Telttailua, shoppailua ja iloista juhlaa – kesäviikonloppuun Kanadan länsilaidalla mahtuu kaikenlaista

Viime viikko oli – niin kuin aina – Timille kiireinen. Timin työt jatkuivat taas Victoriassa, jonne sinällään on kaunis kahden tunnin matka vuorten yli, mutta kun puhutaan päivittäisestä työmatkasta, niin kaksi tuntia vuorten yli ei olekaan enää niin kaunis. Kun herätys on aamulla kello 04.30, on vaikea mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, että saisi 8 tuntia aikaa latautua. Hirvittää jo valmiiksi pimeät syysaamut, kun on sateista ja liukasta ja yöunet ovat jääneet vähiin muiltakin tielläliikkujilta. Muutaman pahan kolarin jäljet eli täysin ruttaantuneet autot olemme matkalla nähneetkin. Olen siksi huvikseni alkanut katsella pientä asuntoa Victorian liepeiltä tukikohdaksi, vaan hinnoissaan on asunnot sielläkin. Ihan kokonaan en provinssin pääkaupunkiin haluaisi ehkä muuttaa, Nanaimon leppoisampi tahti sopii meille nyt muuten oikein hyvin.

Jo aamu-seitsemältä lautta saarelta mantereelle oli täynnä.

Jo aamu-seitsemältä lautta saarelta mantereelle oli täynnä.

Olisi ollut houkuttelevaa jäädä kotiin viikonlopuksi, kun edellinen viikonloppukin meni veneillessä, mutta nyt oli sen verran hyvää ohjelmaa mantereella, että motivoi heräämään lauantainakin 05.30. Timin parhaan ystävän Daven kaunis vaimo Michelle saatiin tänne viidenkympin paremmalle puolelle ja luvassa oli puutarhajuhlat upeassa suuressa pihassa.

IMG_2325

Koska meillä oli koko päivä aikaa mantereella, sain Timin taipumaan visiittiin Tsawwassen Mills -ostoskeskuksessa mantereen puolella lähellä lauttarantaa. VIHDOINKIN! Perustelin käynnin sillä, että täytyyhän minun toki käydä paikoissa, joissa suomalaiset vierailijatkin ehkä haluavat käydä.

IMG_2390

IMG_2389

Vaikka olen kova tyttö löytämään uskomattomia diilejä kirpputoreilta (mm. suunnilleen jokainen tavara täällä Kanadan-kodissa ja 90% vaatteistani), olin iloinen kuin pikkulapsi jouluna kun sain pari uutta paitaa. Uusia, ei vain minulle uusia vaan käyttämättömiä! Mikä autuus!

IMG_2388

Myös Ikea oli matkamme varrella. Etsimme jonkinlaista vuoderatkaisua pieneen vierashuoneeseemme, siltä varalta, että suomalaiset ystävät alkaisivat nyt käydä meillä kylässä. Matkaan tarttui taas kynttilöitä ja lautasliinoja, joiden kumpienkin suurkuluttaja olen, ja paljon ideoita.

IMG_2289

Ehkä tällainen hyllykkö päätyy vierashuoneeseemme? Yksityiskohdista tarkka Tim osoittaa hyllykön nurkan kaunista viimeistelyä.

Ja mikä kiva yllätys odotti valaisinosastolla: Joonas Rissanen, joka on paitsi vanha työkaverini Nelosen ajoilta myös kaukaista sukua minulle (kuulun myös Rissasten suursukuun isäni äidin kautta) oli ostoksilla toisen suomalaisen, työkaverinsa Ullan kanssa! Katsoin viime vuonna jollain lentomatkalla Angry Birds -elokuvan ja olin kovin pollea löytäessäni lopputeksteistä sukulaispojan nimen. Tiesinkin, että Joonas asuu Vancouverissa ja tekee hienoa työtä Roviosta irtaantuneessa Kaiken Entertainmentissa. Oli tosi kiva nähdä ja ehkä saamme pian suomalaisia tänne saarelle kylään ihan tuosta salmen toiselta puolenkin.

IMG_2301

Ei uskoisi, että hurmaava Michelle on viisikymppinen!

Kivojen ihmisten tapaaminen jatkui Michellen syntymäpäiväjuhlilla. Kai se niin on, että erityisen mukavilla ihmisillä on usein erityisen mukavia ystäviäkin.

Pöydät notkuivat hyvää ruokaa ja ihania kakkuja.

Pöydät notkuivat hyvää ruokaa ja ihania kakkuja.

Juhlissa oli monia Timin ystäviä kymmenien vuosien takaa, kuten hurmaava Sharon-rouva, joka oli koko kaveripiirin yhteinen emo.

Juhlissa oli monia Timin ystäviä kymmenien vuosien takaa, kuten hurmaava Sharon-rouva, joka oli koko kaveripiirin yhteinen emo.

Olemme aiemminkin käyneet Michellen ja Daven luona ja tiesin entuudestaan, että heidän kotinsa on kaunis ja viihtyisä. Nyt kesällä piha oli todella lumoava, pienen lammen yli oli rakennettu silta ja erilaiset suuret puut kehystivät viihtyisiä oleskelualueita.

IMG_2305

Michellellä on silmää luoda kutsuva puutarha.

IMG_2314

Tässä lammessa on kalojakin, japanilaistyyliin, sillä Dave ja Michelle ovat aikoinaan asuneet Japanissa.

IMG_2321

Pystytimme takapihalle telttamme ja nukuimme makoisasti raikkaassa ilmassa. Yritämme olla aina aika helppohoitoisia vieraita, joita ei tarvitse erikseen viihdyttää. En tiedä juuri mitään romanttisempaa kuin saada nukkua teltassa oman rakkaan kanssa. Houkuttelin muuten telttailulla Timiä Suomeen vuosi sitten heinäkuussa, ennen kuin olimme vielä tavanneet kasvotusten. Olisin halunnnut mennä taas Punkaharjulle melomaan ja nukkua teltassa jossain autiolla saarella.. Ehkä ensi vuonna sitten? Nyt voimme vielä telttailla täällä kauniissa British Columbiassa.

IMG_2369

Timillä oli vauhti päällä, että saamme teltan pystyyn ennen kuin tulee liian pimeää.

IMG_2377

Aamulla ehdin jo ottaa teltasta ylimmän kerroksen pois, ennen kuin tajusin ottaa kuvan. Mikä ihana telttapaikka!

Tyyni ilta hämärtyi, iloinen nauru raikui, loistava trubaduuri soitti, pöydät notkuivat ruokaa, lyhdyt loivat valoaan… Ei kesäilta juuri paremmaksi voi tulla.

IMG_2356

Kakkuja oli vaikka kuinka monta.

IMG_2329

Tim oli bestman Daven ja Michellen häissä tasan 28 vuotta sitten.

Syntymäpäiväsankaritar Michelle ja miehensä Dave.

Ihana pari! Keskinäinen kunnioitus ja onnellisuus ihan huokuu Michellestä ja Davesta.

IMG_2312

 

 

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Muistatko, millaisia ovat alkukesän hämyisät yöt Suomessa? Miltä tuntuu olla teini ja lähteä kesäleirillä iltakävelylle kivan pojan kanssa ja miettiä, uskaltaako pussata? No vähän samaa tunnelmaa oli viikonloppuna.

Olen ennenkin ihastellut, kuinka paljon täällä Vancouverin saarella lähellä uutta kotiani on nähtävää. Täällä on kyliä ja kaupunkeja, on villiä luontoa ja puleerattuja puutarhoja. Muutama viikko sitten olimme viikonloppureissulla Tofinossa Tyynenmeren tuulissa: Tofino, surffikylä aavan valtameren rannalla

ja sitä ennen kävin päiväseltään British Columbian pääkaupungissa Victoriassa keskellä kulttuurikaupunkia: Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Viime viikonloppuna piti taas mennä minilomalle ja tällä kertaa lähdimme Vancouverin saarelta, tosin ihan näköetäisyydelle vain: Gabriola on saari vartin lauttamatkan päässä Nanaimon keskustasta, mutta aivan kuin oma maailmansa. Tällä kertaa postaan todella paljon kuvia, koska olen niin innoissani kaikesta näkemästäni.

IMG_1102

Nanaimon keskusta ja Mount Benson jäivät taakse, kun lähdimme viettämään viikonloppua lautalla Gabriolan saarelle.

Ystävämme Larry täyttää tällä viikolla 60 ja Larryn avovaimo Martina oli järjestänyt kivan yllätyksen. Meille oli mökki varattuna Surf Lodgesta saaren suojaisemmalta pohjoisrannalta. Olin jo etukäteen niin täpinöissäni, että oli vaikea olla lörpöttelemättä Larrylle.

IMG_1225

Surf Lodge on Gabriolan saaren pohjoisrannalla suosittu ravintola, jolla on myös muutamia vuokramökkejä. Näkymät salmelle ovat upeat kautta vuoden.Ystävällinen henkilökunta järjesteli meille sunnuntaiaamuna brunssipöydän, vaikka ravintola oli äitienpäivän takia varattu kokonaan.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Kaikki eivät yllätyksistä pidä, mutta onneksi Larry suhtautui reissuun tyynesti. Larry ja Martina ovat käyneet Gabriolassa aiemminkin, kun taas Timille ja minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Ei kylläkään varmastikaan viimeinen, sillä pidin saaaren tunnelmasta tosi paljon.

Ennen kuin saimme mökin, meillä oli hyvää aikaa kierrellä saaren monissa luonnonpuistoissa. Ehkä vaikuttavin oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme Malaspinan puisto.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

IMG_1123

Pehmeä hiekkakivi on aaltojen ja irtokivien kuluttamaa. Kallioiden muodot olivat pyöreiksi kuluneita.

IMG_1129

Pientä kukkaa pukkaa joka kivenkolosta.

IMG_1131

Myös Malaspinan rannalla oli meren tuomia ajopuita. Varsinkin keloontuneet kannot ovat mielestäni tosi kiehtovan näköisiä.

IMG_1107

Gabriolan saari ei ole suuren suuri, mutta koska se on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vancouverista, on se suosittu lomapaikka. Parhaimmat merenrantatalot maksavat tietysti miljoonia, mutta saaren sisäosissa on paljon myös edullisempia korkeiden kuusten varjostamia taloja, joista moni on asuttuna vuoden ympäri.

IMG_1213

Tämä hyvinhoidettu talo, josta on hulppeat merinäkymät, ei taatusti ole halpa.

IMG_1223

Varmaan joka paikassa on myös paikallisia, joille elämä ei ole niin nokonuukaa. Varmaan ihan minä päivänä tahansa omistaja ottaa asiakseen laittaa tämän kuormurin kuntoon.

Saarella onkin paikallisia ja vierailijoita varten kauppoja, ravintoloita, viinakauppa ja erinomainen kirppari, jonne ilmeisesti mantereen ihmiset vievät vaatteitaan, jotka jäävät saarella käyttämättä. Lauantaina kirpparilla oli samanlainen loistotarjous kuin viime kesänä äitini synnyinpaikkakunnalla Teuvalla kirpparilla: viidellä dollarilla sai koko kassillisen vaatteita. Ostin kaksi kassillista, joten sain siis noin seitsemällä eurolla neljä paria kenkiä ja 14 vaatetta, joista monet olivat aivan ykkösiä!

IMG_1205

Etenkin kaksi joustavaa materiaalia olevaa leninkiä (kuvassa vasemmalla) ja pari toppia olivat hienoja löytöjä kirpparilta, noin 40 eurosenttiä kappaleelta!

Kävimme siis kirpparilla ja kivassa ravintolassa lounaalla, mutta muutoin nautimme saarella etupäässä luontoelämyksistä. Oli ihana kulkea rantapolkuja ja nauttia auringosta, vaikka ei varsinaisesti helle ollutkaan.

IMG_1181

Synttärisankari-Larry ja Martina rakastavat myös ulkoilmaelämää ja tuntevat varmaankin kaikki lähiseutujen parhaat polut.

IMG_1179

Garry oak on kiemurainen tammi, joka kasvaa vain täällä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.

IMG_1136

Toinen British Columbian rannikolle tyypillinen puu on arbutus, jonka pinta on lähes nahkamainen.

Linnut lauloivat ihanasti ja ilmassa oli se ainutlaatuinen vihreä tuoksu, jonka voi kokea vai alkukesällä. Rakastan rakastan rakastan sitä tuoksua!

IMG_1167

Kysyin saksalaissyntyiseltä Martinalta, onko eteläisessä Saksassa keväällä todella sellaisia ihania kukkaniittyjä, kuin aina kuvittelen, ja kuulemma on. Tällaiset niityt ovat minusta ihania.

IMG_1161

Gabriolan saarella asuu paljon taiteilijoita. Anoppi kertoi, että joka vuosi lokakuun lopulla saarella on taiteilijoiden ateljeet auki yhtenä viikonloppuna ja silloin voi ostaa upeita taideteoksia suoraan taiteiljoilta. Tämä pieni galleria on auki yötäpäivää.

IMG_1218

Kävimme pienessä galleriassa auringon jo laskettua ja uudelleen seuraavana päivänä valoisaan aikaan ostamassa äitienpäiväkortin, jonka palattuamme kotiin veimme Timin äidille naapuriin. Vieraskirjasta päätellen en ollut ensimmäinen suomalainen galleriassa. Terveisiä siis vaan Lillille ja Maijulle, keitä olettekin!

IMG_1221

Ihan pikkuisen gallerian vieressä oli ranta, jossa merileijonat köllöttelivät matalassa rantavedessä.

IMG_1215

Kyllä, tässä on ihan oikeasti lauma merileijonia!

Katselimme myös taivaalle ja samalla kertaa saattoi nähdä useita kaljupääkotkia.

IMG_1015

Valkopäämerikotkat ovat tuttu näky myös täällä meidän mäellä, niin kuin Gabriolassa. Upeat linnut liitelevät ilmavirtojen mukana.

IMG_1182

Aurinko paistoi upeasti melkein koko viikonlopun Gabriolan saarella.

IMG_1156

Eikö näytä vähän pääkallolta tuo yksi kivi? Täällähän voisi kuvata vaikka elokuvan Pirates of Gabriola.

IMG_1192

Onneksi Tim ja minä kummatkin pidämme kävelyretkistä luonnossa. Tässä kuvassa kylläkin Tim ja Larry.

Usein parhaat huvit ovat lähes ilmaisia. Lähdimme auringon jo laskettua Timin kanssa vielä kävelylle rantatielle ja nautimme alkukesän yötunnelmasta. Viipyilevä hämy, tyyneys, kesän tuoksut.. Mikä voisi olla romanttisempaa? Toisin kuin teininä, tällä kertaa tiesin, että söpö poika uskaltaa pussailla kanssani. Onpa ihanaa, että pian saamme kokea kaiken taas uudelleen, kun tulemme kesäkuussa Suomeen käymään.

IMG_1117

Pintaliitoa länsirannikolla: lentoja, juhlia ja jetset-kuvauksia

Moni tuntuu ajattelevan, että elämä ulkomailla on paljon glamoröösimpää kuin Suomessa. Ehkä se johtuu siitä, että usein kerrotaan jonkun suomalaissyntyisen investointipankkiirin, entisen huippumallin tai ainakin ison firman lähettämän kovapalkkaisen johtajan seurapiirimenoista, eikä pienillä tuloilla kitkuttelevien ulkosuomalaisten elämästä. Varsinkin, jos on matkustellut maailmalla vain lomamatkoilla, on helppo ajatella, että elämä muualla olisi yhtä juhlaa.  Valitettavasti voin kokemuksesta kertoa, että kaupassakäynti ja vessan siivous on suunnilleen yhtä vähän hohdokasta ulkomailla kuin kotimaassakin. Arki on arkea kaikkialla.

Paitsi että täytyy tunnustaa, että kulunut viikko on kyllä ollut minulle poikkeuksellisen hohdokas. On ollut bileitä, kuvauksia ja lennähtämistä suurkaupungin sykkeeseen. Aloitetaan alusta, eli viime viikon tiistaista:

Vaikka täällä Nanaimossa on aikoinaan ollut paljonkin suomalaisia, tämä on yksi harvoista paikoista maailmassa, missä en ole vahingossa kaupungilla kuullut suomen sanaa. (Sitä ei siis lasketa, että Timin kanssa puhumme jonkin verran suomea keskenämme). No, viime tiistaina sain puhua äidinkieltäni oikein kahden kivan suomalaisnaisen kanssa. Päivi ja Marketta ovat kummatkin asuneet täällä Kanadassa jo vuosikymmeniä, mutta suomen kieli ei ole unohtunut. Olipa kiva lounastaa upeiden naisten kanssa!

IMG_0856

Suomea sain puhua pulputtaa myös torstaina, mutta sitä varten piti matkustaa täältä Vancouverin saarelta mantereelle. Nanaimo sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Vancouverista, ja lautalla matka salmen yli kestää melkein kaksi tuntia. Lauttarannassa odottelu ja ajomatka keskustaan tekee siihen vielä puolisentoista tuntia lisää. Mutta vesitasolla Vancouverin keskustaan tai lentokentän lähelle Richmondiin pääsee reilussa varttitunnissa monta kertaa päivässä. Niinpä aurinkoisena torstaiaamuna kömmin elämäni ensimmäistä kertaa Seair-yhtiön vesitasoon, pelkääjän paikalle. Täytyy tunnustaa, että jos ei nyt ihan pelottanut, niin vähän jännitti kylläkin. Ihan turhaan! Nousut ja laskut sujuivat lentokapteeni Dougilta varmalla otteella ja aivan ilman töyssyjä. Hieno uusi kokemus, en malta odottaa, että pääsen seuraavan kerran lentämään.

IMG_0860

Searin vesitasot ovat vanhoja, mutta hyvän huollon ansiosta luotettavia.

 

IMG_0863

Departure Bay – tai Lähtölahti, niin kuin Timin kanssa sanomme suomeksi – on vilkas paikka.

Maisemat lentomatkalla olivat upeat. Matkalla on saaristoa lähes suomalaiseen tapaan. Kaukana näkyvät korkeat vuoret ovat jo USA:n puolella Washingtonin osavaltiossa.

IMG_0872

Olen käynyt Timin kanssa Vancouverissa näiden neljän kuukauden aikana vain kolme kertaa. Tim ei nykyään enää ole yhtään innostunut synnyinkaupunkinsa hulinasta ja täytyy tunnustaa, etten minäkään juuri ison kaupungin kaaosta kaipaa. Täällä suurin piirtein Jyväskylän kokoisessa Nanaimossa on kaikki, mitä tässä elämäntilanteessa tarvitsen. Silti oli hauska huomata, että kun kiipesin metrosta kadulle tuntui melkein yhtä huikaisevalta katsoa ylös korkeiden kerrostalojen katveessa kuin aikoinaan ensimmäisellä käynnillä Manhattanilla 18-kesäisenä. Suurkaupungissa on aina jotain jännittävää ja energistä.

IMG_0890

IMG_0893

Suuntasin yhteen Vancouverin legendaarisimmista hotelleista, Rosewood Hotel Georgiaan. Minulla nimittäin oli siellä sviitissä treffit hurmaavan miehen kanssa. Ei, tällä kertaa kyseessä ei ollut Tim, vaan rakas ystäväni, suomalaissyntyinen meikkitaiteilija Riku Campo.

IMG_0895

Nappasin pikapikaa kuvan Georgian ylellisestä aulasta.

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että ystävystyt jonkun kanssa ensitapaamisella? Lähes 20 vuotta sitten olin tv-kanava Nelosella toimittamassa ja apulaistuottamassa silloisen Karita Tuomolan, nykyisen Karita Tykän ensimmäistä tv-ohjelmaa Tosi-tv:tä. Riku Campo oli Nelosen uutisten stailisti ja hoiti myös Karitan asut. Heti huomasin, että Rikulla on hulvaton huumorintaju ja meillä oli aina hauskaa. Vaikka pelleilimme paljon, Riku on myös älykäs ja syvällinen ihminen. Vuosituhannen alussa Riku muutti entiseen kotikaupunkiini Los Angelesiin luomaan kansainvälistä uraa ja olemme olosuhteiden pakosta nähneet harvemmin. Onneksi facebookista tiedän, missä päin maailmaa Riku milloinkin on kuvausmatkalla milloin mitäkin filmitähteä meikkaamassa tai muotilehtien kansikuvia tekemässä. Ja olin kieltämättä todella pollea ostaessani kuutisen vuotta sitten floridalaisesta kirjakaupasta Rikun isolle amerikkalaiskustantajalle tekemän meikkikirjan. ”Tämä on mun ystäväni tekemä!”

Nyt Riku oli suuren amerikkalaisen vaateketjun kuvauksissa meikkaajana Vancouverissa, ensimmäistä kertaa. Torstaina oli kuvauksista vapaata ja Rikulla aikaa päivittää kuulumiset. Viimeksi kun näimme kesällä Suomessa en ollut vielä tavannut Timiä oikeassa elämässä, joten koko tämä nopea netistä naimisiin -rakkaustarinamme piti tietysti kertoa. Samalla Riku meikkasi minut kuvauksia varten.

18191085_10155140601285539_1816817128_n

Suomalainen täti-ihminen Playboyn kannessa?

18191731_10155145785550539_1747476056_n

Vaiko muotilehden kansikuvatyttönä?

Ei, en oikeasti ole minkään lehden kannessa, kunhan vain pelleilimme. Rikusta voisi hyvin tulla valokuvaaja, jos meikkaaminen tai stailaaminen ei enää kiinnostaisi.

Olipa ihanan virkistävä jetset-päivä. Lensin takaisin Nanaimoon Timin syliin täynnä energiaa. Ja sitä energiaa tarvittiinkin seuraavina päivinä.

IMG_5148

Riku ja minä, aina poseeraamassa.

Kiertelin perjantaina vaatekauppoja oikein urakalla kuin paraskin stailisti ja etsin Timille uusia vaatteita. Tai no, tuttuun tapaani monet vaatteet olivat kirppareilta, vaikka näyttivätkin käyttämättömiltä. Löysin 17 vaatekappaletta ja niistä vain kaksi meni vaihtoon, joten minun mielestäni aika hyvä onnistumisprosentti. Sikäli homma oli helppo, että Timillä on nuorekkaan sutjakka vartalo, jonka päällä kaikki vaatteet näyttävät hyviltä. Fyysisesti raskaista rakennustöistä voi siis olla hyötyäkin. Tim oli melkein liikuttunut sovitellessaan paitoja ja housuja ja sanoi, ettei kukaan nainen ole ennen ostanut hänelle vaatteita. Nyt on vaatekaapissa paljon käyttökelpoista, mukaanlukien sellaisiakin vaatteita, mitä Tim ei varmasti olisi itse valinnut, kuten valkoiset farkut ja vaaleanpunainen pellavapaita. Kyllä, Tim on niin miehekäs, että todellakin pystyy käyttämään niitä.

Eri asukokonaisuuksia tarvittiin lauantaina, sillä tunnettu valokuvaaja Chad Hipolito tuli ottamaan meistä kuvia Eeva-lehden haastattelua varten. Perjantaina oli ollut iloisen aurinkoista, mutta lauantaina satoi surkeasti koko päivän. Niinpä suurin osa kuvista otettiin täällä meillä kotona sisätiloissa. Tim sanoi, että on tavalliselle raksamiehelle aika hämmentävää poseerata valokuvissa tuntitolkulla. Onneksi Tim on niin kuvauksellinen, että ei väliä mistä suunnasta kuvataan, aina tulee hyviä kuvia syvistä silmistä, aistikkaasta suusta ja jykevästä leuasta. En olisi koskaan uskaltanut toivoa meneväni naimisiin niin komean miehen kanssa. Katso kuvausten tulokset heinäkuun Eevasta!

15435945_10210678546022466_1031053547_n

Shanshan Gongin intensiivinen kuva Timistä Helsingissä viime syksynä.

Täällä ei vappua vietetä, mutta halusin järjestää – vapun ja nimipäivieni kunniaksi – sunnuntaina iltapäivällä pienet tupaantuliaiset. Edelleen meiltä puuttuu lattiapinnoite ja verhotangot, keittiön työtaso pitäisi vaihtaa ja kylpyhuoneiden tai pyykkikomeron remontoimista emme ole aloittaneetkaan, puhumattakaan vesikaton, portaiden tai terassin rempasta. Silti oli kiva kutsua ystäviä katsomaan, mitä olemme tähän mennessä saaneet aikaiseksi. Olemme muutamassa kuukaudessa luoneet lähes tyhjästä kokonaisen kodin, eikä meiltä puutu juuri mitään. Astioitakin on jo tarpeeksi, tuli juhlissa todistettua. Vaikka talo on kanadalaisittain pienehkö, se toimii oikein hyvin vieraita viihdyttäessäkin.

IMG_0991

Olin säästellyt Geisha-konvehteja tammikuusta asti. Eikö osoita aikamoista itsehillintää?

IMG_0988

Yritin luoda suomalaista vapputunnelmaa, vaikka ei ollut ylioppilaslakkia eikä räntäsadetta. Onneksi kaikkeen auttaa kansallispuku! Jonkinlaisia munkkeja löysimme, mutta kun etsin simaa (mead) löysin sillä nimellä vain alkoholillista hunajaviiniä. Kun muuten kerroin Timille, että halusin tarjota juhlissa ”donuts and mead” Tim kuuli tietysti ”donuts and meat” ja ihmetteli kovasti suomalaista vapputapaa tarjota munkkien kanssa lihaa. Uusi suomalainen ystävämme Marketta tuli sitten juhliin hurmaamaan kaikki Timistä appiukkoon, ja kertoi, että eräs täkäläinen limonadi on aika simamaista, ja ihan oikeaa kotitekoista simaakin olisi Marketalla ollut.. No, ensi vappuna tiedän paremmin.

IMG_0999

Hurmaavan Marketan kanssa lauloimme kanadalaisten huviksi Maamme-laulun, neito kaunoisen ja Porilaisten marssin – tosin emme oikein muistaneet muita sanoja, kuin ”Poijaat kansan urhokkaan..” Perintökalleuteni Härmän eli Etelä-Pohjanmaan kansallispuku tuo aina juhlan tuntua.

Tim ja Tim, uusi purjehdusystävämme. Huomaa, millaisen t-paidan löysin Timille kanadalaiselta kirpputorilta!

Tim ja Tim, uusi purjehdusystävämme. Huomaa, millaisen t-paidan löysin Timille kanadalaiselta kirpputorilta! Eräänlainen kansallispuku kai tämäkin?

Viime vappua vietin rakkaiden ystävieni kanssa Helsingissä, Kauniaisissa ja Porvoossa. Silloin en tiennyt vielä, missä, miten ja kenen kanssa tätä vappua 2017 viettäisin. Elämä voi muuttua. Mitähän kaikkea kivaa ehtii vielä tapahtua ennen seuraavaa vappua?

Tuoksuvat kukat suoraanMarketan puutarhasta. Sekä Päivi että Marketta ovat armottomia viherpeukaloita.

Tuoksuvat kukat suoraanMarketan puutarhasta. Sekä Päivi että Marketta ovat armottomia viherpeukaloita.