa talossa on vähän mutkalla. 90 asteen kulmia on todella vähän, mutta 22,5 asteisia kulmia löytyy kyllä montakin. Tim taivastelee asiaa, mutta selkeästi myös nauttii siitä, että joutuu käyttämään oivaa laskupäätään.

Vanhat portaat olivatkin suorastaan hengenvaaralliset..

Vanhat portaat olivatkin suorastaan hengenvaaralliset. Keskellä ei ollut ollut minkäänlaista tukirakennetta.

Vanhoista lahoista portaista tuli takkapuuta.

Vanhoista lahoista portaista tuli takkapuuta. Roska romantiikaksi!

Meillä on Timin kanssa remontoimisen suhteen yksi yhdistävä ajatus: haluamme, että kaikki kotona on kaunista, mutta käytämme mieluummin kekseliäisyyttä kuin käteistä. Tim on taitavasti remontoinut monta taloa arvokkaammaksi. Minä taas olen keskittynyt kodin sisäpuoleen. Olen aika hyvä tekemään jokaisesta kämpästä kodin kirpparitavaroilla.

Näistä tarkoista liitoksista Tim on syystä ylpeä.

Näistä tarkoista liitoksista Tim on syystä ylpeä, ei nimittäin ole ihan yksinkertaista.

Muistan jo nuorena ajatelleeni, että tavallaan on hyväkin, kun ei ollut varaa mennä kauppaan ostamaan kaikkea kerralla. Jouduin miettimään, minkä tyylin halusin ja sitten käyttämään mielikuvitustani. Tosin siihen aikaan – 80-luvun alkupuolella – ei suomalaisten kauppojen valikoimat kovin kummoisia kyllä olleetkaan. Niinpä raahasin interraileilta seeprakuvioisia lautasia sopimaan seeprakuvioisiksi maalaamiini tuoleihin ja kävin Ruotsissa kansipaikalla matkustaen Kungens Kurvan Ikeassa, että sain kivoja serviettejä. Joskus revin auki mustia muovisäkkejä pöytäliinoiksi, kerran tapetoin vessan seinät kinkkupaperilla. Olin nimittäin lukenut, että Andy Warholin ”Tehtaan” seinät olivat hopeiset.

Nyt olisi hieman enemmän varaa ja kaupoissa valikoimia, mutta saan salaista tyydytystä siitä, että voin luoda kiinnostava/viihtyisän/elegantin tilan tavaroilla, joiden arvoa ja kauneutta muut eivät ole nähneet. Vähän niin kuin ihmistenkin suhteen: ei vielä antiikkia, mutta vintageahan tässä ollaan. Joskus nauramme Timin kanssa, että emme ehkä ole olleet niinkään ”pre-loved” kuin ”used”.

IMG_5989 (1)

Tässä se on: se hetki, kun syksy muuttuu talveksi. Kummatkin kaudet ovat vielä ja jo läsnä – ihan niin kuin keski-iässä.

Päikkäreitteni jälkeen kuulin Timin vaihtavan ulkona jonkun sanan miesäänen kanssa ja saapastelevan sitten uudet portaat kumisten ulko-ovelle. Mitä näinkään: kukkia! Ihana kukkakimppu suoraan Suomesta. Tai no, paikalliselta kukkakauppiaalta, joka oli saanut tarkat ohjeet Suomesta.

Valokuvaajaystäväni Shanshan Gongin lähettämät kukat.

Valokuvaajaystäväni Shanshan Gongin lähettämät kukat sopivat meille täydellisesti.

Timistä ja minusta monet ihanat kuvat ottanut valokuvaajaystäväni Shanshan Gong oli lähettänyt upean kukkakimpun. Eikä ole edes syntymäpäiväni. Ensimmäiseen hääpäiväänkin on aikaa vielä puolitoista kuukautta. En kestä. Ensin kuvauksissa on tosi hauskaa, kuvista tulee loistavia ja sitten vielä nainen lähettää kukkia. Uskomatonta!

Shanshan Gong ja luottomeikkaajani Emma Ärmänen saavat ihmeitä aikaan Dragon Flower Photo Studiossa.

Shanshan Gong ja luottomeikkaajani Emma Ärmänen saavat ihmeitä aikaan Dragon Flower Photo Studiossa.

Elämä on kyllä mahtavaa. Välillä elämässä on kaikkea glamoröösiä, välillä kaikea muuta kuin glamoröösiä. Ihaninta on juuri nyt, kun roska muuttuu takassa romantiikaksi. Revi siitä symboliikkaa!

Yksi susikeistani Shanshanin kuvista. Ruusun ostin 2 eurolla matkalla studioon kuvausrekvisiitaksi - nyt se elää ikuisesti näissä kuvissa.

Yksi suosikeistani Shanshanin ottamista kihlakuvista vuoden takaa. Ruusun ostin 2 eurolla matkalla studioon kuvausrekvisiitaksi – nyt se elää ikuisesti näissä kuvissa.

 

 

 

 

”Ei se sattunutkaan”, sanoi Mia-täti mammografiassa

Mammografia. Miten pehmeän pyöreä sana. Tulee mieleen kaikki mammat ja muut lempeät nisäkkäät. Mielikuva on kyllä varsin kaukana todellisuudesta.

Näin kun olen täyttänyt puoli vuosisataa, saan joka toinen vuosi kutsun mammografiaan, rintasyövän seulontatutkimukseen. Kaksi vuotta sitten oli eka kerta, jota olin pelännyt aivan hulluna. Olin aivan viime hetkelläkin kääntymässä pois, mutta ajattelin, että enköhän kestä sen pari minuuttia, ystävättärieni muistoksi. Minulta on nimittäin kuollut kaksi ystävätärtä nelikymppisinä rintasyöpään. Vielä useampi on rintasyövän sairastanut ja siitä selvinnyt – kenties juuri mammografian ja varhaisen diagnoosin ansiosta.

Tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa hääkuvassa on rintavarustus sen verran esillä, että käynee kuvituskuvasta?

Villi arvaus: mammografialaite on jonkun miehen suunnittelema. Vai tulisiko muka jollekulle naiselle ensimmäisenä mieleen, että jonkinmoisen tötterön sijaan pienetkin rinnat kannattaa litistää litteiden levyjen väliin? Tosin kokenut hoitaja kertoi, ettei rintojen koolla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko tutkimus hankala tai kivulias.

Turha kaunistella: kyllä se sattui, silloin ensimmäisellä kerralla. Hyvä puoli oli se, että toimitus kesti hyvin vähän aikaa. Muistelin niiden parinkymmenen sekunnin aikana tutkimusta, jonka mukaan ihminen kestää kipua paremmin silloin, kun kiroilee. Voimasana on todellakin siis osuva nimitys.

Mutta kumma kyllä tällä toisella kerralla toimitus ei sattunutkaan oikeastaan juuri ollenkaan. En kiroillut yhtään! Muistikuvissani litistyslevyt olivat kylmää terästä, mutta nyt ne olivatkin huoneenlämpöistä muovia. Ehkä olin vähän rennompi, kun tiesin, että selviän hengissä? Tai olisiko ensimmäisellä kerralla vaan ollut hormonit siinä vaiheessa kuukautta, että olin arka ja herkkä kuin kevään ensi kukkanen?

Nyt sitten jään odottelemaan kirjallisia tuloksia. Kolmen viikon sisällä pitäisi saada tietää, onko aihetta jatkotutkimuksiin. Pieni osa minusta vähän jännittää, sillä lapsettomat naiset kuulemma sairastuvat rinta- ja muihin naistensyöpiin todennäköisemmin kuin synnyttäneet ja imettäneet naiset. Kohtalon ivaa sekin, että ensin et saa lasta ja sitten vielä sairastut.

Kirjoitin muutama päivä sitten blogipostauksen kiitollisuudesta. Kiitollinen olen kaikesta valittamisestani huolimatta siitäkin, että saan etuoikeuden käydä mammografiassa. Hengissä ollaan vielä, ja täysillä!

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong

 

 

 

 

Loistoa ja rappiota: ristiriitaisen rosoinen Romania

Islanti ja Irlanti. Ne ovat ainoat maat Länsi-Euroopassa, joissa en ole vielä käynyt. Itä-Euroopasta sen sijaan löytyy vielä monta käymätöntä valtiota.

Yksi niistä pääsi pois käymättömien listalta viikonloppuna, kun olin luokkaretkellä Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Opiskelin 32 vuotta sitten matkailualaa Malmin kauppaoppilaitoksessa ja siltä ajalta jäi hyviä kavereita, joiden kanssa tehdään vuosittain kiva viikonloppureissu. Joskus ollaan Turussa tai Haikon kartanossa, joskus vaikka Istanbulissa, Vilnassa tai Varsovassa. Ollaan missä tahansa, aina on hauskaa, sillä matkailualan ihmisethän ovat tunnetusti hyvää seuraa. Asialliset hommat ja Ellun kanat -periaatteella matkojen ohjelmat on aina loistavasti järjestetty sekoitus informatiivisia kiertoajeluita ja rentoa meininkiä – hienoa, kun porukassa on niin monta entistä opasta, jotka tosiaan osaavat tehdä upeat matkaohjelmat.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Parasta kaikesta on tietysti yhdessäolo. Tunnemme toisemme ajalta, jolloin useimpien suurin saavutus oli ylioppilaskirjoitusten läpäiseminen. Tässä porukassa ei tarvitse, eikä oikein voisikaan esittää mitään. Tai no, huonoja vitsejä voi tietysti aina esittää.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Monelle muullekin meistä tämä oli ensimmäinen käynti Romaniassa. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja toisaalta se ehkä kuvasikin sitä ristiriitaisuutta, mikä perillä odotti. Kaikkea löytyy, sekä rähjäisyyttä että loistoa maassa riittää tuhansien vuosien verran.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Hotellimme, Novotel, oli siisti ja tyylikäs paikka vanhankaupungin ravintoloiden lähellä. Lähimaastossa oli upeasti remontoituja vanhoja taloja. Ja sitten niitä vanhoja taloja, joita ei todellakaan oltu remontoitu. Luxus-putiikkien vierellä oli rähjäisiä kujia ja niiden vieressä taas loistoa. Omalla tavallaan roso on viehättävää.

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut. 

image

Kävimme syömässä todella kiinnostavissa ravintoloissa. Hienot miljööt tasoittivat sitä, että ruoka ei varsinaisesti hurmannut, vaikka ihan kohtuullista olikin. Ehkä olen vain poispilattu, kun Suomessa saa nykyään niin maukasta ruokaa, etenkin kun ystäväni kokkaavat satokauden parhaista raaka-aineista.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Ensimmäisen illan ravintolamme Caru’ cu Bere näytti puuleikkauksineen satoja vuosia vanhalta ja tunnelma oli hälisevän octoberfestmäinen. Mutta saksalaisten kansantanssijoiden sijaan parketilla pyörähtelivät kilpatanssijat, jotka hakivat meidänkin porukasta tanssimaan. Ruoka oli lihaisaa ja sitä oli runsaasti.

Caru' cu Bere

Caru’ cu Bere

image

Lauantain lounasta nautimme kauniissa Pescaruksessa puiston laidalla. Alkuruokana ollut vihannessosekeitto oli oikein hyvää ja lihapullat sopivan yrttisiä.

image image

Lauantain illalliselta  odotin paljon, koska Casa Doina on kuulemma yksi Bukarestin kuuluisimmista ravintoloista. Hienon puiston keskellä oleva huvila oli upea, kun puutarhan valot loivat tunnelmaa. Onneksi ilta oli mukavan leppeä, sillä meidän pöytämme oli terassilla. Sisällä juhlittiin häitä frakeissa ja paljeteissa ja pelkäsimme jo olevamme auttamatta alipukeutuneita. Ruoka ei jäänyt mieleen, mutta ilta oli ihana.

image

Casa Doina on kaunis ravintola puiston keskellä.

Sunnuntaina menimme vielä ennen lähtöä pienemmällä porukalla museoon, joka oli hämmentävin nähtävyys pitkään aikaan. Romanian pahamaineisen diktaattorin Nikolae Ceausescun koti Palatul Primaverii eli Kevätpalatsi ei päällepäin näyttänyt kovin suurelta. Oikeastaan se näytti ulospäin jopa yllättävän vaatimattomalta, kun olin kuullut ylellisyydestä, minkä keskellä Ceausescut elivät.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Iranin shaahin lahjoittamat matot ja puhemies Maon antama suuri kiinalainen ruukku vastaanottivat vieraat heti aulassa. Elena Ceausescu oli kuulemma sisustanut kaiken ja hänen makuaan ei todellakaan voi kuvailla vaatimattomaksia tai minimalistiseksi.. Kaikkialla oli kultausta, peilejä, itämaisia silkkimattoja, mosaiikkeja, marmoria ja muita ylellisiä materiaaleja. Ja riikinkukkokoristeita! Pihalla tepasteli edelleen riikinkukkoja, jotka ovat kuulemma alkuperäisten lintujen jälkeläisiä.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

image

Kaikkein oudoin paikka oli Elena ja Nikolae Ceausescun sviitti. Kolmella aikuisella lapsella oli talossa myös omat asuntonsa, mutta pariskunnan asunnossa oli kaikki talvipuutarhasta ja suomalaisen kaksion kokoisesta vaatehuoneesta alkaen. Makuuhuoneessa kylmäsi ajatella, että täällä on nukkunut yönsä pariskunta, joka keinoja kaihtamatta raivasi esteet tieltään.

Ceausescujen makuuhuone.

Ceausescujen makuuhuone.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Myös palatsin kylpylä- ja uima-allasosasto oli 70-luvun tyylissään ällistyttävä. Palatsissa oli asuinkäytössä noin 80 huonetta, niiden lisäksi vielä kymmeniä varastotiloja.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Jäin miettimään, miten idealistisista ihmisistä tulee diktaattoreita ja miten muut ihmiset mahdollistavat sen. Miten saman kehityksen voisi estää nyt? Samaan aikaan päässä soi koko viikonlopun takavuosien eurohitti, romanialaisen O-Zonen ”Dragostea Din Tei”. Siinä sitä oli ristiriitaa kerrakseen.


Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.