Pintaliitoa länsirannikolla: lentoja, juhlia ja jetset-kuvauksia

Moni tuntuu ajattelevan, että elämä ulkomailla on paljon glamoröösimpää kuin Suomessa. Ehkä se johtuu siitä, että usein kerrotaan jonkun suomalaissyntyisen investointipankkiirin, entisen huippumallin tai ainakin ison firman lähettämän kovapalkkaisen johtajan seurapiirimenoista, eikä pienillä tuloilla kitkuttelevien ulkosuomalaisten elämästä. Varsinkin, jos on matkustellut maailmalla vain lomamatkoilla, on helppo ajatella, että elämä muualla olisi yhtä juhlaa.  Valitettavasti voin kokemuksesta kertoa, että kaupassakäynti ja vessan siivous on suunnilleen yhtä vähän hohdokasta ulkomailla kuin kotimaassakin. Arki on arkea kaikkialla.

Paitsi että täytyy tunnustaa, että kulunut viikko on kyllä ollut minulle poikkeuksellisen hohdokas. On ollut bileitä, kuvauksia ja lennähtämistä suurkaupungin sykkeeseen. Aloitetaan alusta, eli viime viikon tiistaista:

Vaikka täällä Nanaimossa on aikoinaan ollut paljonkin suomalaisia, tämä on yksi harvoista paikoista maailmassa, missä en ole vahingossa kaupungilla kuullut suomen sanaa. (Sitä ei siis lasketa, että Timin kanssa puhumme jonkin verran suomea keskenämme). No, viime tiistaina sain puhua äidinkieltäni oikein kahden kivan suomalaisnaisen kanssa. Päivi ja Marketta ovat kummatkin asuneet täällä Kanadassa jo vuosikymmeniä, mutta suomen kieli ei ole unohtunut. Olipa kiva lounastaa upeiden naisten kanssa!

IMG_0856

Suomea sain puhua pulputtaa myös torstaina, mutta sitä varten piti matkustaa täältä Vancouverin saarelta mantereelle. Nanaimo sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Vancouverista, ja lautalla matka salmen yli kestää melkein kaksi tuntia. Lauttarannassa odottelu ja ajomatka keskustaan tekee siihen vielä puolisentoista tuntia lisää. Mutta vesitasolla Vancouverin keskustaan tai lentokentän lähelle Richmondiin pääsee reilussa varttitunnissa monta kertaa päivässä. Niinpä aurinkoisena torstaiaamuna kömmin elämäni ensimmäistä kertaa Seair-yhtiön vesitasoon, pelkääjän paikalle. Täytyy tunnustaa, että jos ei nyt ihan pelottanut, niin vähän jännitti kylläkin. Ihan turhaan! Nousut ja laskut sujuivat lentokapteeni Dougilta varmalla otteella ja aivan ilman töyssyjä. Hieno uusi kokemus, en malta odottaa, että pääsen seuraavan kerran lentämään.

IMG_0860

Searin vesitasot ovat vanhoja, mutta hyvän huollon ansiosta luotettavia.

 

IMG_0863

Departure Bay – tai Lähtölahti, niin kuin Timin kanssa sanomme suomeksi – on vilkas paikka.

Maisemat lentomatkalla olivat upeat. Matkalla on saaristoa lähes suomalaiseen tapaan. Kaukana näkyvät korkeat vuoret ovat jo USA:n puolella Washingtonin osavaltiossa.

IMG_0872

Olen käynyt Timin kanssa Vancouverissa näiden neljän kuukauden aikana vain kolme kertaa. Tim ei nykyään enää ole yhtään innostunut synnyinkaupunkinsa hulinasta ja täytyy tunnustaa, etten minäkään juuri ison kaupungin kaaosta kaipaa. Täällä suurin piirtein Jyväskylän kokoisessa Nanaimossa on kaikki, mitä tässä elämäntilanteessa tarvitsen. Silti oli hauska huomata, että kun kiipesin metrosta kadulle tuntui melkein yhtä huikaisevalta katsoa ylös korkeiden kerrostalojen katveessa kuin aikoinaan ensimmäisellä käynnillä Manhattanilla 18-kesäisenä. Suurkaupungissa on aina jotain jännittävää ja energistä.

IMG_0890

IMG_0893

Suuntasin yhteen Vancouverin legendaarisimmista hotelleista, Rosewood Hotel Georgiaan. Minulla nimittäin oli siellä sviitissä treffit hurmaavan miehen kanssa. Ei, tällä kertaa kyseessä ei ollut Tim, vaan rakas ystäväni, suomalaissyntyinen meikkitaiteilija Riku Campo.

IMG_0895

Nappasin pikapikaa kuvan Georgian ylellisestä aulasta.

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että ystävystyt jonkun kanssa ensitapaamisella? Lähes 20 vuotta sitten olin tv-kanava Nelosella toimittamassa ja apulaistuottamassa silloisen Karita Tuomolan, nykyisen Karita Tykän ensimmäistä tv-ohjelmaa Tosi-tv:tä. Riku Campo oli Nelosen uutisten stailisti ja hoiti myös Karitan asut. Heti huomasin, että Rikulla on hulvaton huumorintaju ja meillä oli aina hauskaa. Vaikka pelleilimme paljon, Riku on myös älykäs ja syvällinen ihminen. Vuosituhannen alussa Riku muutti entiseen kotikaupunkiini Los Angelesiin luomaan kansainvälistä uraa ja olemme olosuhteiden pakosta nähneet harvemmin. Onneksi facebookista tiedän, missä päin maailmaa Riku milloinkin on kuvausmatkalla milloin mitäkin filmitähteä meikkaamassa tai muotilehtien kansikuvia tekemässä. Ja olin kieltämättä todella pollea ostaessani kuutisen vuotta sitten floridalaisesta kirjakaupasta Rikun isolle amerikkalaiskustantajalle tekemän meikkikirjan. ”Tämä on mun ystäväni tekemä!”

Nyt Riku oli suuren amerikkalaisen vaateketjun kuvauksissa meikkaajana Vancouverissa, ensimmäistä kertaa. Torstaina oli kuvauksista vapaata ja Rikulla aikaa päivittää kuulumiset. Viimeksi kun näimme kesällä Suomessa en ollut vielä tavannut Timiä oikeassa elämässä, joten koko tämä nopea netistä naimisiin -rakkaustarinamme piti tietysti kertoa. Samalla Riku meikkasi minut kuvauksia varten.

18191085_10155140601285539_1816817128_n

Suomalainen täti-ihminen Playboyn kannessa?

18191731_10155145785550539_1747476056_n

Vaiko muotilehden kansikuvatyttönä?

Ei, en oikeasti ole minkään lehden kannessa, kunhan vain pelleilimme. Rikusta voisi hyvin tulla valokuvaaja, jos meikkaaminen tai stailaaminen ei enää kiinnostaisi.

Olipa ihanan virkistävä jetset-päivä. Lensin takaisin Nanaimoon Timin syliin täynnä energiaa. Ja sitä energiaa tarvittiinkin seuraavina päivinä.

IMG_5148

Riku ja minä, aina poseeraamassa.

Kiertelin perjantaina vaatekauppoja oikein urakalla kuin paraskin stailisti ja etsin Timille uusia vaatteita. Tai no, tuttuun tapaani monet vaatteet olivat kirppareilta, vaikka näyttivätkin käyttämättömiltä. Löysin 17 vaatekappaletta ja niistä vain kaksi meni vaihtoon, joten minun mielestäni aika hyvä onnistumisprosentti. Sikäli homma oli helppo, että Timillä on nuorekkaan sutjakka vartalo, jonka päällä kaikki vaatteet näyttävät hyviltä. Fyysisesti raskaista rakennustöistä voi siis olla hyötyäkin. Tim oli melkein liikuttunut sovitellessaan paitoja ja housuja ja sanoi, ettei kukaan nainen ole ennen ostanut hänelle vaatteita. Nyt on vaatekaapissa paljon käyttökelpoista, mukaanlukien sellaisiakin vaatteita, mitä Tim ei varmasti olisi itse valinnut, kuten valkoiset farkut ja vaaleanpunainen pellavapaita. Kyllä, Tim on niin miehekäs, että todellakin pystyy käyttämään niitä.

Eri asukokonaisuuksia tarvittiin lauantaina, sillä tunnettu valokuvaaja Chad Hipolito tuli ottamaan meistä kuvia Eeva-lehden haastattelua varten. Perjantaina oli ollut iloisen aurinkoista, mutta lauantaina satoi surkeasti koko päivän. Niinpä suurin osa kuvista otettiin täällä meillä kotona sisätiloissa. Tim sanoi, että on tavalliselle raksamiehelle aika hämmentävää poseerata valokuvissa tuntitolkulla. Onneksi Tim on niin kuvauksellinen, että ei väliä mistä suunnasta kuvataan, aina tulee hyviä kuvia syvistä silmistä, aistikkaasta suusta ja jykevästä leuasta. En olisi koskaan uskaltanut toivoa meneväni naimisiin niin komean miehen kanssa. Katso kuvausten tulokset heinäkuun Eevasta!

15435945_10210678546022466_1031053547_n

Shanshan Gongin intensiivinen kuva Timistä Helsingissä viime syksynä.

Täällä ei vappua vietetä, mutta halusin järjestää – vapun ja nimipäivieni kunniaksi – sunnuntaina iltapäivällä pienet tupaantuliaiset. Edelleen meiltä puuttuu lattiapinnoite ja verhotangot, keittiön työtaso pitäisi vaihtaa ja kylpyhuoneiden tai pyykkikomeron remontoimista emme ole aloittaneetkaan, puhumattakaan vesikaton, portaiden tai terassin rempasta. Silti oli kiva kutsua ystäviä katsomaan, mitä olemme tähän mennessä saaneet aikaiseksi. Olemme muutamassa kuukaudessa luoneet lähes tyhjästä kokonaisen kodin, eikä meiltä puutu juuri mitään. Astioitakin on jo tarpeeksi, tuli juhlissa todistettua. Vaikka talo on kanadalaisittain pienehkö, se toimii oikein hyvin vieraita viihdyttäessäkin.

IMG_0991

Olin säästellyt Geisha-konvehteja tammikuusta asti. Eikö osoita aikamoista itsehillintää?

IMG_0988

Yritin luoda suomalaista vapputunnelmaa, vaikka ei ollut ylioppilaslakkia eikä räntäsadetta. Onneksi kaikkeen auttaa kansallispuku! Jonkinlaisia munkkeja löysimme, mutta kun etsin simaa (mead) löysin sillä nimellä vain alkoholillista hunajaviiniä. Kun muuten kerroin Timille, että halusin tarjota juhlissa ”donuts and mead” Tim kuuli tietysti ”donuts and meat” ja ihmetteli kovasti suomalaista vapputapaa tarjota munkkien kanssa lihaa. Uusi suomalainen ystävämme Marketta tuli sitten juhliin hurmaamaan kaikki Timistä appiukkoon, ja kertoi, että eräs täkäläinen limonadi on aika simamaista, ja ihan oikeaa kotitekoista simaakin olisi Marketalla ollut.. No, ensi vappuna tiedän paremmin.

IMG_0999

Hurmaavan Marketan kanssa lauloimme kanadalaisten huviksi Maamme-laulun, neito kaunoisen ja Porilaisten marssin – tosin emme oikein muistaneet muita sanoja, kuin ”Poijaat kansan urhokkaan..” Perintökalleuteni Härmän eli Etelä-Pohjanmaan kansallispuku tuo aina juhlan tuntua.

Tim ja Tim, uusi purjehdusystävämme. Huomaa, millaisen t-paidan löysin Timille kanadalaiselta kirpputorilta!

Tim ja Tim, uusi purjehdusystävämme. Huomaa, millaisen t-paidan löysin Timille kanadalaiselta kirpputorilta! Eräänlainen kansallispuku kai tämäkin?

Viime vappua vietin rakkaiden ystävieni kanssa Helsingissä, Kauniaisissa ja Porvoossa. Silloin en tiennyt vielä, missä, miten ja kenen kanssa tätä vappua 2017 viettäisin. Elämä voi muuttua. Mitähän kaikkea kivaa ehtii vielä tapahtua ennen seuraavaa vappua?

Tuoksuvat kukat suoraanMarketan puutarhasta. Sekä Päivi että Marketta ovat armottomia viherpeukaloita.

Tuoksuvat kukat suoraanMarketan puutarhasta. Sekä Päivi että Marketta ovat armottomia viherpeukaloita.

Leppoisa miniloma

Espoolaissyntyinen perijätär on viettänyt leppoisaa pääsiäistä Kanadan länsireunalla ja löytänyt vanhan intohimonsa.

Aina lomakauden lopulla moni valittaa, että on enää viikko tai viikonloppu lomaa jäljellä. Mutta viikko on monelle maailmassa koko vuosiloma ja joskus viikonlopun aikana ehtii tapahtua vaikka mitä – muistele vaan vaikka nuoruuden festarireissuja. Lyhytkin tauko on parasta käyttää muuhun kuin sen loppumisen murehtimiseen. Loma se on minilomakin.

IMG_0615

Toivemies-Tim tajuaa ostaa kukkia sekä äidille että vaimolle.

Tänä pääsiäisviikonloppuna emme olleet Timin kanssa romanttisella minilomalla Pariisissa vaan ihan kotosalla. Olipa ylellistä! Saimme nukkua pitkään, poiketa rautakaupassa, käydä pienellä ajelulla, illallistaa iloisesti appivanhemmilla, laittaa kotia ja katsoa suomalaista telkkarisarjaa. Aivan mahtavaa!

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Niin kuin ennakoinkin, mämmiä ei ollut tarjolla illalliskutsuilla appivanhempien aistikkaassa kodissa, mutta en niin kauheasti mämmiä ikävöikään. Suomessa monessa pääsiäispöydässä tarjoillaan lammasta tai kanaa, mutta anoppilassa olikin kinkkua.  Niin kuin aina, ruoka oli herkullista ja seura vielä parempaa. Ystävämme Larry ja Martinakin oli kutsuttu mukaan. Sekä Martina että appiukko ovat saksalaissyntyisiä, joten jokaisella illallispöydässä istuneella kanadalaisella oli eurooppalainen puoliso. Puheensorina oli melkoinen. Jossain vaiheessa Tim huvittuneena katseli, kun appiukko puhui minulle saksaa ja minä vastasin sujuvasti suomeksi. Appiukko on suloinen.

IMG_0650

Viime viikolla Timiä nauratti, kun kerroin pääsiäiskukosta (”Easter Rooster”), joka käy pääsiäisyönä munimassa suklaamunan hattuun sängyn alle. Kukko ei tänä vuonna käynyt munimassa, mutta sain silti pääsiäislahjoja: appivanhemmilta pienen laatikollisen suklaaherkkuja ja valokuvakirjan anopin ottamista kuvista. Anoppi on todella taitava valokuvaaja, jonka maisemakuvia Vancouverin saarelta on myyty postikortteinakin. Olin joskus sanonut, että olisipa kiva näyttää näitä kuvia äidille, kun menen alkukesällä Suomeen. Fiksuna naisena anoppi oli pannut toiveen mieleensä ja nyt sitten sain oman kappaleen kirjasta. Eikä tässä vielä kaikki: vadelmaisen jälkiruoan aikaan Martina ojensi suuren paketin, josta paljastui tupaantuliaislahjaksi seeprataulu! Olin juuri tyytymättömänä asetellut olohuoneen sisustustauluja (kaikki ”oikea” taide on vielä Suomessa) uuteen järjestykseen, enkä keksinyt hevostaululle paria. En varmaan ikinä olisi itse tajunnut etsiä seepran kuvaa, mutta sehän sopii loistavasti. Mustavalkoisuus sitoo ruokailutilan mustavalkoiset kalusteet olohuoneeseen ja samalla seepra muistuttaa rakkaudestani eteläiseen Afrikkaan. Paha kyllä, liika muistuttaminen saa minut varmaan pian suunnittelemaan safarimatkaa. Onneksi rakkailla ystävilläni Annikalla ja Jannikalla on kummallakin Afrikan-matkoihin erikoistuneet matkatoimistot ja olen ollut Afrikassa matkanjohtajanakin. Ehkä menemme Timin kanssa romanttiselle telttasafarille?

IMG_0665

Matkasuunnitelmia on tietysti parasta tehdä silloin kun on vielä hengissä. Saimme siitä ikävän muistutuksen eilen aamulla, kun Timin vanha ystävä, vain pari vuotta vanhempi mies, oli yllättäen kuollut. Ehkä saan siis houkuteltua Timin reissuille piankin.

Rakkauksista puheenollen, eilen vanha rakkauteni humahti taas liekkeihin, kun pengoin kaappeja. Pikkuruiselle vierashuoneellemme tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tällä viikolla, kun Timin vanhempi lapsi tulee saarelle. Odotan kovasti taas kiinnostavia keskusteluja fiksun nuoren aikuisen kanssa. Vierashuoneessa ei kuitenkaan ole vielä kunnon kattolamppua, mutta sain tuunausidean. Etsin siihen sopivia tykötarpeita ja mitä löysinkään: värikkään kasan kirjontavillalankoja, jotka olen ostanut kirpparilta pari kuukautta sitten. Oi miten vastaansanomattomat värit, mikä ihana villan tuntu! Löysin myös kirpparilta ostamani peura-aiheisen kanavatyön ja se on taas menoa. Pisto piston jälkeen täytän huumaantuneena pintaa villalangalla, ihan niin kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun tein kelim-mattooni sopivia istuimia tai myöhemmin Kaliforniassa koti-ikävän iskiessä. Varoitus: Jos et halua jäädä pahasti koukkuun, älä kokeile kanavatöiden tekoa. Tänäänkään en ole saanut juuri mitään muuta tehtyä kuin ristipistoja. Tim laittoi vaneria lattiaan, mutta minätyttö se vain istuin olohuoneen sohvalla, katsoin sadetta ja kuuntelin radiosta klassista musiikkia pistellessäni menemään. Klassinen musiikki tosin saa kaiken tuntumaan hieman ylevältä.

IMG_0669

Eilen illalla saimme sitten myös annoksen suomalaista draamaa. Meillä ei ole vielä mitään ”tavallisia” tv-kanavia vaan pelkästään Netflix. Nyt kun olemme katsoneet lähes kaikki ”House of cardsin” jaksot etsimme uutta. Muistin kuulleeni, että Netflix on ostanut YLEn sarjan ”Sorjosen” nimellä ”Bordertown”. Eilen sitten istuimme kynttilänvalossa ja katselimme tuttuja näyttelijöitä tutuissa maisemissa. Vanhin siskoni asuu Lappeenrannassa, joten oli hauska sanoa, että tuonkin sillan yli olemme ajaneet. Timistä oli kiva tunnistaa joitain sanoja puheesta. Minä taas en meinannut tunnistaa, kun – suomalaisen nykydraaman tyyliin – sanoista on aika hankala saada selvää. Onneksi on englanninkielinen tekstitys!

Ensi viikonlopuksi lähdemme Larryn ja Martinan kanssa ihan oikealle minilomalle Tofinoon, joka on Vancouverin saaren länsilaidalla aavan valtameren äärellä. Ystävämme Marika ja Ilpo Suomesta ovat viettäneet paljon aikaa näillä seuduilla ja heidän mielestään Tofino on maailman kaunein paikka. Tim on käynyt aikoinaan paljonkin Tofinossa surffaamassa, joten hänelle se on tuttu paikka. Ehkä menemme valassafarille, tai sitten vain vaellamme maailmankuuluilla rannoilla, jonne aallot ovat kuulemma tuoneen paljon tavaraa myös Japanista tsunamin jäljiltä. Nyt vain täytyy vielä hankkia minulle sopivat kengät vaelteluun, kahteen matkalaukkuunkun ei määrättömästi kenkiä Suomesta mahtunut.

Ps. Seuraavassa postauksessani loppuviikolla paljastan, mikä on suomalaisten sinkkunaisten yleisin kysymys minulle ja miksi en haluaisi siihen vastata.

Anopin luontokuvat ovat upeita.

Anopin luontokuvat ovat upeita.

Pitkä perjantai vai Good Friday?

Pääsiäinen ei aikuisena aina ole ollut ihan niin rentouttava ja iloinen kuin pajunkissaisessa lapsuudessa. Usein tähän aikaan vuodesta olen ollut keskellä aika uuvuttavaa työputkea ja vitamiinivarastot hupenemassa. Talvi raahautuu monena vuonna vielä pitkälle huhtikuuhun, vaikka muuta teeskentelemme. Oikeastaan sellaista vuoripurot-solisevat-kukkaniittyjen-kupeessa -kevättä on Suomen ilmastossa vasta toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Tietysti pääsiäisenä, etenkin jos pääsiäinen on vasta huhtikuun puolella, illat ovat jo valoisia ja ilmassa on lupaus tulevasta kesästä, mutta silti nokka vuotaa.

IMG_0403

Ennemminkin kuin ilmasto, mielentilaa taitaa säädellä se, mitä yksityiselämässä tapahtuu. Näihin aikoihin muistan aina sen nuoruuden kevään kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun olin saanut kuivakat pakit pojalta, johon olin kovin ihastunut – taas sellainen vähän hillitty insinöörityyppinen kunnon poika, johon useimmiten haksahdan (juu, Tim on sellainen myös). 80-luvulla mikään ei ollut pääsiäispyhinä auki, ja niinpä surin opiskelijasoluhuoneessani yksin, kun kämppikset olivat kotiseuduillaan. Toisena pääsiäispäivänä nousin ylös ja päätin, että ei tämä kokemus saa määrittää minua. Vielä tulee muita ihastumisia, ja joku kiva vielä tajuaa, mitä menettäisi, jos ei minua saisi. Ja tulihan niitä, ihastumisia puolin ja toisin. Ja sydänsuruja, surullisia pääsiäisiä. Niitä ihan kivoja pääsiäisiähän ei oikein muista, koska dramaattiset tapahtumat pysyvät muistissa paremmin. Dramaattinen oli myös pääsiäinen viisi vuotta sitten, kun silloinen avomieheni oli juuri ilmoittanut, että ei pysty asumaan kenenkään kanssa. Kiirastorstain aamuna kuulin vierashuoneeseen miehen lähtevän töihin. Keittiön pöydällä odotti lappu, että hän lähti pääsiäiseksi kotiseuduille Skotlantiin, nähdään maanantaina! Siinä sitten pärjäilin pääsiäisen mitenkuten itsekseni Lontoossa ja suunnittelin, kuinka saan elämäni taas kasaan Suomessa.

Miksi taas muistelen suruisia aikoja, kun elämässäni on nyt niin paljon uutta mukavaa? Syyttäisinkö Kanadan yleisradioyhtiötä, joka soitti koko Neil Youngin hienon Harvest-albumin, joka aina saa minut vähän melankoliselle mielelle? Vaiko geenejäni, jotka muistavat, että vielä yksi ihmisikä sitten tähän aikaan vuodesta ruoka alkoi suomalaisissa aitoissa käydä hyvin vähiin? Tai onko vain ikävä kummilapsia ja muita pikku virpojia? Kolmen kummilapseni äiti Sanna Kiiski kirjoitti pitkäperjantain blogissaan, mitä kaikkea kivaa heillä taas on touhuttu ja olen vähän kade, kun en päässyt elokuviin, eväsretkelle ja leipomaan joulupipareita lasten kanssa.

http://blogit.apu.fi/vastarannansannakiiski/

Täällä Kanadan länsilaidalla moni on tuntunut odottavan pääsiäisen vapaapäiviä kiihkeästi. Timilläkin on takanaan putki pitkiä työpäiviä ja tänään nukuttiin pitkään: kello oli jo 06:57 kun heräsimme! Luksusta! Yritän muistaa, että vapaapäiville ja lomille ei saisi asettaa liikaa paineita. Kaikki ei millään ole täydellistä, aina on joku kohta rempallaan – joko kuvainnollisesti tai konkreettisesti. Täällä meillä tietysti ihan konkreettisesti, kun keskeneräisen remontin keskellä eletään.

IMG_0553

”Kun halvalla sai” -villamatto kuivumassa vuokra-asunnon parvella. Pian näemme, miltä se näyttää uudella paikallaan talossa.

Luin virallisista tilastoista, että reilusti yli puolet nanaimolaisista ei harjoita mitään uskontoa, joten ei ihme, että pääsiäinen näyttäytyy täällä enemmän pupujuhlana kuin uskonnollisena pyhänä. Useimmat kaupat ovat kiinni, mutta moni tekee rästiin jääneitä pikkuhommia. Vuokrasopimuksen mukaan meidän piti pesettää kokolattiamatot ennen muuttoa, vaikka asuimmekin vuokrakämpässä vain 3 kuukautta. Höseltävä pesusetä tuli kämpille tänä aamuna ja kertoi tuntevansa paljon suomalaissyntyisiä kalastajia saaren pohjoisosista. Samalla setä pesaisi myös suuren itämaisen maton, jonka ostin puoli-ilmaiseksi nettikirppikseltä. En ole ihan varma, miten matto sopii tänne uuteen taloon, mutta rahallinen satsaus ei ollut iso. Sulo Vilén -tyyppisessä ”kun niin halvalla sai” -ostoksissa on se hyvä puoli, että on varaa kokeilla erilaisia tyylejä. Tai OLISI varaa: kummallisesti kotiin on kertynyt samanlaisia maapalloja, vaaseja, kynttilänjalkoja ja matkamuistolautasia kuin Suomessakin. Ja kaksi täsmälleen samaa pöytää ja kirjahylly.. Mutta jos on varma tyylistään, niin miksi muuttaa sitä?

Tim vaihtoi ulko-oveen uuden lasin, ikkunassa vielä rippeet lasimaalauksesta, joka muistutti liikaa menneestä ajasta.

Tim vaihtoi ulko-oveen uuden lasin, ikkunassa vielä rippeet lasimaalauksesta, joka muistutti liikaa menneestä ajasta.

Työteliäs Tim on huhkinut koko päivän. Ensin Tim korjasi auton, sitten vaihtoi ulko-oven ikkunan ja nyt on vuorossa tiskikoneen asennus. 80-luvulla rakennetussa talossamme ei ennestään ollut tiskikonetta ollenkaan, vaikka paikka sille olikin valmiina, joten nyt laitamme ainakin ensialkuun käyttämättömän vintage-koneen, jonka saimme kaupan päälle hakiessamme remonttikohteesta supermakeita ammeita ja pesualtaita. Jotka muuten olivat ilmaisia.

Kanadalainen unelmavävy osaa asentaa kodinkoneitakin.

Kanadalainen unelmavävy osaa asentaa kodinkoneitakin.

Minä sen sijaan olen keskittynyt funtsimiseen takan ääressä. Raskas homma, mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä! Ennen kuin lähetät sääliviä sympatiaviestejä Tim-paralle, niin välitän Timin terveiset: tämä kotona paikkojen kuntoon laittaminen on hänen tapansa rentoutua. Ja olen minäkin sentään järjestellyt astioita uusille paikoille, pesaissut kylpyhuoneen ja tehnyt sänkyyn topatun päädyn. Tadaa! Kirpparipeitto taiteltuna päädyn yli.

Topattu sängynpääty sekunneissa. Taulutkin jo seinällä!

Topattu sängynpääty sekunneissa. Taulutkin jo seinällä!

Huomenna anoppi ja appiukko ovat kutsuneet pääsiäisillalliselle. Jännä nähdä, mikä täällä on pääsiäisruokaa. Mämmiä on turha odottaa, mutta ruokalistassa saattaa olla eurooppalaisia vaikutteita, kiitos Timin saksalaisen isäpuolen. Kummatkin ovat ottaneet minut sydämellisesti vastaan ja auttavat mielellään kaikessa. Minulla kävi siis hyvä säkä appivanhempien suhteen. Timin mielestä ei niin hyvä säkä sentään, kuin hänellä. Äitini on varmaan yksi iso tekijä, millä hurmasin Timin. Ei ihme, että Tim osaa sanoa suomeksi esimerkiksi ”ihana anoppi” ja ”ota lisää ruokaa, ota kaikki!”

Toivottavasti se Timin ihana anoppi muistaa säästää minulle Fazerin Mignon-munan. Tai kaksi.

Iloista pääsiäisen aikaa! Tähän asti on selvitty, nyt on aika huilia ja sitten katsotaan, millaisia kivoja seikkailuja kevät tuo tullessaan. Jospa tämä oli Pitkänperjantain sijaan sittenkin kanadalaisittain Good Friday?

Ruokailutila vasemmalla on remonttitarpeiden varastona, mutta takasta voi silti nauttia.

Ruokailutila vasemmalla on remonttitarpeiden varastona, mutta takasta voi silti nauttia.

 

Sent from my iPad